Pankokista paeivaeae

Perille paastiin jalleen kerran, osoite vanha tuttu Sawasdee hotelli Banglampoossa. Sijaintinsakin johdosta oikein oiva paikka, lentokenttabussin paatepysakki on suoraan hotellin oven edessa. Ja samasta paikkaa aikanaan takaisin kentalle. Ei seudun halvin hotelli mutta en olekaan niin hc-travelleri, kuin ankarimmat backpakkerit, joiden etikettiin ei kuulu asua ilmastoiduissa, omissa huoneissa. Jos tallaista majoitusvaihtoehtoa kaipaa, niin Khaosan Rd. on kyseisia paikkoja pullollaan.

Tama olikin ensimmainen Thaimaan-reissuni, joka alkoi Bangkokin uudelta Suvarnabhumin lentoasemalta. Kentta on melkoisen massiivinen vanhaan Don Muangiin verrattuna ja edelleen pienta laittoa vailla mutta maahantulovouhotukset hoituivat varsin tehokkaasti. Lentokenttabussilla paasi tosin vanhalta kentalta Banglampoohon parhaimmillaan vajaassa tunnissa, nyt ei meinannut kaksi riittaa. Tosin siita voi syyttaa suurelta osin Bangkokin kaoottiskatastrofaalista liikennetta, ei niinkaan etaisyytta. Loppumatkalla turisti jo turhautui sen verran, etta kun maisemat alkoivat nayttamaan tutuilta, vaihtui bussikyyti apostolinkyydiksi. Eli aikaa kannattaa varata siirtymataipaleisiin...

Matkalla kentalta keskustaan huomaa kylla sen, milla vimmalla tata kaupunkia kehitetaan...Kaupungin siluetti muuttuu jatkuvasti uusien pilvenpiirtajien myota ja myos Banglampoon alueen ilme on muuttunut melkoisesti niiden vajaan kahden vuoden aikana, mita itsella on paikasta kokemuksia. Tosin kolikon kaantopuolikin on helposti nahtavissa, siina missa moottoritien toisella puolen kohoaa uusia pilvenpiirtajia, jatkavat toiset eloaan motarin "vaaralla" puolella hokkelikylissaan, harmonisekasortoisessa yhteisymmarryksessa.

Pari paivaa on tassa nyt siis tasoiteltu aikaeroa, lahinna Khaosanin baareissa hengaillen, paikallisen keittion antimista nauttien ja moskiittojen maalitauluna ollen. Kelit ovat olleet mita miellytavimmat, lampotilan pyoriessa kolmenkympin korvilla ja kosteuden ollessa verrattain alhainen. Ihan joka hetki ei edes ole hiki virrannut. Jatko hoituu jotakuinkin niin, etta maanantaina hyppaan bussiin ja huristelen parisataa kilometria etelammas, Hua Hiniin. Siella on tarkoitus viettaa kolme paivaa tuttuja morjenstaen (paikalla edustettuna jo valmiiksi seka tyopaikkani, etta perheeni) ja ankarasti chillaten. Nukkumispolitiikkakin pitaisi olla hanskassa, Baan Busarin nimisessa, majoitustoimintaan keskittyneessa pk-yrityksessa. Siella siis 11.1. asti, jonka jalkeen suunta kohti Krabia, jossa siellakin tuttuja seka tyomaalta, etta siviilielamasta. Tarkemmat kuviot Krabilla viela auki, Phi Philla pitaa kayda, aika nayttaa loput. Heippa taas hetkeksi, kuulen Changin kutsuvan.