Tiivistelma Soulista

Perkele kun on kuuma ilta, kymmenen aikoihin pyorittiin viela kolmenkympin nurkilla, kosteusprosentin ollessa abaut 90. Hiki tuli.

Viikonloppu meni lahinna aikaeroon totutellessa ja Sinchonin houkutuksiin tutustuessa. Sunnuntai oli taas se perinteinen unipaiva, kuten aina nailla reissuilla se pahin jetlag iski kaksi paivaa saapumisen jalkeen. Maanantaina leikin kiltisti turistia ja tutustuin pariin palatsiin/temppeliin; Jongmyo ja Changgyeonggung (pyorittelepas tuota kielen paalla hetken aikaa...). Naista kahdesta Jongmyo on UNESCO:n maailmanperintolistallakin mutta johtuuko sitten siita, etta on tullut nahtya nailla reissuilla niin monta kymmenta palatsia ja temppelia, vai mista, mutta ei naista kumpikaan jaksanut oikein savayttaa...Pitanee alkaa jatkossa vahentamaan temppelien perassa ravaamista ja kohdistaa aika tehokkaammin johonkin muuhun. Tai valita kohteet vaan tarkemmin. Tosin keli oli mita mukavin, joten olihan noiden tsekkaaminen ihan hyva tekosyy viettaa hieno paiva ulkosalla puistoissa maleksien. Ja pysyihan siina samalla poissa pahanteosta. Illalla suuntasin N'Soul-torniin maisemia ihmettelemaan. Tornin juureen johtaa varmasti monikin reitti muta itse valitsin tuollaisen hiihtohissityyppisen ratkaisin, joka kiikutti turistin kiljuvien paikallisten seassa Myeong-dongin metroaseman lahelta kukkulan huipulle. Tassakin kohtaa joutui vertaamaan Soulia Tokioon ja ihan samalle tasolle ei nakoalat tasta tornista paase, kuin mihin Tokyo Tower kykenee. Soulin kaupunkikuva on muutenkin hieman matalaviritteisempi kuin Tokion, joten nuo iltamaisematkaan eivat saavuta ihan samaa loistokkuutta, kuin Tokiossa.

Tiistaina koitti siis USO:n DMZ-retki, joka edellytti Turistilta epainhimillista heratysta jo ennen kuutta. USO:n toimistolla piti ilmoittautua pukeutumissaannoston mukaan asustettuna seitsemalta ja bussit liikahtivat 07:30. Freedom Highway:ta pitkin ajellessa saa jo maistiaisia siita, mita elama Pohjois-korean oikein on, silla valtatie on koko matkaltaan aidattu ja piikkilangoitettu ja sita reunustavat miehitetyt vartiotornit 100-200 metrin valein. Erityisesti valtatien varressa virtaavaa Han-jokea on kuulemma usein kaytetty pohjoisen toimesta vakoojien muiluttamiseen maahan, joten uhka on ilmeisesti ihan todellinen eika pelkkaa paranoiaa. Panjumoniin saavuttiin aikataulussa ja siella USO:n kiertuebussi vaihtui viralliseen YK:n vareissa olevaan siniseen bussiin, jolla siirryttiin Camp Bonifas:in rajojen sisapuolelle. Samalla bussiin nousi USA:n armeijan edustaja joka tarkasti matkustajien passit (esim. Etela-korean kansalaiset eivat saa vierailla DMZ:lla) ja toimi kiertueoppaana alueella. Camp Bonifas:ssa katselimme lyhyen PowerPoint-esityksen Korean Sodasta, DMZ:n perustamisesta ja sen historiasta. Lisaksi kerrattiin kayttaytymissaantoja (esim. Pohjois-Korean sotilaita ei sovi juurikaan noteerata, ei saa antaa kaytoksellaan propaganda-aineistoa koska kaikki vierailijat valokuvataan Pohjoisen toimesta, jne.) ja sita missa saa kuvata ja missa ei. Bussissa viela erikseen teroitettiin koska kuvauskielto oli voimassa ja koska ei. Nyt oltiin sellaisella alueella, etta ainakaan Turistille ei olisi tullut mieleenkaan poiketa saannoista sitten mitenkaan. PP-esityksen jalkeen hypattiin takaisin linja-autoon jolla siirryttiin Freedom House:n eteen ja sen kautta varsinaiselle rajalle. Rajalla sai yllattaen kuvata melko vapaasti, tosin haahuilemaan ei saanut lahtea vaan muodostelman piti sailya ja esim. siirryttaessa Freedom House:n edesta fyysisesti rajalla sijaitsevaan Armistice Room:iin ei saanut pysahtya. Tosin pohjoisen sotilaita rajalla oli valitettavan vahan. Armistice Room:ssa seisoi vartiosa vain Etela-Korean sotilaita, vaikka tasan puolet huoneesta sijaitsee Pohjois-korean puolella. Tieda sitten minkalaiset jarjestelyt on voimassa silloin kun paikalla ei ole turisteja. Koomikoksi osoittautunut sotilasoppaammekin viihtyi Armistice Room:ssa vain etelapaadyssa koska siella on kuulemma merkittavasti turvallisempaa...Seuraavaksi joukot lastattiin takaisin bussiin ja siirryimme Checkpoint 3:lle, jonka laheisyydessa tapahtui vuoden 1976 kirvesmurhat ja josta nakyy suoraan Pohjois-Korean Propaganda Village:en. Kylan virallinen nimi on Gijeong-dong mutta koska kylasta oli tapana toitottaa siis tuota pohjoisen propagandaa valtavilla kaiuttimilla, kutsutaan sita Propaganda Villageksi. Tuota propagandaa osaa kylla etelakin, "freedom-sita" ja "freedom-tata" pukkaa joka tuutista, joten ihan pureksimatta ei kannata kaikkea kuulemaansa niella... Checkpoint 3:n jalkeen pyorahdettiin viela "Bridge of No Return"-sillalla, jossa ei kuitenkaan sopinut poistua autosta. Kierros paattyi viela pakolliseen kayntiin matkamuistomyymalassa ja sitten lounaalle. Lounaan jalkeen ohjelmassa oli viela vierailu Yeolsoe DMZ Observatory:ssa ja kolmannella tunnelilla, The Third Tunnel of Aggression (oiva nimi punk-orkesterille). Yelsoesta aukeaa nakoalat yli DMZ:n pitkalle pohjoisen puolelle ja nakymia voi tarkastella terassilla olevilla kaukoputkilla. Valokuvaaminen paikalla on tehty kokolailla mahdottomaksi koska terassin reunalla se on kielletty. Alue jolta saa kuvata on merkitty lattiaan keltaisin viivoin mutta mikali kuvaaja ei ole pitkalti yli kaksimetrinen ja kameran zoomissa riittavasti potkua, ei kannata vaivautua. Kolmas tunneli on kolmas Etelan loytama, Pohjoisen kaivama rajan alittava tunneli. Tunneli sijaitsee yli 70 metrin syvyydessa ja silla on pituutta 1600m. Se loydettiin vuonna 1978 ja sittemmin niita on loytynyt viela muutama lisaa. Tunneli on nykyaan suljettu rajan kohdalta betoniestein ja mikali paatat vierailla tunnelissa kannattaa pysya ryhman keulilla jotta oppaan talla kaantopisteella kertomat jutut kuuluvat myos sinun korviisi. Muuten paadyt kumartelemaan edes takaisin muutaman sata metria ja toteat jalkikateen kayneesi vain pikaisesti kosteassa tunnelissa. DMZ-kierros paattyi takaisin USO:n toimistolle n. 1530. Kierros oli erittain mielenkiintoinen ja suosittelen kaikille Soulissa vieraileville. USO ei ole kuitenkaan ainoa matkojen jarjestaja, googlettamalla loytyy lisaa, tarkasta vain kiertueen sisalto ennen ilmoittautumista, silla esim. Etela-Korealaisille suunnatulla kierroksella jaa raja nakematta.

Illallisen jalkeen piti lahtea haahuilemaan jonnekin paamaarattomasti mutta en paassytkaan hotellilta muutamaa sataa metria pidemmalle kun joka paikassa olikin yht'akkia valtava maara mellakkapoliiseja. Jo maanantain poliiseja nakyi melkoinen maara, silloin mielta osoitettiin ilmeisesti jossain City Hall:in nurkilla. Maanantaina vastustettiin lihan tuonnin vapauttamista USA:sta Koreaan ja edellisella viikolla oli mellakoitu Japanin vastaisissa tunnelimissa Dokdo-saarten vuoksi. Nyt oli siis aiheen George W. Bush ja hanen saapumisensa valtiovierailulle. Mellakoijien maaraksi arvioitiin n. 20000 ja poliiseja vaikutti olevan melkein yhta paljon. Taytyy myontaa etta ihailtavan tehokasta oli polisien toiminta, joukko-osastot siityivat uuteen hotspottiin vilauksessa jos alkoi vaikuttaa silta, etta rauhattomuudet leviavat Jongno-kadulta. Seurailin toimintaa reilun tunnin, sina aikana poliisit saivat reunustettua kaytannossa koko Jongno-kadun siten, etta mielenosoittajilla ei ollut kuin yksi suunta mihin siirtya. Vesitykitkin olivat kaytossa ja mellakoiva mielenosoittajajoukko saatiinkin hajoitettua iltakymmeneen mennessa. Eras Soulissa asuva lankkari jonka kanssa siina sivussa keskustelin totesi etta Koreassahan ei syyta mellakointiin tarvita, se on kaytannossa kansallisurheilua. Hankin tosin ihmetteli kovin mielenosoituksen ajoitusta, eihan nyt ollut edes lauantai-ilta vaan huvittelua harrastettiin keskella viikkoa.

Mielenopsoituksen laannuttua suuntasin viela Hongdaen alueelle haahuilemaan ja piipahdin kaymaan oluella. Piipahdus venahti pitkalle aamuyohon kun piti viela baarin sulkemisen jalkeen (03:00) jalkeen lahtea henkilokunnan ja muutaman muun asiakkaan kanssa syomaan lehman sisalmyksia (vatsalaukkua, maksaa ja sydanta) raakana ja paistettuna ja huuhtomaan koko komeus alas soju:lla. Paha sanoa oliko soju vai ruoka isompi syyllinen kuivaan suuhun ja juiliviin ohimoihin tana aamuna...Paiva ja alkuilta meni lahinna tassa Insadongin ja Jongno-gu:n alueella pyoriessa, ei mitaan erikoista tehden. Buukkasin myos taman saman hotellin pariksi yoksi, Okinawalta paluun ja kotiinlahdon valiseksi ajaksi.

Huomenna (tanaan) torstaina on edessa seuraava siirtymataival, lento Soulin Gimpon lentokentalta Jejun-saarelle lahtee kahden aikoihin iltapaivalla. Eli naihin kuviin, naihin tunnelmiin.