Kertausta.

No niin, hetken aikaa taas Tokiossa. Mitas tassa viimepaivina on tullutkaan tehtya...

Torstaina menin siis Harajukun alueelle, Yoyogi-puistoon lahinna. Tarkoitus oli siis ihmetella lahinna noita cosplay-hihhuleita. But alas, poor Yorick, puiston olivatkin vallanneet muusikot, artesaanit ja muut wanna-be hipit ja olivat pistaneet pystyyn oman Street Artist Festival:nsa. Pseudohippi on ilmeisesti cosplay-horhon luontainen vihollinen, silla friikit olivat kaikki kadonneet. Noh, menihan se iltapaiva leppoisasti siella puistossa ja festareilla vaellellen muutenkin. Siita siirryin Takeshita Dori-kadulle lompsimaan edestakaisin ihmettelemaan paikallisia teineja. Nama Suomen pissaliisat ovat kylla melko vaisua tavaraa verrattuna japanilaisen tapaan hoitaa teinikapinallisuus...

Auringonlaskun lahestyessa siirryin Tokyo Tower:iin, valaistun Tokion maisemia ihmettelemaan. Blade Runner-fiilis kylla vain vahvistui, kun katseli neonvalonsa sytyttanytta Tokiota 250 metrin korkeudesta. Valitettavasti nyt ei ole matkassa piuhaa, jolla siirtaa kuvia kamerasta, kenties huomenna...

Iltapala jo tutun kaavan mukaan Shinjukussa, yakitoria ja shochua. Nami.

Perjantaina harrastin maaseutumatkailua, eli juna alle ja sata kilometria Tokiosta pohjoiseen, Nikko:n kaupunkiin. Valitettavasti aika ei riittanyt jarviseudun ja vesiputousten ihmettelyyn mutta tulihan noita vuoristoseudun maisemia ja temppeleita ihmeteltya. Leppoisaa puuhaa.

Lauantaiaamuna kirjauduin vuorokaudeksi hotellistani ulos ja hyppasin junaan ja suuntasin Osakaan sinne Summer Sonic-festivaaleille. Se on tuo shinkansen muuten semmoinen matkustusmuoto, etta sita istuu junassa ihan mielellaan kun semmoisen kyytiin paasee. Alkumatka Yokohamaan mentiin enempivahempi puolivaloilla, mutta sitten kun Tokion maalaiskunnan polyt oli karistettu jaloista, niin kuski paasti kasijarrun pois paalta ja ampeerit valloilleen. Siina sita siskot ja veljet maisemat vaihtuu melko vilkkaasti kun tuollainen parisataametrinen lasikuituputki singotaan halki japanian maaseudun 300km/h. Ja VR voisi kayda opettelemassa JR:lta hieman palvelukulttuurin saloja. Kun konduktoori saapuu vaunuun, ensin suoritetaan syva kumarrus, sitten tervehditaan koko vaunua ja lopuksi kumarretaan viela uudestaan ennen kuin aloitetaan lipuntarkastus. Olisi ihan mukavaa nahda VR-reiskojen kohtelevan asiakkaitaan samalla huomaavaisuudella.
Sen verran kuitenkin meni saatamiseksi kun perille paasi (hotelli, festarialueelle paaseminen, lipun vaihtaminen rannekkeeseen, etc), etta Lostprophets veivasi jo settiaan ja en jaksanut lahtea ko. lavaa kohti itseani enaa raahaamaan. eli kaljalle. Hyvalta kuullosti kylla. AFI oli lauteilla seuraavaksi ja niita sai jo vaijyttya puolisen settia (ikavasti suunniteltu aikataulu, aina bandit paallekkain, jostain joutui tinkimaan) ja siita sitten paalavalle Musea ihmettelemaan. Erittain mainio setti Muselta. Mutta senkin kohdalla koitti coitus interruptus, silla meni tietenkin Toolin kanssa pallekkain. Eli sinne siis. Ja sehan se vasta mainio keikka olikin. Epajarjestysmies meinasi vain pilata koko homman kun lahti kadesta pitaen raahaamaan hallista ulos vaikka niin viattomasti yritin esittaa, etta "No mistas mina olisin voinut tietaa, etta taalla ei saa ottaa kuvia." Kamerankin uhkasi vieda. Siina vaiheessa esitin dramaturgan klassisia keinoja hyvaksikayttaen erittain tuohtunutta ja poistin kamerasta akun kovin suureleisesti, pistin sen taskuuni ja kameran laukkuun. Riitti ja sain jaada. Which was nice.

Tanaan palasin siis Osakasta, vain matkustaakseni huomenna uudestaan samaan suuntaan, Kiotoon. Illalla tapaaminen Emi:n kanssa, joten nyt suihkuun ja baanalle. Kuvia tuonnempana. Heihei.