torstaina, elokuuta 31, 2006
tiistaina, elokuuta 29, 2006
Sayonara Nippon.
Se oli sitten siinä.
Jos viimeisten päivien tapahtumia vielä hieman valoitetaan, niin perjantai jatkui kalamarkkinoiden jälkeen kevyellä pyykinpesulla (ei saa matkustaa lentokoneessa haisulina) ja illalla sovittiin Emin kanssa tapaaminen Roppongin alueelle illallisen merkeissä. Emi veikin turistin taas perinteiseen japanilaisravintolaan, jossa kengät jätetään narikkaan ovella ja ruokailu suoritetaan tatamilattialla tyynyn päällä istuen. Ilta meni taas leppoisasti pikkuannoksia napostellen ja shochua nauttien. Näitä paikkoja on kyllä mahdoton löytää ilman paikallistuntemusta, sillä ravintoloiden nimet kirjoitetaan neon-mainoksiin ainoastaan kanji-merkeillä ja ravintola sijaitsee yleensä jossakin kerrostalon äxännessä kerroksessa, jonne pitäisi vielä löytää sisäänkäyntikin. Emi lupasi toimittaa meikäläiselle ensi vierailua varten mallin siitä, kuinka "Traditional Japanese Dining" kirjoitetan kanji-merkein, niin saattaa turistikin löytää mestoille. Ilta piti päättää kuitenkin jo ennen puolta yötä, sillä Emin piti napata viimeinen juna kotiinsa, joka sijaitsi tunnin matkan päässä keskustasta. Itse leikittelin ajatuksella siirtyä Ebisun kaupunginosan hieman baareilemaan mutta otinkin viimeisen metron Asakusaan ja baareilin hieman sitten siellä. Seuraavalle päivälle oli etukäteen allokoitu reissun toinen krapula, mutta koska ilta tuli otettua melko rauhallisesti, niin ei sellaista saatukaan aikaiseksi. Taksit ovat nimittäin Tokiossa melkoisen arvokkaita ja koska turistin budjetti alkoi olla loppuun kaluttu, niin päätin siis jättää tämän yöelämän kokemisen seuraavaan kertaan ja järjestää silloin majoituksen lähempänä ns. mestoja.
Lauantain aloitin seuraamalla Asakusa Samba-tapahtumaa (mikäs sen japanilaisempaa, kuin samba) mutta ihmispaljouden johdosta suuntasin kohti Shibuya:a, Tokion trendikkäimpien nuorten shoppailu- ja hengailualuetta. Eipä sinänsä, japanilaisnainen samba-asusteissa ei ole lainkaan huonompi yhdistelmä... Shibuya:n alue muistutti paljon Shinjuku:a ihmismassoineen ja suuntasinkin heti kaaosta karkuun kohti "Love Hotel Hill"-seutua. Love Hotel:han on japanilainen instituutio siinä missä shinkansen, manga ja karaokekin. Ihmisten asuessa ahtaasti pienissä asunnoissaan, on usein vaikeaa löytää omaa rauhaa niitä intiimimpiä hetkiä varten, joten nokkelat japanialaiset ovat ratkaisseet asian perustamalla hotelleita, joissa majoitushinnoittelu alkaa 30 minuutin visiitistä aina vuorokausikohtaiseen hintaan asti. Näissä sitten niin nuoret, kuin vanhematkin pariskunnat voivat käydä purkamassa paineitaan ilman muiden perheenjäsenten läsnäoloa. "Love Hotel Hill" on Shibuya:n alueella oleva, tällaiseen toimintaan erikoistuneiden hotelleiden keskittymä. Tämän jälkeen palloilin vielä aikani ympäriinsä muualla Shibuya:ssa, jonka jälkeen suuntasin Harajukun kautta takaisin Roppongiin hetkeksi pubiin chillaamaan ja nauttimaan muutamasta oluesta ja Valioliigapelistä. Koska seuraavana päivänä oli edessä kotiinlähtö melko varhain aamulla, pitikin suunnata kohti kenttämajoitusta jo heti yhdentoista jälkeen, pakata kamat valmiiksi ja alkaa kiskomaan unta kuulaan.
Sunnuntaina oli edessä siis paluu arkeen ja se aloitettiin poistumalla hotellilta 07:30 kohti Uenon juna-asemaa ja Naritan kentälle suuntaavaa Skyliner-junaa. Tämä lieneekin se näppärin tapa liikkua Tokion keskusta-alueiden ja sieltä varsin kaukana sijaitsevan lentokentän välillä. Äveriäämpi voi tietysti valita taksin mutt sopiii sitten samalla varautua vajaan kahdensadan euron laskuun...
Kentällä rutiinit sujuivat japanilaisen tehokkaasti ja vaikka Suomen halki paluulento suuntautuikin, niin Kööpenhaminassa piti käydä vielä kääntymässä, ennenkuin Helsinki-Vantaalle mätkähdettiin eilen illalla 2230, 21 tunnin matkanteon jälkeen. Väsyneenä mutta onnellisena, hieno reissu jälleen kerran.
Päivitän vielä muutamia kuvia ja yleisiä fiiliksiä reissusta kunhan raahaan arseni Tampereelle viikon mittaan, täältä tähän.
Jos viimeisten päivien tapahtumia vielä hieman valoitetaan, niin perjantai jatkui kalamarkkinoiden jälkeen kevyellä pyykinpesulla (ei saa matkustaa lentokoneessa haisulina) ja illalla sovittiin Emin kanssa tapaaminen Roppongin alueelle illallisen merkeissä. Emi veikin turistin taas perinteiseen japanilaisravintolaan, jossa kengät jätetään narikkaan ovella ja ruokailu suoritetaan tatamilattialla tyynyn päällä istuen. Ilta meni taas leppoisasti pikkuannoksia napostellen ja shochua nauttien. Näitä paikkoja on kyllä mahdoton löytää ilman paikallistuntemusta, sillä ravintoloiden nimet kirjoitetaan neon-mainoksiin ainoastaan kanji-merkeillä ja ravintola sijaitsee yleensä jossakin kerrostalon äxännessä kerroksessa, jonne pitäisi vielä löytää sisäänkäyntikin. Emi lupasi toimittaa meikäläiselle ensi vierailua varten mallin siitä, kuinka "Traditional Japanese Dining" kirjoitetan kanji-merkein, niin saattaa turistikin löytää mestoille. Ilta piti päättää kuitenkin jo ennen puolta yötä, sillä Emin piti napata viimeinen juna kotiinsa, joka sijaitsi tunnin matkan päässä keskustasta. Itse leikittelin ajatuksella siirtyä Ebisun kaupunginosan hieman baareilemaan mutta otinkin viimeisen metron Asakusaan ja baareilin hieman sitten siellä. Seuraavalle päivälle oli etukäteen allokoitu reissun toinen krapula, mutta koska ilta tuli otettua melko rauhallisesti, niin ei sellaista saatukaan aikaiseksi. Taksit ovat nimittäin Tokiossa melkoisen arvokkaita ja koska turistin budjetti alkoi olla loppuun kaluttu, niin päätin siis jättää tämän yöelämän kokemisen seuraavaan kertaan ja järjestää silloin majoituksen lähempänä ns. mestoja.
Lauantain aloitin seuraamalla Asakusa Samba-tapahtumaa (mikäs sen japanilaisempaa, kuin samba) mutta ihmispaljouden johdosta suuntasin kohti Shibuya:a, Tokion trendikkäimpien nuorten shoppailu- ja hengailualuetta. Eipä sinänsä, japanilaisnainen samba-asusteissa ei ole lainkaan huonompi yhdistelmä... Shibuya:n alue muistutti paljon Shinjuku:a ihmismassoineen ja suuntasinkin heti kaaosta karkuun kohti "Love Hotel Hill"-seutua. Love Hotel:han on japanilainen instituutio siinä missä shinkansen, manga ja karaokekin. Ihmisten asuessa ahtaasti pienissä asunnoissaan, on usein vaikeaa löytää omaa rauhaa niitä intiimimpiä hetkiä varten, joten nokkelat japanialaiset ovat ratkaisseet asian perustamalla hotelleita, joissa majoitushinnoittelu alkaa 30 minuutin visiitistä aina vuorokausikohtaiseen hintaan asti. Näissä sitten niin nuoret, kuin vanhematkin pariskunnat voivat käydä purkamassa paineitaan ilman muiden perheenjäsenten läsnäoloa. "Love Hotel Hill" on Shibuya:n alueella oleva, tällaiseen toimintaan erikoistuneiden hotelleiden keskittymä. Tämän jälkeen palloilin vielä aikani ympäriinsä muualla Shibuya:ssa, jonka jälkeen suuntasin Harajukun kautta takaisin Roppongiin hetkeksi pubiin chillaamaan ja nauttimaan muutamasta oluesta ja Valioliigapelistä. Koska seuraavana päivänä oli edessä kotiinlähtö melko varhain aamulla, pitikin suunnata kohti kenttämajoitusta jo heti yhdentoista jälkeen, pakata kamat valmiiksi ja alkaa kiskomaan unta kuulaan.
Sunnuntaina oli edessä siis paluu arkeen ja se aloitettiin poistumalla hotellilta 07:30 kohti Uenon juna-asemaa ja Naritan kentälle suuntaavaa Skyliner-junaa. Tämä lieneekin se näppärin tapa liikkua Tokion keskusta-alueiden ja sieltä varsin kaukana sijaitsevan lentokentän välillä. Äveriäämpi voi tietysti valita taksin mutt sopiii sitten samalla varautua vajaan kahdensadan euron laskuun...
Kentällä rutiinit sujuivat japanilaisen tehokkaasti ja vaikka Suomen halki paluulento suuntautuikin, niin Kööpenhaminassa piti käydä vielä kääntymässä, ennenkuin Helsinki-Vantaalle mätkähdettiin eilen illalla 2230, 21 tunnin matkanteon jälkeen. Väsyneenä mutta onnellisena, hieno reissu jälleen kerran.
Päivitän vielä muutamia kuvia ja yleisiä fiiliksiä reissusta kunhan raahaan arseni Tampereelle viikon mittaan, täältä tähän.
perjantaina, elokuuta 25, 2006
Sananen metromatkustuksesta.
Se on tuo Tokion metro muuten melkoisen mielenkiintoinen paikka aamuruuhkan aikaan. Miljoonia ihmisia pitaa toimittaa aamuisin tyopaikoilleen ja sen kylla huomaa. Laiturilla seistaan siistissa parijonossa merkityissa paikoissa ja odotetaan metroa saapuvaksi (noin minuutin valein aamuruuhkassa) ja kun se saapuu, aloitetaan johdettu ahtautuminen vaunuun. Koko orkesteria motivoi toimintaan useampi megafonilla varustettu metrolaituriseta (virallinen nimike, tarkistin kirjasta), jotka kohteliaasti mutta maaratietoisesti (ilmeisesti, suokaa anteeksi japaniantaitojeni puutteet) usuttavat ihmisia sulloutumaan vaunuihin. Siina vaiheessa, kun vaunu on taynna, ryhdytaan painamaan porukkaa kasaan - hieman "Kuinka monta teekkaria mahtuu Kuplavolkkariin"-tyylisesti - tiiviimmin ja tiiviimmin, kunnes ovet mahtuvat juuri ja juuri kiinni. Siella sita sitten ollaan, kohtalaisen lahekkain, eli ns. "tappituntumalla."
Tokion metrohan on tunnettu paitsi tasmallisyydestaan (junat menevat justiinsa eika melkein niinkuin aikatauluissa lukee), myos siita, etta naissa tapotaysissa vaunuissa naiset joutuvat jatkuvasti kourinnan ja kahminnan kohteeksi. Ruuhka-aikana junissa onkin ainoastaan naisille tarkoitettuja vaunuja, joten naissa olosuhteissa sellaisen vaunun kayttoa kannattaa harkita, mikali tanne aiotte suunnata arvon neidit.
Ai niin, sama show tietysti toteutuu sitten iltapaivalla uudestaan toiseen suuntaan. Jotta tasta saa kaiken irti, niin kannattaa hankkiutua jollekin suurelle risteysasemalle (Ueno, Shinjuku, yms) ja heittaytya virran vietavaksi.
Tokion metrohan on tunnettu paitsi tasmallisyydestaan (junat menevat justiinsa eika melkein niinkuin aikatauluissa lukee), myos siita, etta naissa tapotaysissa vaunuissa naiset joutuvat jatkuvasti kourinnan ja kahminnan kohteeksi. Ruuhka-aikana junissa onkin ainoastaan naisille tarkoitettuja vaunuja, joten naissa olosuhteissa sellaisen vaunun kayttoa kannattaa harkita, mikali tanne aiotte suunnata arvon neidit.
Ai niin, sama show tietysti toteutuu sitten iltapaivalla uudestaan toiseen suuntaan. Jotta tasta saa kaiken irti, niin kannattaa hankkiutua jollekin suurelle risteysasemalle (Ueno, Shinjuku, yms) ja heittaytya virran vietavaksi.
Valheita, valheita.
Ala-asteelta lahtien meille syotetaan propagandaa, jonka mukaan kalat, tursaat, katkat, sun muut olennot vaikuttavat merissa, jarvissa ja joissa. Kaikki paitsi tonnikala tietenkin, sen luontainen elinymparistohan on peltipurkki K-Kaupan sailykehyllyssa, sielta sita tulee sita tonnikalaa. Vahan niinkuin persikoitakin. No enivei, mita tulee "merenelavien" luonnolliseen asuinymparistoon, niin voin nyt varmuudella todeta, etta vesistoissa ne eivat ela, vaan tulevat kalatehtaasta. Ja olen nahnyt sen tehtaan. Sen nimi on Tsukiji-market ja se sijaitsee Tokiossa. Jos kalojen kansantarustoon kuuluu Dantemainen kuvaus fisujen helvetista, niin se lienee tama samainen paikka. Kaiken kaikkiaan mainio paikka kaikille ruoasta, eritoten kalasellaisesta kiinnostuneille. Saavuin paikalle tuossa hieman ennen yhdeksaa, joka oli kuitenkin pikkaisen liian myohaan jotta olisi nahnyt kuinka "tonnikalat" saa kyytia (ilmeisesti muovaavat purkkitonnikalasta sellaisia sioja, kalan muotoisia otuksia, joita sitten kaupataan eteenpain). Ja nalkahan siella lompsiessa tuli, joten piti vetaista sushi-aamiainen. Nami. Markkinapaikka itse on sellainen messuhalli, jossa tukkukauppiaat myyvat yon saaliin suoraan kauppiaille ja ravintoloille, mutta josta myos yksityishenkilot voivat ostaa paivan kalatarpeensa. Hieman vaarallista puuhaa siella trukkien seassa navigointi kieltamatta oli mutta ihan kiva kokemus. Saako aikuinen mies kayttaa sanaa "kiva"?
torstaina, elokuuta 24, 2006
Taksia vailla?
Osakassa ei taksijonossa nokka kauaa tuhise. Missaan, koskaan, milloinkaan nahnyt niin paljon takseja, kuin Osakassa.
Miyajiman kelluva torii.
Torii (portti) toivottaa tervetulleeksi Miyajimalle, joka ei ole vain saari, vaan Jumala itse. Nain ne sanoo.
Jahas.
Alkaa reissu lahestya pikkuhiljaa jo loppuaan. Saa kylla siina mielessa jo paattyakin, etta rahaa palaa aivan julmetusti, vaikka ei shoppailua harrastakaan...Kyllahan taalla muuten viihtyisi vaikka maailman tappiin. Noh, kolme paivaa viela jaljella.
Eli kerrataanpa taas hieman.
Perjantaina siirryin siis Kiotosta Osakaan ja siella tarkemmin sanottuna Umedan kaupunginosaan. Osakahan on noin yhdeksan miljoonan ihmisen kirkonkyla joka muodostuu useammasta yhteen kasvaneesta kaupungista, joista Umeda on yksi. Perjantai meni ympari Umedaa pyoriessa ja pyorittya tottavie tulikin. Alue on nimittain tallaisellekin, liki pettamattomalla suuntavaistolla varustetulle henkilolle melkoinen viidakko navigoitavaksi. Aseman(mien)seutu varsinkin on melkoista sekamelskaa ja joka ainoana paivana onnistuin poistumaan asemarakennuksista juuri siita vaarasta, kauimmaisesta portista. Noh, onneksi ei oltu minuuttiaikataululla liikkeella, vaan aikaa lompsimiseen piisasi.
Alunperin olin suunnitellut matkan kulkevan jotakuinkin niin, etta Tokiossa keskitytaan ihmettelemiseen, Kiotossa nahtavyyksiin ja Osakassa chillaamiseen. Kaksi pirullisen suunnitelmani ensimmaista vaihetta toteutuivatkin suunnitellusti, joten nyt oli aika kaynnistaa operaation kolmas vaihe, eli Osakan kuuluisaan yoelamaan tutustuminen. Osoittautuihan tuo maineensa veroiseksi ja jopa tallaiselle yokerhoja valttelevall, baareissa notkuvalle turistille loytyi sijansa. Joten mikali aiot suunnata niille kulmille ja (rock-henkiset) baarit miellyttavat diskojen sijaan, turisti suosittelee seuraavia paikkoja:
Eli kerrataanpa taas hieman.
Perjantaina siirryin siis Kiotosta Osakaan ja siella tarkemmin sanottuna Umedan kaupunginosaan. Osakahan on noin yhdeksan miljoonan ihmisen kirkonkyla joka muodostuu useammasta yhteen kasvaneesta kaupungista, joista Umeda on yksi. Perjantai meni ympari Umedaa pyoriessa ja pyorittya tottavie tulikin. Alue on nimittain tallaisellekin, liki pettamattomalla suuntavaistolla varustetulle henkilolle melkoinen viidakko navigoitavaksi. Aseman(mien)seutu varsinkin on melkoista sekamelskaa ja joka ainoana paivana onnistuin poistumaan asemarakennuksista juuri siita vaarasta, kauimmaisesta portista. Noh, onneksi ei oltu minuuttiaikataululla liikkeella, vaan aikaa lompsimiseen piisasi.
Alunperin olin suunnitellut matkan kulkevan jotakuinkin niin, etta Tokiossa keskitytaan ihmettelemiseen, Kiotossa nahtavyyksiin ja Osakassa chillaamiseen. Kaksi pirullisen suunnitelmani ensimmaista vaihetta toteutuivatkin suunnitellusti, joten nyt oli aika kaynnistaa operaation kolmas vaihe, eli Osakan kuuluisaan yoelamaan tutustuminen. Osoittautuihan tuo maineensa veroiseksi ja jopa tallaiselle yokerhoja valttelevall, baareissa notkuvalle turistille loytyi sijansa. Joten mikali aiot suunnata niille kulmille ja (rock-henkiset) baarit miellyttavat diskojen sijaan, turisti suosittelee seuraavia paikkoja:
- Captain Kangaroo, Umedassa,
- Canopy, Saman kadun varrella Umedassa, ja
- Rock Rock, Namban alueella (sivun kaannos japaniasta a la Google).
Rock Rock-baarista loytyy myos mittava maara siella vierailleiden rock-sankareiden kuvia ja esim. Summer Sonic-festivaalin esiintyjat suuntasivat kyseiseen baariin vetojensa paatteeksi. Muutamien suomalaisartistienkin kuvat seinaa koristivat (Children of Bodom, Sentenced ja Andy tuli ainakin bongattua) ja kun selvisi, etta turistikin on suomesta niin siina sitten kuunneltiin lapi COB:t, Hanoi Rocksit, Nightwishit ja muut kotimaiset, joiden cd sattui baarista loytymaan. Pitanee tuoda Maj Karmaa ja Mokomaa ensi visiitilla. Suomalaisartisteilla on kuulemma tapana istua baaritsikin aareen, juoda votkaa shotteina niin kauan kuin lasi nousee ja sitten poistua hiljaa. Helppo uskoa.
Viikonloppuvierahti sitten lahinna Osakassa paamaarattomasti palloillen (kuvia jo laittanutkin) ja illat baareissa notkuen. Maanantaina tein paivan mittaisen pyhiinvaellusmatkan Hiroshimaan, joka toimii kylla samalla tavoin, kuin Auschwitz:ssa vierailu, eli hiljaiseksi vetaa. Peace Park, A-Bomb Dome ja Peace Museum kuuluvat sarjaan paikat, joissa jokaisen edes etaisesti itseaan ihmiseksi kutsuvan tulisi vierailla. Illallisella (Hiroshima on okonomiyakin koti, joten sita siis)piipahdin Miyajiman saarella, joka oli oikein miellyttava paikka. Ilta Osakassa meni sitten visiitin jalkeen melko rauhallisissa merkeissa.
Tiistain ohjelmaan kuului ensin visiitti Osaka Castle:en ja parturissa kaynnin jalkeen pesista Osaka Domessa.
Osaka Castle on sinansa ihan komean nakoinen rakennus ja aukeaahan sielta nakyma yli Osakan, mutta...
a) nakoala sinansa ei ole kovinkaan kummoinen, varsinkaan Tokio Tower:sta nahdyn oisen Tokion jalkeen ja
b) itse rakennus on ilmeisesti lahes 100% uudisrakennus, peraisin niinkin kaukaa menneisyydesta, kuin 1990-luvulta. Nayttelyesineetkin olivat kaikki jaljennoksia, joten mikali suunnittelet visiittia, harkitse toiste. Kioton temppeleiden jalkeen melko mitaansanomaton pytinki.
Pesispelikin oli sielta melko tylsasta paasta mutta itse tapahtumaa ja fanien mesoamista oli ihan mukava seurata. Vareja tunnustetaan ja laulu, seka torvisoitto raikaa. Show oli sinansa siis ihan parinkymmenen euron paasylipun arvoinen, vaikka peli oli tapahtumakoyhaa ensimmaiset kaksi ja puoli tuntia ja vasta yhdeksannessa vuoroparissa alkoi tapahtumaan. Ja pitihan sita nyt fanipaita hommata. Ai niin, itse pelissa kotijoukkue ORIX Bulffaloes otti kuokkaan vierailevalta Fukuoka Softbank Hawks:lta 1-0 *hauk*. Illalla viela muutama drinksu ja unta kuulaan, aamulla edessa check out.
Japanilaiset majoitusliikkeet harrastavat muuten perverssin aikaisia check out aikoja, jarjestaen luokkaa 9-10 aamulla. Ei turisti jaksa herata keskella yota pakkaamaan...
Ajatuksena oli jattaa rinkka hotelliin narikkaan ja tehda pikavisiitti Naraan mutta niinkuin tuossa jo aiemmin totesin, niin virta loppui. Edessa oli kuitenkin viela kolmen tunnin siirtyma Tokioon, joten ei jaksanut lisata siihen viela paria tuntia lisaa junamatkailua Osakan ja Naran valilla. Joten Tokioon mars.
Majapaikka osoittautui perin kelvolliseksi ja seutu onkin jo tuttua edelliselta viikolta, eli Asakusassa ollaan taas. Havainto naista budjettiluokan majoitusliikkeista: aanieristys on olematonta. Erityisesti ovi, joka on jostain syysta aina askarreltu pellista, paastaa kaiken kaytavassa tapahtuvan aantelyn lavitse. Noh, ei tuo merkittavasti ole paassyt hairitsemaan, oma kuorsaukseni ehka enemmankin hairinnyt muita...Illaksi suuntasin Akihabaran alueelle, joka on aiemmin ollut Tokion elektroniikkakaupan suurin keskus. Nyttemmin esim. Shibya on lohkaissut ison osan tasta toiminnasta mutta kyllahan sielta tietsikka olisi huokealla edelleen irronnut. Onneksi ei ole budjetissa loysaa, muuten olisi varmasti tarttunut leluja mukaan... Akihabara on paikkaillut menetettya elektroniikkataivaan mainettaan laajentamalla reviiriaan animeen/mangaan ja naita puoteja sitten piisaa myos. On lehtea, dvd:ta, pelia, nukkeja, yms. leluja lapsille ja lapsenmielisille. Ja tietenkin myos isojen poikien piirrettyja, eli hentaita. Lisaksi taman hetken kuumintahottia Akihabarassa ovat "Maid Cafe":t, eli paikat joissa (ainoastaan naispuolisista koostuva) henkilokunta on pukeutunut ranskalaisiksi sisakoiksi ja palvelu on sen mukaista. Lasi taytetaan korkeasta polviasennosta, asiakasta puhutellaan tittelilla "master", yms. Siita vaan mallia ottamaan suomalaisetkin palvelualan tyolaiset. Ei pida kuitenkaan luulla, etta naissa paikoissa tapahtuisi muunlaista kauppaa, kuin normaalia kahvila/ravintola-palvelua. Siinakin paikassa, jossa visiteerasin oli runsaasti tyttoporukoita ja pariskuntia viettamassa ihan normaalia iltaa. Liskasi Akihabarassa on cosplay-kahviloita, joissa henkilokunta pukeutuu jonkin tietyn anime/manga-sarjan hahmoiksi. Valokuvaaminen naissa paikoissa on valitettavasti (turistin kannalta, sinansa hyvinkin ymmarrettavaa henkilokunnan kannalta) kiellettya ja valoisuusaste sita luokkaa, etta salakuvaaminen ei onnistunut, joten netin kautta loytyva info saa nyt sitten riittaa.
Tanaan olisi yrityksena vahan shoppailla ja ottaa iisisti, jos vaikka huomenna paasisi aikaisin ylos ja kohti Tokion kalamarkkinoita sillin hajua ihmettelemaan. Jos jaksaisi suunnata vaikka kohti Fujia siihen paalle. Lupailee tosin pilvista kelia huomiselle, eli vaarana on, etta huippu on piilossa ja mitas hupia siina sitten olisi? Katsellaan tarkemmin huomenissa.
keskiviikkona, elokuuta 23, 2006
Jotain rajaa...
...eestaas pomppimisellekin. Ei jaksa kimpoilla joka paiva sinnetanne, joten Nara jaa nyt valiin. Menen siis suoraan Tokioon ja annan kattavampaa raporttia tapahtumista sitten sielta. Sayonara, signing out.
tiistaina, elokuuta 22, 2006
Heijaa.
Ajattelin paivittaa tata blogia myos hieman tekstimuodossa. Sitten huomasin, etta kayttaessani tata baarin iMac:ia, tama;
a) sivu nayttaa aivan hirvealta, pahoittelut Macin kayttajille, Windows inside. Ei kuvan palaa kuinka sivu renderoityy Linuxilla, toivottavasti paremmin. Ja,
b) tama Bloggerin kayttoliittymakaan ei tunnu olevan kovin Mac ystavalllinen, joten esimerkiksi linkittaminen ei nayta onnistuvan.
Nappisergonomiakin aivan arsesta.
Joten lyhyesta virsi kaunis, huomenna tarkemmin.
- perjantai Osakaan tutustumista,
- lauantai lisaa samaa ja illalla biletysta,
- sunnuntaina ensisijaisesti jo ennakkoon talle paivalle allokoitu krapula, toissijaisesti uuden hankkimista,
- maanantaina yllattaen ei niinkaan kankkuseessa Hiroshimaan ja saaristoon,
- tanaan tiistaina Osaka Castle ja epamaaraista palloilua ja pesapalloilua,
- huomenna Osaka nahtyna ja takaisin kohti Tokiota. Tosin ensin hotelli-check out:in jalkeeen muutamaksi tunniksi Naraan ihmettelemaan temppeleita ja kauriita.
Mutta naista lisaa tuonnempana. Hengissa ollaan, Houston, we don`t have a problem.
Ai niin. Nyt kun naita "posteja" alkaa olla jo niin paljon, etta kaikki eivat mahdu etusivulle, niin ovathan lukijat huomanneet tuon "Archive"-linkin, sita kautta nakee nekin merkittavat mielenilmaisuni, jotka ovat kenties mennneet ohi saannollisen ja ahkeran paivitystapani johdosta.
a) sivu nayttaa aivan hirvealta, pahoittelut Macin kayttajille, Windows inside. Ei kuvan palaa kuinka sivu renderoityy Linuxilla, toivottavasti paremmin. Ja,
b) tama Bloggerin kayttoliittymakaan ei tunnu olevan kovin Mac ystavalllinen, joten esimerkiksi linkittaminen ei nayta onnistuvan.
Nappisergonomiakin aivan arsesta.
Joten lyhyesta virsi kaunis, huomenna tarkemmin.
- perjantai Osakaan tutustumista,
- lauantai lisaa samaa ja illalla biletysta,
- sunnuntaina ensisijaisesti jo ennakkoon talle paivalle allokoitu krapula, toissijaisesti uuden hankkimista,
- maanantaina yllattaen ei niinkaan kankkuseessa Hiroshimaan ja saaristoon,
- tanaan tiistaina Osaka Castle ja epamaaraista palloilua ja pesapalloilua,
- huomenna Osaka nahtyna ja takaisin kohti Tokiota. Tosin ensin hotelli-check out:in jalkeeen muutamaksi tunniksi Naraan ihmettelemaan temppeleita ja kauriita.
Mutta naista lisaa tuonnempana. Hengissa ollaan, Houston, we don`t have a problem.
Ai niin. Nyt kun naita "posteja" alkaa olla jo niin paljon, etta kaikki eivat mahdu etusivulle, niin ovathan lukijat huomanneet tuon "Archive"-linkin, sita kautta nakee nekin merkittavat mielenilmaisuni, jotka ovat kenties mennneet ohi saannollisen ja ahkeran paivitystapani johdosta.
Shoppailuhelvettia.
Reilu kilometri katettua shoppailukavelykatua. Miehet, hoxhox, alkaa tuoko vaimokkeitanne tanne, siina alkaa Visa vinkumaan vimmatusti...Shinsaibashi, Osaka.
Dotombori.
Ihmisvilinaa Dotomborin alueella Osakassa. Ja kun naita paikallisia poperoita on tullut jo kehuttua ennemminkin, niin kehutaan vahan lisaa. Osakan alueen erikoisuus on takoyaki, jota jokaisen taalla reissaavan pitaa koittaa. Ja takoyakihan tarkoittaa mustekalapalleroita (lihapullatyyliin).
Baariseuraa Osakassa.
Synttarisankarin kanssa baarissa. Taytekakun syominen syomapuikoilla voi olla aloittelijalle hankalaa, suosittelen harjoittelemaan puikkojen kayttoa ennen Japaniin saapumista. Tarinat japanilaisten kohteliaisuudesta ja ystavallisyydesta eivat ole mikaan myytti, ihmiset ovat erittain helposti lahestyttavia ja kielimuurista huolimatta halukkaita kommunikoimaan.
Tyypillista japanilaista majoitustoimintaa.
Useissa japanilaisissa hotelleissa ja ryokan-tyyppisissa majataloissa voit valita joko lansi-, tai japanilaistyylisen majoitusmuodon. Tassa tyypillista jalkimmaista, eli tatamilattia ja futon. Perin mukavaa ja onneksi wc on lahtokohtaisesti kuitenkin lansimaalaista mallia, ei kyykkiminen jaksa kiinnostaa heti aamusta.
Pontocho-dori.
Pontocho-dori:n varrella sijaitsi lukemattomia ravintoloita ja baareja, joissa ilta vierahti mukavasti ja lompakko keveni kummasti. Taalla saattaa myos bongata geishan matkalla teehuoneelle asiakasta viihdyttamaan. Kamera oli luonnollisesti hotellilla silloin, kun nain kavi.
Daimonji hieman kauempaa.
Daimonji-seremonia on paikallisille aika iso juttu, katsojia piisasi runsaasti.
Daimonji.
Obon-festivaalin aikana elokuussa japanilaiset kunnioittavat edesmenneita esi-isiaan ja taman kauden paatteeksi poltetaan Kiotossa Daimonji-vuoren rinteessa olevan, sanaa "iso" tarkoittavan, kanji-merkin muotoinen kokko henkien kunniaksi.
perjantaina, elokuuta 18, 2006
Kioto paketissa.
Dodii. Kioto nahtyna. Temppeleita enemman kuin sielu sietaa, koko kaupunki lienee UNESCO:n kulttuuriperintokohde. Yoelamaa loytyi myos, Pontocho-dorin varrella mukavia pikkuravintoloita ja -baareja, joissa turisti viihtyi ja paikalliset ihmettelivat. Sivusin kuulemma ennatystakin kaymalla samassa baarissa kolmena iltana, yksi gaijin on kyseisessa baarissa viihtynyt yhta hyvin ennen meikalaista. Kulttimaineen rakentaminen on sitten helppoa Japanissa. Viela kun muisti, etta Kansain-alueen murteella ei kiiteta sanomalla arigato, vaan okini, niin ystavia ja vaikutusvaltaa ropisi ihan kunnolla. Jos joku suunnittelee Kiotoon matkaamista, niin tuota kayttamaani hotellia (linkki siella heinakuun arkistojen puolella) voin kylla suositella majapaikaksi. Sijainti hyva (5 min. Kioton rautatieasemalta kavellen, metro- ja bussiyhteydet ihan vieressa siis), hinta-laatusuhde kohdallaan (abaut 4500 jenia, eli siina kolmenkympin korvilla / yo) ja jos kiinnostaa puhua muutakin, kuin vauvaenglantia paikallisten kanssa, niin kansainvalista reppureissaajaporukkaa loytyy tasta paikasta. Kolikoilla toimivat pesukoneet ja kuivaajat mahdollistavat perushuollno huokealla hinnalla pidemmallakin reissulla. Ja kaljaa saa automaatista. Aamupalaan liittaisin pari pienta varausta tosin...Sen tarjoilu paattyy 08:20 ja se on perinteista japanilaista mallia, eli miso-keittoa, riisia ja sen sellaista. Eli melko tuhtia tavaraa noin keskella yota nautittavaksi taman turistin vatsan mielesta. Taten aamiaispaikaksi vakiintuikin nopeasti Starbucks ylihintaisine evaineen.
Tana aamuna vaihtui siis Kioto Osakaan. Nama Kansain alueen suurimmat kaupungit ovat kasvaneet kaytannossa yhteen ja paikallisetkin varmaan paattelevat postinumerosta sen, etta asuvatko Osakassa, Kiotossa vai Kobessa. Eli shinkansenilla siirtymataival taittui noin vartissa. Hotellin sijainti tuli tutuksi jo manna viikonloppuna Summer Sonic:in tiimoilta, joten sen loytaminen ei ollut haasteellista. Haaste loytyi kuitenkin siina vaiheessa, kun tasta kateisella pyorivasta yhteiskunnasta piti loytaa pankkiautomaatti, joka ymmartaa kansainvalisen Visa-kortin peraan...Automaatteja loytyy kylla esim. jokaisesta 24h kaupasta mutta ne sylkevat kansainvalisen kortin pihalle hetkeakaan miettimatta. Noh, loytyi seina kuitenkin ja taas on massia milla mallata. Hetken aikaa.
Taman paivan agendalla on tahan Osakan osaan tutustuminen ja kielimuurin kanssa kikkailu lippukaupan merkeissa. Tavoitteena olisi nimittain saada lippu baseball-peliin. Baseball on Japanissa todennakoisesti suosituin urheilulaji, futiksen ja sumo-turnausten seuratessa heti perassa. Ja yksi Osakan joukkueista pelaa kotipelinsa Osaka Dome:ssa, joka on nahtavyys sinansa, otteluja seuraavien fanien lisaksi. Itse lajista niin valita mutta meininki on todennakoisesti mita mainioin. Eli sinne siis.
Piuha on jossain hukanteilla, ei pysty pistamaan nyt kuvia naytille, paalataan aasiaan tuonnempana.
Tana aamuna vaihtui siis Kioto Osakaan. Nama Kansain alueen suurimmat kaupungit ovat kasvaneet kaytannossa yhteen ja paikallisetkin varmaan paattelevat postinumerosta sen, etta asuvatko Osakassa, Kiotossa vai Kobessa. Eli shinkansenilla siirtymataival taittui noin vartissa. Hotellin sijainti tuli tutuksi jo manna viikonloppuna Summer Sonic:in tiimoilta, joten sen loytaminen ei ollut haasteellista. Haaste loytyi kuitenkin siina vaiheessa, kun tasta kateisella pyorivasta yhteiskunnasta piti loytaa pankkiautomaatti, joka ymmartaa kansainvalisen Visa-kortin peraan...Automaatteja loytyy kylla esim. jokaisesta 24h kaupasta mutta ne sylkevat kansainvalisen kortin pihalle hetkeakaan miettimatta. Noh, loytyi seina kuitenkin ja taas on massia milla mallata. Hetken aikaa.
Taman paivan agendalla on tahan Osakan osaan tutustuminen ja kielimuurin kanssa kikkailu lippukaupan merkeissa. Tavoitteena olisi nimittain saada lippu baseball-peliin. Baseball on Japanissa todennakoisesti suosituin urheilulaji, futiksen ja sumo-turnausten seuratessa heti perassa. Ja yksi Osakan joukkueista pelaa kotipelinsa Osaka Dome:ssa, joka on nahtavyys sinansa, otteluja seuraavien fanien lisaksi. Itse lajista niin valita mutta meininki on todennakoisesti mita mainioin. Eli sinne siis.
Piuha on jossain hukanteilla, ei pysty pistamaan nyt kuvia naytille, paalataan aasiaan tuonnempana.
tiistaina, elokuuta 15, 2006
Viime paivina tapahtunutta.
Heppa ja hyva meisinki.
Sunnuntaina kotiuduin siis Osakasta takaisin Tokioon. Illalla saatiin sovittua Emi:n kanssa tapaaminen ja han roudasikin meikalaisen Shinjukuun syomaan. Taas tarvittiin paikallista apua, etta hyva paikka loytyi. Tokiossa nimittain on turha tuijottaa ainoastaan katutason putiikkeihin etsiessaan ravintolaa/baaria, silla kyseinen toimipaikka saattaa olla esim. peruskerrostalon kahdeksannessa kerroksessa. Ja harvemmin englanninkielisilla kylteilla varustettuna. Tallaisesta paikasta loytyikin perinteinen japanialainen ravintola, johon Emi meikalaisen vei. Hyvaa poperoa (mm. tuota hevosta, kokonaisia sormenpaan kokoisia mustekaloja wasabi-liemeen sailottyina, yms.) ja viileaa olutta. Suomi-fani Emi ilmoitti pitavansa salmiakista, joten sitahan hanelle piti vieda tuliaisiksi ja vastalahjaksi sain pullon souchoa, joka kumma kylla on edelleen korkkaamatta. ilta loppui valitettavan lyhyeen tuon perkeleellisen hotellin kotiintuloaikapolitiikan vuoksi mutta otamme uusiksi kun palaan Osakasta ensi viikolla Tokioon.
Maanantaina jatin siis hetkeksi Tokion taakseni ja siirryin Kiotoon. Shinkansenilla matka taittui taasen vikkelaan ja hotellikin loytyi pienen hapuilun jalkeen. Samassa hotellissa on majoittuneena 14 norjalaista yliopisto-opisekelijaa, jotka ovat Japanissa neljan viikon koulukeikalla (!). Heidan kanssaan sitten lyotiinkin viisaat paat yhteen ja painuttiin illalla kaupungille. Grease-baarissa illanviettoa johdatti japanilainen cover-orkesteri, joka fiftariasuihin sonnustautuneena veteli vanhoja rokettiroll ja motown klassikoita engrish-versioina. Parasta ravintolassa oli kuitenkin se, etta 3000 jenin (abaut kaksikymppia) sisaanpaasymaksulla sai aterian ja niin paljon juotavaa kun jaksoi vetaa. Ilmeisesti pohjoismaisia delegaatioita ei ole liiemmin paikalle sattunut, kun oli viela pystyssa kerran. Se kolmetonttua tuli tienattua kylla korkojen kera takaisin...
Tanaan tiistaina on tullut kierreltya temppeleita, joita Kiotossa sitten piisaakin. Kolme tuli nahtya tanaan (Myoshinji, Ryoanji ja Kinkakuji) ja lisaa huomenissa. Eikohan se sitten piisaa ja torstaina voi keskittya chillaamiseen. Nyt kohti Kawaramachin aluetta, illallista ja juotavaa etsimaan. Heips.
Sunnuntaina kotiuduin siis Osakasta takaisin Tokioon. Illalla saatiin sovittua Emi:n kanssa tapaaminen ja han roudasikin meikalaisen Shinjukuun syomaan. Taas tarvittiin paikallista apua, etta hyva paikka loytyi. Tokiossa nimittain on turha tuijottaa ainoastaan katutason putiikkeihin etsiessaan ravintolaa/baaria, silla kyseinen toimipaikka saattaa olla esim. peruskerrostalon kahdeksannessa kerroksessa. Ja harvemmin englanninkielisilla kylteilla varustettuna. Tallaisesta paikasta loytyikin perinteinen japanialainen ravintola, johon Emi meikalaisen vei. Hyvaa poperoa (mm. tuota hevosta, kokonaisia sormenpaan kokoisia mustekaloja wasabi-liemeen sailottyina, yms.) ja viileaa olutta. Suomi-fani Emi ilmoitti pitavansa salmiakista, joten sitahan hanelle piti vieda tuliaisiksi ja vastalahjaksi sain pullon souchoa, joka kumma kylla on edelleen korkkaamatta. ilta loppui valitettavan lyhyeen tuon perkeleellisen hotellin kotiintuloaikapolitiikan vuoksi mutta otamme uusiksi kun palaan Osakasta ensi viikolla Tokioon.
Maanantaina jatin siis hetkeksi Tokion taakseni ja siirryin Kiotoon. Shinkansenilla matka taittui taasen vikkelaan ja hotellikin loytyi pienen hapuilun jalkeen. Samassa hotellissa on majoittuneena 14 norjalaista yliopisto-opisekelijaa, jotka ovat Japanissa neljan viikon koulukeikalla (!). Heidan kanssaan sitten lyotiinkin viisaat paat yhteen ja painuttiin illalla kaupungille. Grease-baarissa illanviettoa johdatti japanilainen cover-orkesteri, joka fiftariasuihin sonnustautuneena veteli vanhoja rokettiroll ja motown klassikoita engrish-versioina. Parasta ravintolassa oli kuitenkin se, etta 3000 jenin (abaut kaksikymppia) sisaanpaasymaksulla sai aterian ja niin paljon juotavaa kun jaksoi vetaa. Ilmeisesti pohjoismaisia delegaatioita ei ole liiemmin paikalle sattunut, kun oli viela pystyssa kerran. Se kolmetonttua tuli tienattua kylla korkojen kera takaisin...
Tanaan tiistaina on tullut kierreltya temppeleita, joita Kiotossa sitten piisaakin. Kolme tuli nahtya tanaan (Myoshinji, Ryoanji ja Kinkakuji) ja lisaa huomenissa. Eikohan se sitten piisaa ja torstaina voi keskittya chillaamiseen. Nyt kohti Kawaramachin aluetta, illallista ja juotavaa etsimaan. Heips.
Heppasashimia.
Loistavaa sapuskaa, hevosenlihaa sashimi-tyyliin. Nautitaan soijan, valkosipulin ja inkivaarin kera sellaisenaan. Suussasulavaa.
Tokio by night.
Isompien kuvien lataaminen ei nyt jostain syysta halua talla koneella onnistua, joten katsellaan naita pienia nyt sitten...Tokio auringonlaskun jalkeen Tokio Tower:sta nahtyna.
sunnuntaina, elokuuta 13, 2006
Kertausta.
No niin, hetken aikaa taas Tokiossa. Mitas tassa viimepaivina on tullutkaan tehtya...
Torstaina menin siis Harajukun alueelle, Yoyogi-puistoon lahinna. Tarkoitus oli siis ihmetella lahinna noita cosplay-hihhuleita. But alas, poor Yorick, puiston olivatkin vallanneet muusikot, artesaanit ja muut wanna-be hipit ja olivat pistaneet pystyyn oman Street Artist Festival:nsa. Pseudohippi on ilmeisesti cosplay-horhon luontainen vihollinen, silla friikit olivat kaikki kadonneet. Noh, menihan se iltapaiva leppoisasti siella puistossa ja festareilla vaellellen muutenkin. Siita siirryin Takeshita Dori-kadulle lompsimaan edestakaisin ihmettelemaan paikallisia teineja. Nama Suomen pissaliisat ovat kylla melko vaisua tavaraa verrattuna japanilaisen tapaan hoitaa teinikapinallisuus...
Auringonlaskun lahestyessa siirryin Tokyo Tower:iin, valaistun Tokion maisemia ihmettelemaan. Blade Runner-fiilis kylla vain vahvistui, kun katseli neonvalonsa sytyttanytta Tokiota 250 metrin korkeudesta. Valitettavasti nyt ei ole matkassa piuhaa, jolla siirtaa kuvia kamerasta, kenties huomenna...
Iltapala jo tutun kaavan mukaan Shinjukussa, yakitoria ja shochua. Nami.
Perjantaina harrastin maaseutumatkailua, eli juna alle ja sata kilometria Tokiosta pohjoiseen, Nikko:n kaupunkiin. Valitettavasti aika ei riittanyt jarviseudun ja vesiputousten ihmettelyyn mutta tulihan noita vuoristoseudun maisemia ja temppeleita ihmeteltya. Leppoisaa puuhaa.
Lauantaiaamuna kirjauduin vuorokaudeksi hotellistani ulos ja hyppasin junaan ja suuntasin Osakaan sinne Summer Sonic-festivaaleille. Se on tuo shinkansen muuten semmoinen matkustusmuoto, etta sita istuu junassa ihan mielellaan kun semmoisen kyytiin paasee. Alkumatka Yokohamaan mentiin enempivahempi puolivaloilla, mutta sitten kun Tokion maalaiskunnan polyt oli karistettu jaloista, niin kuski paasti kasijarrun pois paalta ja ampeerit valloilleen. Siina sita siskot ja veljet maisemat vaihtuu melko vilkkaasti kun tuollainen parisataametrinen lasikuituputki singotaan halki japanian maaseudun 300km/h. Ja VR voisi kayda opettelemassa JR:lta hieman palvelukulttuurin saloja. Kun konduktoori saapuu vaunuun, ensin suoritetaan syva kumarrus, sitten tervehditaan koko vaunua ja lopuksi kumarretaan viela uudestaan ennen kuin aloitetaan lipuntarkastus. Olisi ihan mukavaa nahda VR-reiskojen kohtelevan asiakkaitaan samalla huomaavaisuudella.
Sen verran kuitenkin meni saatamiseksi kun perille paasi (hotelli, festarialueelle paaseminen, lipun vaihtaminen rannekkeeseen, etc), etta Lostprophets veivasi jo settiaan ja en jaksanut lahtea ko. lavaa kohti itseani enaa raahaamaan. eli kaljalle. Hyvalta kuullosti kylla. AFI oli lauteilla seuraavaksi ja niita sai jo vaijyttya puolisen settia (ikavasti suunniteltu aikataulu, aina bandit paallekkain, jostain joutui tinkimaan) ja siita sitten paalavalle Musea ihmettelemaan. Erittain mainio setti Muselta. Mutta senkin kohdalla koitti coitus interruptus, silla meni tietenkin Toolin kanssa pallekkain. Eli sinne siis. Ja sehan se vasta mainio keikka olikin. Epajarjestysmies meinasi vain pilata koko homman kun lahti kadesta pitaen raahaamaan hallista ulos vaikka niin viattomasti yritin esittaa, etta "No mistas mina olisin voinut tietaa, etta taalla ei saa ottaa kuvia." Kamerankin uhkasi vieda. Siina vaiheessa esitin dramaturgan klassisia keinoja hyvaksikayttaen erittain tuohtunutta ja poistin kamerasta akun kovin suureleisesti, pistin sen taskuuni ja kameran laukkuun. Riitti ja sain jaada. Which was nice.
Tanaan palasin siis Osakasta, vain matkustaakseni huomenna uudestaan samaan suuntaan, Kiotoon. Illalla tapaaminen Emi:n kanssa, joten nyt suihkuun ja baanalle. Kuvia tuonnempana. Heihei.
Torstaina menin siis Harajukun alueelle, Yoyogi-puistoon lahinna. Tarkoitus oli siis ihmetella lahinna noita cosplay-hihhuleita. But alas, poor Yorick, puiston olivatkin vallanneet muusikot, artesaanit ja muut wanna-be hipit ja olivat pistaneet pystyyn oman Street Artist Festival:nsa. Pseudohippi on ilmeisesti cosplay-horhon luontainen vihollinen, silla friikit olivat kaikki kadonneet. Noh, menihan se iltapaiva leppoisasti siella puistossa ja festareilla vaellellen muutenkin. Siita siirryin Takeshita Dori-kadulle lompsimaan edestakaisin ihmettelemaan paikallisia teineja. Nama Suomen pissaliisat ovat kylla melko vaisua tavaraa verrattuna japanilaisen tapaan hoitaa teinikapinallisuus...
Auringonlaskun lahestyessa siirryin Tokyo Tower:iin, valaistun Tokion maisemia ihmettelemaan. Blade Runner-fiilis kylla vain vahvistui, kun katseli neonvalonsa sytyttanytta Tokiota 250 metrin korkeudesta. Valitettavasti nyt ei ole matkassa piuhaa, jolla siirtaa kuvia kamerasta, kenties huomenna...
Iltapala jo tutun kaavan mukaan Shinjukussa, yakitoria ja shochua. Nami.
Perjantaina harrastin maaseutumatkailua, eli juna alle ja sata kilometria Tokiosta pohjoiseen, Nikko:n kaupunkiin. Valitettavasti aika ei riittanyt jarviseudun ja vesiputousten ihmettelyyn mutta tulihan noita vuoristoseudun maisemia ja temppeleita ihmeteltya. Leppoisaa puuhaa.
Lauantaiaamuna kirjauduin vuorokaudeksi hotellistani ulos ja hyppasin junaan ja suuntasin Osakaan sinne Summer Sonic-festivaaleille. Se on tuo shinkansen muuten semmoinen matkustusmuoto, etta sita istuu junassa ihan mielellaan kun semmoisen kyytiin paasee. Alkumatka Yokohamaan mentiin enempivahempi puolivaloilla, mutta sitten kun Tokion maalaiskunnan polyt oli karistettu jaloista, niin kuski paasti kasijarrun pois paalta ja ampeerit valloilleen. Siina sita siskot ja veljet maisemat vaihtuu melko vilkkaasti kun tuollainen parisataametrinen lasikuituputki singotaan halki japanian maaseudun 300km/h. Ja VR voisi kayda opettelemassa JR:lta hieman palvelukulttuurin saloja. Kun konduktoori saapuu vaunuun, ensin suoritetaan syva kumarrus, sitten tervehditaan koko vaunua ja lopuksi kumarretaan viela uudestaan ennen kuin aloitetaan lipuntarkastus. Olisi ihan mukavaa nahda VR-reiskojen kohtelevan asiakkaitaan samalla huomaavaisuudella.
Sen verran kuitenkin meni saatamiseksi kun perille paasi (hotelli, festarialueelle paaseminen, lipun vaihtaminen rannekkeeseen, etc), etta Lostprophets veivasi jo settiaan ja en jaksanut lahtea ko. lavaa kohti itseani enaa raahaamaan. eli kaljalle. Hyvalta kuullosti kylla. AFI oli lauteilla seuraavaksi ja niita sai jo vaijyttya puolisen settia (ikavasti suunniteltu aikataulu, aina bandit paallekkain, jostain joutui tinkimaan) ja siita sitten paalavalle Musea ihmettelemaan. Erittain mainio setti Muselta. Mutta senkin kohdalla koitti coitus interruptus, silla meni tietenkin Toolin kanssa pallekkain. Eli sinne siis. Ja sehan se vasta mainio keikka olikin. Epajarjestysmies meinasi vain pilata koko homman kun lahti kadesta pitaen raahaamaan hallista ulos vaikka niin viattomasti yritin esittaa, etta "No mistas mina olisin voinut tietaa, etta taalla ei saa ottaa kuvia." Kamerankin uhkasi vieda. Siina vaiheessa esitin dramaturgan klassisia keinoja hyvaksikayttaen erittain tuohtunutta ja poistin kamerasta akun kovin suureleisesti, pistin sen taskuuni ja kameran laukkuun. Riitti ja sain jaada. Which was nice.
Tanaan palasin siis Osakasta, vain matkustaakseni huomenna uudestaan samaan suuntaan, Kiotoon. Illalla tapaaminen Emi:n kanssa, joten nyt suihkuun ja baanalle. Kuvia tuonnempana. Heihei.
lauantaina, elokuuta 12, 2006
Osaka ja Summer Sonic
Dodii, nyt ollaan sitten Osakassa piipahtamassa (huomenna yoksi takaisin Tokioon, sitten Kioto) Summer Sonic festareiden tiimoilta. Annan festariraporttia huomenissa, taydennan muutenkin viime paivien osalta tapahtumia, laitan muutaman kuvan ja vastaan kommentoinneille henkiloille. Mutta nyt, let`s festival, Asahia kitaan.
torstaina, elokuuta 10, 2006
Aurinkoista torstaita.
Lyhyt kertaus eilisesta:
- Ginza melko tylsa; Bulgarin, Tiffanyn ja Cartierin kaltaisia pers`aukisten rihkamakauppoja, ei juuri muuta. Kabukiteatterikin ehti aloittaa viimeisen naytoksensa juuri ennen kuin saavuimme paikalle.
- Imperial Gardens on kaunis mutta sadepaivana ei niin miellyttava kavelypaikka.
- Okonomiyaki on pirun hyvaa syotavaa. Naoko roudasi minut lempiravintolaansa ja ruoka paistettiin siina poydassa asiakkaiden valvovien silmien alla. Ravintola oli sellainen perinteinen Mamma&Pappa paikka, jota en olisi itse ikuna loytanyt - sijaitsi "keskustan" sijaan asuinalueella, hamaralla sivukujalla - mutta oli se popero sen arvoista.
Nyt tasta kohti Harajukua friikkeja ihmettelemaan ja illalla suunnaksi Tokyo Tower ja Shinjukuun kaljalle&syomaan. Sayonara.
keskiviikkona, elokuuta 09, 2006
Kodittomana Tokiossa.
Eraalla maailman vauraimmista talouksista on omat ongelmansa. Koditon Shin-Nakan varrella Asakusassa.
Trooppisen myrskyisaa keskiviikkoa
Taifuuni Maria (naisen mukaan nimetty, luonnollisestikin) lahestyy...Itseasiassa kategoria on laskettu taifuunista trooppiseksi myrskyksi mutta enihau tama tarkoittaa sita, etta loppuviikko menee enempivahempi sateisissa merkeissa. Mika ei ole sinansa ihan huono asia, silla se pitaa lampotilat aisoissa, 26 astetta 32 asteen sijaan. Ja pieni sadehan ei ketaan hairitse. Tosin olin huomiselle suunnitellut retkea Nikkoon mutta se saattaa jaada mikali keli ei suosi. We`ll see.
Eilinen Shinjukun visiitti oli oikein leppoisa, koko paiva paamaaratonta vaeltelua pitkin aluetta, alkuillasta kaljaa ja Piss Alley:lle syomaan. Tama myos kannikortteleina tunnettu alue on muutaman kujan muodostama, kiskojen alle aikoinaan nikkaroitu kokonaisuus, jossa salarimanit vetavat paan tayteen tyopaivan paatteeksi ravintoloissa, jotka ovat lahinna reikia seinassa. Ruokana naissa paikoissa tarjotaan liki poikkeuksetta yakitori-vartaita, joita kymmenkunta napostelemalla saa pahimman nalan karkoitettua. Taman alueen lempinimi Piss Alley tulee siita, etta naita kymmenia pikkuravintoloita palvelee tasan yksi yleinen wc, joten ilmeisesti salarimaneilla on tapana tasoittaa painetta myos kujan varteen...
Taman paivan suunnitelmana on painella ihmettelemaan Ginza:n ostoshelvettia, pitaen samalla lompakon nyorit tiukasti kiinni. Ja yritys on kova saada jarjestettya tapaaminen Naokon tai Emin kanssa, hankalaa vain sopia mitaan ilman kannykkaa. Tosin kannykatta elamisessa on myos omat puolensa, nain lomalla varsinkin...
Eilinen Shinjukun visiitti oli oikein leppoisa, koko paiva paamaaratonta vaeltelua pitkin aluetta, alkuillasta kaljaa ja Piss Alley:lle syomaan. Tama myos kannikortteleina tunnettu alue on muutaman kujan muodostama, kiskojen alle aikoinaan nikkaroitu kokonaisuus, jossa salarimanit vetavat paan tayteen tyopaivan paatteeksi ravintoloissa, jotka ovat lahinna reikia seinassa. Ruokana naissa paikoissa tarjotaan liki poikkeuksetta yakitori-vartaita, joita kymmenkunta napostelemalla saa pahimman nalan karkoitettua. Taman alueen lempinimi Piss Alley tulee siita, etta naita kymmenia pikkuravintoloita palvelee tasan yksi yleinen wc, joten ilmeisesti salarimaneilla on tapana tasoittaa painetta myos kujan varteen...
Taman paivan suunnitelmana on painella ihmettelemaan Ginza:n ostoshelvettia, pitaen samalla lompakon nyorit tiukasti kiinni. Ja yritys on kova saada jarjestettya tapaaminen Naokon tai Emin kanssa, hankalaa vain sopia mitaan ilman kannykkaa. Tosin kannykatta elamisessa on myos omat puolensa, nain lomalla varsinkin...
tiistaina, elokuuta 08, 2006
Konnichiwa.
Japaniasta paivaa.
Reissu on alkanut rauhallisissa merkeissa. Miellyttavan tapahtumakoyhan lennon jalkeen - poislukien halki Siperian jatkunut tasainen turbulenssi, joka piti huolen siita, etta unet jaivat parhaimmillaankin nokosiksi - piti suorittaa viela muutama siirtymataival junalla ja metrolla, jonka jalkeen olinkin keskella Asakusan vilsketta. Reilun kolmenkymmenen asteen perusaasialainen kostea helle tervehti heti koneesta noustua ja turisti olikin lapimarka hotellin loydyttya. Mutta nyt mentiinkin jo hieman asioiden edelle, silla heti Uenon rautatieasemalle saavuttua piti hoitaa paivajarjestyksesta pari asiaa, eli Summer Sonic - festivaalilippu ja JR - junalippupassihassakan aktivointi. Eli nyt on tilanne se, etta ensi lauantaina suunnataankin paivaksi Osakaan rokkaamaan ja talta osin pitanee hieman hioa matkasuunnitelmaa, silla aikatauluista riippuen saatan joutua yopymaan yhden yon Osakassa festivaalien paatteeksi. Palataan siihen myohemmin.
Hotelli loytyi melko vaivattomasti ja sijaitsee vain muutaman korttelin paassa eraasta Tokion tunnetuimmistamaamerkeista/nahtavyyksista, eli Senso-Ji:n temppelista. Huone on riittavan mukava perusratkaisu japaninmalliin, eli tatamilattia ja futonipatja. Lievana miinuksena taytyy mainita hotellin lock down-politiikka, josta ei ollut mainintaa nettisivuilla, eli curfew iskee 23:30 ja taman kellonajan jalkeen on turha tulla repimaan ulko-ovea, silla se aukeaa seuraavan kerran 06:00 aamulla. Eli yoelamaan tutustuminen jaa vahemmalle taman viikon aikana. No, ehtiihan tuota myohemminkin.
Jet lag vaivasi, joten parin tunnin ettonet piti vetaista heti karkeen ja sen jalkeen pyorimaan kylille illallisen ja oluen perassa. Asakusan alueesta mainittakoon sen verran, etta ravintoloita piisaa kylla mutta varsinaiset juottolat pitaa etsia muualta, niiden vahyys alueella on liki halyttavaa...Janoisena ei kuitenkaan tarvinnut nukkumaan menna, silla illallista seuranneen kaupungillamaleskelun tiimellyksessa eras iloisesti juopunut japanilaisherra esitti seuraavanlaisen avauskutsun turistille: "Where you go, you like drink?" Ja kun vastaukset olivat "Nowhere. Yes.", niin oli helppoa lahtea sedan mukaan kaljalle, viela kun han tarjoutui maksamaan koko lystin. Eli sulkijalihasta kireammin kiinni ja uusiin seikkailuihin. Kulman takana olikin kyseisen herran kaverin yllapitama snack-karrysysteemi, johon kuului oleellisena osana jakkaralla kokkiminen ja kylmalaukkukaljan kiskominen. Siina ne illan viimeiset tunnit vierahtivatkin mukavasti, Asahi:a siemaillen ja kielimuurin kanssa taistellen. Kovin ovat (ihan sympaattisella tavalla) uteliaita ihmisia nama japanilaiset ja siihen vastattiin, mita kysymyksista ymmarrettiin. Goto (kirjoitusasu epavarma mutta foneettisesti sinnepain) pitikin sanansa ja maksoi viulut ja kaljat ja turisti ehti kuin ehtikin hotelliinsa ennen julkeaa ovenlukitusrituaalia...
Taman paivan agendalla olisi yrittaa ottaa yhteytta naihin japanilaisemantiin, joihin olinkin jio ennen reissuani yhteydessaja katsoa saisiko heita valjastettua oppaaksi turistille. Tasta seuraavaksi olisi tarkoitus suunnata kuitenkin Shinjuku:n alueelle ihmettelemaan sita televisiosta tuttua hektista Tokiota. Kunhan tuosta metrokartasta vain ottaisi jotain tolkkua...
Reissu on alkanut rauhallisissa merkeissa. Miellyttavan tapahtumakoyhan lennon jalkeen - poislukien halki Siperian jatkunut tasainen turbulenssi, joka piti huolen siita, etta unet jaivat parhaimmillaankin nokosiksi - piti suorittaa viela muutama siirtymataival junalla ja metrolla, jonka jalkeen olinkin keskella Asakusan vilsketta. Reilun kolmenkymmenen asteen perusaasialainen kostea helle tervehti heti koneesta noustua ja turisti olikin lapimarka hotellin loydyttya. Mutta nyt mentiinkin jo hieman asioiden edelle, silla heti Uenon rautatieasemalle saavuttua piti hoitaa paivajarjestyksesta pari asiaa, eli Summer Sonic - festivaalilippu ja JR - junalippupassihassakan aktivointi. Eli nyt on tilanne se, etta ensi lauantaina suunnataankin paivaksi Osakaan rokkaamaan ja talta osin pitanee hieman hioa matkasuunnitelmaa, silla aikatauluista riippuen saatan joutua yopymaan yhden yon Osakassa festivaalien paatteeksi. Palataan siihen myohemmin.
Hotelli loytyi melko vaivattomasti ja sijaitsee vain muutaman korttelin paassa eraasta Tokion tunnetuimmistamaamerkeista/nahtavyyksista, eli Senso-Ji:n temppelista. Huone on riittavan mukava perusratkaisu japaninmalliin, eli tatamilattia ja futonipatja. Lievana miinuksena taytyy mainita hotellin lock down-politiikka, josta ei ollut mainintaa nettisivuilla, eli curfew iskee 23:30 ja taman kellonajan jalkeen on turha tulla repimaan ulko-ovea, silla se aukeaa seuraavan kerran 06:00 aamulla. Eli yoelamaan tutustuminen jaa vahemmalle taman viikon aikana. No, ehtiihan tuota myohemminkin.
Jet lag vaivasi, joten parin tunnin ettonet piti vetaista heti karkeen ja sen jalkeen pyorimaan kylille illallisen ja oluen perassa. Asakusan alueesta mainittakoon sen verran, etta ravintoloita piisaa kylla mutta varsinaiset juottolat pitaa etsia muualta, niiden vahyys alueella on liki halyttavaa...Janoisena ei kuitenkaan tarvinnut nukkumaan menna, silla illallista seuranneen kaupungillamaleskelun tiimellyksessa eras iloisesti juopunut japanilaisherra esitti seuraavanlaisen avauskutsun turistille: "Where you go, you like drink?" Ja kun vastaukset olivat "Nowhere. Yes.", niin oli helppoa lahtea sedan mukaan kaljalle, viela kun han tarjoutui maksamaan koko lystin. Eli sulkijalihasta kireammin kiinni ja uusiin seikkailuihin. Kulman takana olikin kyseisen herran kaverin yllapitama snack-karrysysteemi, johon kuului oleellisena osana jakkaralla kokkiminen ja kylmalaukkukaljan kiskominen. Siina ne illan viimeiset tunnit vierahtivatkin mukavasti, Asahi:a siemaillen ja kielimuurin kanssa taistellen. Kovin ovat (ihan sympaattisella tavalla) uteliaita ihmisia nama japanilaiset ja siihen vastattiin, mita kysymyksista ymmarrettiin. Goto (kirjoitusasu epavarma mutta foneettisesti sinnepain) pitikin sanansa ja maksoi viulut ja kaljat ja turisti ehti kuin ehtikin hotelliinsa ennen julkeaa ovenlukitusrituaalia...
Taman paivan agendalla olisi yrittaa ottaa yhteytta naihin japanilaisemantiin, joihin olinkin jio ennen reissuani yhteydessaja katsoa saisiko heita valjastettua oppaaksi turistille. Tasta seuraavaksi olisi tarkoitus suunnata kuitenkin Shinjuku:n alueelle ihmettelemaan sita televisiosta tuttua hektista Tokiota. Kunhan tuosta metrokartasta vain ottaisi jotain tolkkua...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
