Konnichiwa.

Japaniasta paivaa.
Reissu on alkanut rauhallisissa merkeissa. Miellyttavan tapahtumakoyhan lennon jalkeen - poislukien halki Siperian jatkunut tasainen turbulenssi, joka piti huolen siita, etta unet jaivat parhaimmillaankin nokosiksi - piti suorittaa viela muutama siirtymataival junalla ja metrolla, jonka jalkeen olinkin keskella Asakusan vilsketta. Reilun kolmenkymmenen asteen perusaasialainen kostea helle tervehti heti koneesta noustua ja turisti olikin lapimarka hotellin loydyttya. Mutta nyt mentiinkin jo hieman asioiden edelle, silla heti Uenon rautatieasemalle saavuttua piti hoitaa paivajarjestyksesta pari asiaa, eli Summer Sonic - festivaalilippu ja JR - junalippupassihassakan aktivointi.　Eli nyt on tilanne se, etta ensi lauantaina suunnataankin paivaksi　Osakaan rokkaamaan ja talta osin pitanee hieman hioa matkasuunnitelmaa, silla aikatauluista riippuen saatan joutua yopymaan yhden yon Osakassa festivaalien paatteeksi. Palataan siihen myohemmin.

Hotelli loytyi melko vaivattomasti ja sijaitsee vain muutaman korttelin paassa eraasta Tokion tunnetuimmistamaamerkeista/nahtavyyksista, eli Senso-Ji:n temppelista. Huone on riittavan mukava perusratkaisu japaninmalliin, eli tatamilattia ja futonipatja. Lievana miinuksena taytyy mainita hotellin lock down-politiikka, josta ei ollut mainintaa nettisivuilla, eli curfew iskee 23:30 ja taman kellonajan jalkeen on turha tulla repimaan ulko-ovea, silla se aukeaa seuraavan kerran 06:00 aamulla. Eli yoelamaan tutustuminen jaa vahemmalle taman viikon aikana. No, ehtiihan tuota myohemminkin.
Jet lag vaivasi, joten parin tunnin ettonet piti vetaista heti karkeen ja sen jalkeen pyorimaan kylille illallisen ja oluen perassa. Asakusan alueesta mainittakoon sen verran, etta ravintoloita piisaa kylla mutta varsinaiset juottolat pitaa etsia muualta, niiden vahyys alueella on liki halyttavaa...Janoisena ei kuitenkaan tarvinnut nukkumaan menna, silla illallista seuranneen kaupungillamaleskelun tiimellyksessa eras iloisesti juopunut japanilaisherra esitti seuraavanlaisen avauskutsun turistille: "Where you go, you like drink?" Ja kun vastaukset olivat "Nowhere. Yes.", niin oli helppoa lahtea sedan mukaan kaljalle, viela kun han tarjoutui maksamaan koko lystin. Eli sulkijalihasta kireammin kiinni ja uusiin seikkailuihin. Kulman takana olikin kyseisen herran kaverin yllapitama snack-karrysysteemi, johon kuului oleellisena osana jakkaralla kokkiminen ja kylmalaukkukaljan kiskominen. Siina ne illan viimeiset tunnit vierahtivatkin mukavasti, Asahi:a siemaillen ja kielimuurin kanssa taistellen. Kovin ovat (ihan sympaattisella tavalla) uteliaita ihmisia nama japanilaiset ja siihen vastattiin, mita kysymyksista ymmarrettiin. Goto (kirjoitusasu epavarma mutta foneettisesti sinnepain) pitikin sanansa ja maksoi viulut ja kaljat ja turisti ehti kuin ehtikin hotelliinsa ennen julkeaa ovenlukitusrituaalia...

Taman paivan agendalla olisi yrittaa ottaa yhteytta naihin japanilaisemantiin, joihin olinkin jio ennen reissuani yhteydessaja katsoa saisiko heita valjastettua oppaaksi turistille. Tasta seuraavaksi olisi tarkoitus suunnata kuitenkin Shinjuku:n alueelle ihmettelemaan sita televisiosta tuttua hektista Tokiota. Kunhan tuosta metrokartasta vain ottaisi jotain tolkkua...