Tokashiki-jima puolestaan oli oikein miellyttava, laivamatka kesti reilun puoli tuntia (hitaamalla patilla reilun tunnin) ja perille pastya vesi oli lamminta, sinista ja puhdasta. Kuten hiekkakin. Tai se ei siis ollut sinista, vaan valkoista. Anyhoo, keskiviikkona olin Tokashiku-rannalla, joka on saaren kahdesta virallisesta rannasta se pienempi. Palvelut olivat minimissaan mutta riittavat (pukuhuone, lukittava kaappi kamoille, suihkutilat, kauppa ja kuppila). Rantaviivaa loytyy vajaan kilometrin verran ja tungoksesta ei ollut tietoakaan vaikka kaynnissa on japanilaisten lomakausi. Uintikelpoiset alueet on rajattu verkolla joka pitaa meduusat ja muut ihmis-sashimista nauttivat oliot loitommalla. Vesi on lamminta mutta ei kuitenkaan samaa tasoa mihin esim. Thaimaan-rannoilla torma. Erinomaisen uimakelpoista kuitenkin. Saarelta lahdettiin takaisin klo 16, joten varsinaista ranta-aikaa kertyi paivaa kohden nelisen tuntia, joka tietty pohjoisen pojalle reilun kolmenkymmenen asteen lampotiolassa on enemman kuin tarpeeksi. Paluumatka oli tulomatkaa mielenkiintoisempi, silla merenkaynti oli voimistunut paivan mittaan melko mukavasti. Laiva rullaili parimetrisia mainikeja mukavasti kallistellen ja pian pikkulasten iloinen okentelu raikasi pitkin kantta. Keskiviikkoilta tuli oltua rauhallisesti, loistava ilallinen ja pari huurteista Rehab-baarissa ja maate.
Torstaina sama aikataulu ja kohde, eli aamulaivalla Tokashikille. Olin suunnitellut kayvani Zamami:lla myos mutta matka-ajasta ja laiva-aikatauluista johtuen sinne olisi pitanyt jaada yopymaan jotta paikasta olisi saanut jotain irti. Talla reissulla on noita laukkuja saanut pakkailla ja purkaa ihan riittavasti, joten tyydyin pariin Tokashiki-reissuun. Tietysti HC-reppureissaaja olisi jattanyt paaosan kamoistaan Nahaan ja buukannut Zamamilta toisen hotellihuoneen samalle yolle. Tama reisu syo kylla muutenkin ihan riittavasti paalua, joten en nyt viitinyt alkaa proystailemaan kahdella hotellihuoneella eri kaupungeissa. Tokashikilla suuntasin talla kertaa sile toiselle rannalle, eli Aharen Beachille. Keskiviikkona sinne ei ollutkaan laivalta edes kuljetusta voimakkaan aallokon johdosta, joka ei olisi mahdollistanut uimista. Torstaina rannalle paasi mutta uimaan ei ollut asiaa tallakaan kertaa voimakkaan pohjavirtauksen vuoksi. Noh, ei se Turistia hairinnyt, kioskilta kylmaa juotavaa, pyyhe rannalle auki ja selalleen kirjan pariin. Ihan hyvin se meni paiva niinkin, ilman pulikointia. Rantakulttuuri talla Japani/Korea-akselilla eroaa muuten merkittavasti siita biletunnelmasta, mika vallitsee esim. Thaimaan-rannoilla. Taalla rannalla ollaan perheen voimin ja lasten ehdoilla ja rantaviivakin pian suurista puhallettavista uimarenkaista. Piknik-kori kuuluu myos ehdottomasti asiaan mutta ei siella tosin kaljansiemailijaakaan kieroon katsella. Tuppaa pahus vaan lampeneman nopeasti naissa oloissa... Iltapaivalaivalla taas poies ja samallaista rallia kuin edellisenakin paivana. Rehab:in baarimikko veikkaili aallokon aiheuttajaksi Filippiinien suunnaalla mellastavaa taifuunia, Okinawaltahan saa menna rauhassa etelaan liki 2000km ennen kuin maata tulee isommin uudestaan vstaan ja se joka sielta vastaan tulee onkin nimenomaan Filippiinit. Perjantaille olin ohjelmoinnut totaalisen vapaapaivan ilman mitaan agendaa, joten torstai-ilta tuli sitten kaytettya sen mukaisissa merkeissa, Rehabissa ja One Way Bar:ssa awamorin parissa.
Perjantai meni paikallisesti ja rauhallisesti; korttien kirjoitusta ja siirtymiseen valmistautumista. Toivottavasti kortit loytavat perille asti, postimerkkeja ostaessani tormasin sellaiseen Okinawan kielimuuriin, joka nakyy varmasti Maan kiertoradalle asti...Parturissakin piti kayda ja se on aina samanlainen seikkailu taalla pain maailmaa, vaikka Turistilla melko simppeli frisyyri onkin. Parran trimmaus herattaa aina samanlaista aitoa iloa parturin tytoissa....
Lauantaina oli hertays ennen viitta ja tiedossa ankaraa matkustamista. Paluu Souliin tapahtui samoja askelmerkkeja pitkin kuin menokin, eli lento ANA:n kyydissa Fukuokaan, Beetlella vesiteitse Pusaniin ja Asianalla sielta Souliin. Nahalta olisi tietysti paassyt suoraankin Souliin mutta hintaeroa tuli sen verran monta sataa nyt kaytettyyn reititykseen verrattuna, etta ei viitsinyt sijoittaa. Eika sitapaitsi ollut niin kauhea kiire takaisin, johan taalla oli sita aikaa ehtinyt viettamaan reissun alussa. Lauantai-iltana olin suunnitellut viela lahtevani Soulin yohon mutta tuon reissaamisen jalkeen siihen ei ollut enaa enerkiaa. Eli illallisen jalkeen nukkumaan. Olisikohan sittenkin pitanyt ottaa se suora lento....
Tanaan olen vaan lompsinut ympariinsa, Namdaemunin ja Dongdaemunin torialueilla, Youidon alueella ja hieman Sinchonissakin. Ja syoty tietenkin. Ruokailu Koreassa on ajoittain hankala urheilulaji, mm. seuraavista syista:
- Kielimuuri. Laheskaan kaikissa ravintoloissa ei ole englanninkielisia ruokalistoja, tai japanilaistyylisia, kuvilla varustettuja sellaisia.
- Ruuan maara. Positiivinen ongelma sinansa, mutta lahes jarjestaen ruokalajit on mitoitettu kahdelle tai useammalle ihmiselle. Ruokaa siis piisaa mutta tuntuu hieman tuhlailulta joskus...Hieno asia sinansa on ne pienet "side dish:it" joita tulee yleensa aterian kuin aterian kylkeen 2-5 kappaleta. Mmmmm, kimchi....
- Ruokailutekniikka. Jokaiselle ruokalajille tuntuu olevan oma kikkansa. Joko se pitaa sekoittaa tasaiseksi sotkuksi, tai kaaria johonkin vaahteranlehteen. Tais sitten se pitaa syoda aspergerilaisittain niin, etta ruokalajit eivat koske toisiinsa. Tai sitten se pitaa syoda chopstickien sijaan lusikalla. Tai toisin pain. Tai....
- Asevarusteluteknologia. Koreassa kaytetaan yleensa metallisia chopstickeja, jotka muituttavat muotoilultaan ja kooltaan lahinna kudontaan soveltuvaa designia, kuin ruokailuun soveltuvaa valineistoa. Puikkojen kapeuden lisaksi ne ovat pirun liukkaat, joten meikalaisenkin chopstick-fu on perin heikkoa naiden valineiden kanssa vaikka puisten vastaavien parisa parjaankin erinomaisesti.
Ruoka sinansa on ihan maittavaa, ei tosin yhta hyvaa kuin Korean salmen toisella puolen japanissa. Korealaista ruokaahan kehutaan perin tuliseksi mutta itselle ei sellaista mielikuvaa kylla jaanyt. Kyllahan siita chilia loytyy mutta ei mitenkaan mullistavalla tavalla.
Semmosta. Huomenna lahtee AY041 Incheonista kohti Helsinki-Vantaata 1015 ja iltapaivalla taas kotimaan kamaralla. Onko pakko? Pistetaan reissu pakettiin sitten kotosalla oman koneen aaressa.
1 kommentti:
lupaavasti
Lähetä kommentti