Perjantai sujuikin leppoisasti Krabi Towniin tutustuen. Tyypillinen paiva kohteissa, joissa ei ole sen kummempia nahtavyyksia pallisteltavana menee jotakuinkin nain: aamiainen, lompsimista, juotavaa, lueskelua, lompsimista, lounasta, lueskelua, lompsimista, juotavaa, lueskelua, lompsimista, lisaa ruokaa ja pari juomaa, lueskelua, lompsimista, jne. Kuvio varmaankin selva?
Vaikka Krabi Town sijaitseekin veden aarella, ei siella kuitenkaan ole varsinaista rantaa, vaan rantautuneita valaita (tunnetaan myos pulleina ja punottavina brittituristeina) pitaa lahtea pallistelemaan kaupungin ulkopuolelle. Suosittuja kohteita tahan ovat mm. Ao Nang, kiipeilijoiden suosima Railay ja tietenkin lahialueen saaret. Perjantain chillailun jalkeen otin lauantaina suunnaksi Phi Phi:n ja siella oli tarkoitus viettaa kyseinen paiva morjenstaen kaveria, joka oli paikalla avovaimokkeensa kanssa sukeltelemassa. Eli aamulautalla Ao Nangista sinne ja ilta(paiva)lautalla takaisin. Thaimaalaisten luottamus omiin ja virkaveljiensa merenkulkutaitoihin on ilmeisen vahainen, silla pimean tullen eivat paatit enaa liiku, eli iltayhteyksia saarten ja mantereen valilla ei ole.
Menomatka sujuikin moitteettomasti ja Phi Phi:lle saavuttiin parin tunnin merimatkan jalkeen jotakuinkin aikataulussa, noin yhdentoista aikoihin. Kaveri oli vastassa heti laiturilla ja suunnaksi otettiin saman tien saaren nakoalapaikka, jossa oli maara yhyttaa muu seurue. Nakoalat huipulta olivatkin melko muikeat, vaikka matka sinne trooppisessa ilmastossa ja aamiaista vailla olikin jonkinasteinen koettelemus. Pohkeet huusivat hoosiannaa viela parin paivan paastakin. Olin itseasiassa suunnitellut kayvani jopa Railay:lla hieman kiipeilemassa mutta viimeistaan tama kokemus osoitti sen, etta kaljamahan raahaaminen pystysuoraa kallioseinamaa pitkin tropiikissa on kuolleena syntynyt ajatus. Enivei, huipulta laskeuduttiin aikanaan ja aterioinnin ja rantatunnelmissa lepailyn jalkeen oli aika siirtya kohti laituria ja paluumatkaa. Phi Phi:lla kun on niin mahdottoman hektinen tunnelma, niin sama tauti tarttui myos Turistiin, joka huomasi myohassa laiturille saavuttuaan, etta paattihan irtosi rannasta justiinsa. Turisti ei irronnut. Siita siis kyselemaan muita matkustusvaihtoehtoja, joita yllattaen sille paivalle ei enaa ollut. Eli majoitumme siis Phi Phi:lla. Majoituspalvelujen tarjoajat olivat myos ilmeisen hyvin tietoisia siita, etta paivan viimeinen lautta meni jo, silla mitaan ei meinannut loytya alle 2500 bahtin, joka on jo melko torkea hinta majoituksesta kuin majoituksesta talla puolella palloa. Kun viela huomioidaan se, etta paivaretkelle valmistautumiseen kuuluu lompakon kotiin jattaminen, otetaan vaan muutama satanen kateista taskunpohjalle, niin kaikki sopan ainekset alkoivat olla kasassa. Onneksi kaveri tuli hatiin ja jarjesti pikavipin ja "kohtuuhintainen" majoituskin loytyi (1400 bahtia/yo guesthousessa, josta normaalioloissa ei maksaisi 200-300 bahtia enempaa...), joten saatoin todeta maailmassa olevan varmasti kurjempiakin paikkoja joihin jaada jumiin, kuin Phi Phi:n. Ilta menikin rattoisasti pariskunnan viimeisen illan merkeissa (Turisti tunnelman pilaten) ruokaillen ja muutama drinkki nauttien. Seuraavalle aamulle klo 0900 oli buukattu uusi siirtymataival ja tahan Turistikin ehti ja takaisin Krabi Towniin puolilta paivin. Olin itseasiassa ennen reissua suunnitellut viettavani pari paivaa Phi Phi:lla mutta kaikki majoitusuteluni saivat "eioo"-tyyppisen vastauksen, joten jos sinne aiotte, varatkaa majoitus hyvissa ajoin.
Myohemmin sunnuntai-iltana Krabi Townissa tuli tavattua kolleega avokkeineen oluiden merkeissa matkakokemuksia vaihdellen ja maanantaiaamulle olin varannut matkan Koh Lantalle. Majoitus oli buukattu pariksi yoksi ja lento Krabilta Bangkokiin keskiviikolle. Se on perin huokeaa puuhaa taalla pain maailmaa tuo lentaminenkin, Krabi-BKK Air Asian siivilla abaut 1500 bahtia, eli 35 euron luokkaa.
Maanantaiaamuna siis kohti Koh Lantaa ja talla kertaa matka sujuikin ilman minkaanlaisia ylimaaraisia sattumuksia. Itseasiassa olisin voinut viettaa koko paivan paatin etukannella rentoutuen, tyyni saa suosi auringon paistellessa lampimasti ja kyyppari kiikutti kylmaa kaljaa tarpeen vaatiessa. Elama on valilla niin kovaa. Matkalla jututin leppoisaa brittia, joka on viettanyt viimeiset 12 vuotta Asutraliassa; Sidneyssa, Melbournessa ja nyttemmin Brisbanessa. Tilanne on nimittain se, etta paikallinen palveluntarjoaja etsii aktiivisesti oman alani tyovoimaa ja itsekin olen netissa hakemusta sinne taytellyt. Tama brittiveijari sai elamanmenon siella pain kuullostamaan niin leppoisalta (eritoten Melbournen ja Brisbanen osalta, jossa tyopaikkoja olisi mahdollisesti tarjolla, Sidneysta ei niin valittanyt), etta mikali hakemus paikallisille kelpaa, joutuu asiaa harkitsemaan kylla vakavasti. Kuitennii...perille siis paastiin ja Kaw Kwangin resortin noutaja odotteli valmiina laiturilla kyltin kanssa. Majoituksen buukkasin matkatoimiston kautta Krabilla tietamatta itse paikasta juuri mitaan (kriteerina ainoastaan hinta ja sijainti tietylla Koh Lantan rannalla) mutta paikka osoittautui erittain mainoksi vaikka sinne tehtiinkin naemma pakettimatkoja ruotsalaisten toimesta. Ruotsalaiset oli kuitenkin sijoitettu prameampiin ilmastoituihin mokkeihin ja tallaiset perusTuristit haadettiin sivummalle tuuletinmokkeihin hapeamaan (600 beaht/yo, oikein kohtuullista) . Mika sinansa sopi meikalaiselle ihan mainosti, enemman omaa rauhaa. Koh Lanta tuntui itse asiassa muutenkin olevan taynna ruotsalaisia ja saksalaisia turisteja, lahinna ilmeisesti perhelomalaisia. Mutta vaikka kyseessa onkin ns. "high season" taalla, eli suosituinta lomailuaikaa, niin Klong Dao-biitsi on sen verran valja, etta sopivan paikan loytyessa ei toista turistia loytynyt sadan metrin sateella. Ranta ei ole kuitenkaan kovin varjoisa, eli palmun alle ei paase makailemaan samaan malliin, kuin esimerkiksi Koh Changilla, joten tulee valmistutua henkisesti helvetilliseen kuumuuteen auringon porottaessa suoraan pain parstaa. Mika ei ole meikalaisen lempipuuhaa, joten varjoa piti hakea lukuisista ranta-alueen kahviloista ja ravintoloista. Pari paivaa sujui saarella oikein mukavasti, paivat lueskellen ja ymparistosta nauttien ja iltasella tuk-tuk alle ja Saladanin kylaan syomaan.
Keskiviikkona sitten Krabin kentalle (ajoissa, toim. huom.) ja takaisin Bangkokiin ja tuttuun hotelliin tutulle Banglampoon seudulle. BTW, siina missa Koh Lanta ja Krabin alue yleensakin oli pullollaan ruotsalaisia, niin Banglampoo tuntuu olevan taynna israelilaisia. Ja kun en keksi israelilaisista turisteista mitaan hyvaa sanottavaa, niin lienee parempi, etta en sano aiheesta yhtaan mitaan taman enempaa.
Taalla ollaan nyt siis kuin viimeista paivaa, eli viimeista paivaa. Paluulento Koopenhaminan kautta lahtee noin 13 tunnin kautta, ja kotisuomessa ollaan paikallista aikaa joskus yhdentoista aikaan aamupaivalla perjantaina. Nyt viela vahan kylille maleksimaan ja katselemaan loytyisiko jotain ostettavaa, ei naista bahteista meinaa paasta eroon kun mikaan ei maksa mitaan. Heinyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti