Hua Hiniin saavuttiin alle kolmen tunnin bussimatkan jalkeen, jopa edella aikataulusta. Ensimmaisena siis kaupungissa talvehtiva mutsia morjenstamaan, eli niita naita muutaman oluen aaressa turisten. Kotiutuminen paikalliseen majoitukseen ja kaupunkia kartoittamaan. Hotelli sijaitsi Hua Hinin "kylassa", ei siis kaupungin etelapuoleisella rannalla sijaitsevalla erillisella hotellialueella. Sijainti siis ihan keskeinen, noinniinkuin kaavoituspoliittisesti ainakin. Alue tosin on sita perinteista turistialuetta, eli pienia ravintoloita vieri vieressa, joista henkilokunta huutelee peraan kaikila pohjoismaisilla, niista ohi kavellessa. Ja, naturallement, baarikuja, jossa Thai-neidit/baaritytot illan tullen vokottelivat helpouskoisia farangeja kaveleviksi lompakoikseen. Varsinaisen kaupungin kohdalla oleva uimaranan patka on melko lyhyt ja taynna pinkiksi paahtunutta britti/saksa/ruotsilihaa, joten siella ei Turisti juuri viihtynyt sen enempaa, kuin etta kavi portilla vilkaisemassa. Valtaosa kaupungin ranta-alueista on rakennttu tayteen laitureita, joilla sijaitsee majoitus- ja ravintolatoimintaan keskittyvia liikkeita, joten rantakadulta ei kaytannosa ole edes merinakoalaa. Erillisella hotellialueella ei tullut pyorittya, joten sen alueen palveluista ja tarjonnasta en osaa sanoa tuon taivaallista. Mutsin hotelli sijaitsi muutama korttelia kauempana sisamaan puolella, alueella jolla turistimeisinki alkoi muuttumaan enemman paikallisvoittoiseksi, mika oli sinansa ihan positiivista. Pari kokonaista paivaa siina tuli hommaa seurattua ja itselle jai lyhykaisyydessaan seuraavanlainen kuva kaupungista:
- ei paljoakaan varsinaista nahtavaa,
- turistirysia ja tyttobaareja pullollaan,
- jonkin asteinen ulkomaalaisyhteiso, joka omalta osaltaan helpottaa mahdollista pitempiaikaista oleskelua alueella,
- hyvat kelit, illalla jopa miellyttavan "viileaa"
Hotellialueella varmasti homma toimii ja palvelut pelaavat mutta siella oleskeluhan vastaa oleskelua missa tahansa, missa on lamminta ja aurinkoista, eli se on meikalaiselle ihan sama.
Yhden Hua Hin-illan tapahtumista pitaa mainita muutamalla sanalla ihan erikseen...Hua Hinissa sijaitsee kaksi leppoisan suomalaismiehen, Danin, pyorittamaa guesthousea, joista (ainakin) toisen yhteydessa sijaitsee myos baari/ravintola. Ravintola palvelee esimerkiksi koti-ikavaa potevia suomalaisia kotoisan ruoan ja kahvin merkeissa. Baari vetaa luonnollisesti puoleensa myos pohjoismaista asiakaskuntaa, jossa myos suomalaiset ovat hyvin edustettuina. Yhtena iltana siina terasilla istuessa tuli seurattua seuraavanlaista naytelmaa...Ryhma suomalaismiehia (tasta edespain "Reiskoja") istui baarissa ja nautti, tai joi vakisin, merkitavia maaria alkomahoolia. Illan mittaan keskustelu Reiskojen poydassa muuttui vaoimakkaammaksi seka volyymiltaan, etta sanankaanteiltaan. Tassa kunnostautui erityisesti Reiskoista humalaisin, kutsuttakoon hanta tassa yhteydessa "Humala-Reiskaksi" (nimi muutettu). Muut Reiskat jaksoivat kuunnella aikansa (tunnin, pari) taman Reiskan suunsoittoa, kunnes yksi sai tarpeeksensa, nousi ylos, nappasi Reiskaa molemmista korvista kiinni, antoi suullisen laksytyksen ja taman lisaksi viela isallisen iskun nenaan. No Humala-Reiska siita sitten siistittiin ja paikkailtiin kotiinmenokuntoon ja tuk-tuk hoiti loput. Ja homma jatkui kokolailla kuten mitaan ei olisi tapahtunutkaan. Act 2, Scene 1: Kenties reilu tunti taman episodin jalkeen saatiin lisaa ohjelmaa, talla kertaa suomalais-thaimaalaisen yhteisproduktion muodossa. Vanhempi suomalaismies istui iltaa samaisen baarin terasilla nuoren thaineidin kanssa (kts. ylla kohdat "farang" ja "bargirl") ja molemmat nousujohtoisessa humalassa. Tosin neidin humalassa saattoi olla produktion vaatima maara teatteria mukana, silla hanen juomansa Spy naytti kaatuvan kukkaruukkuun kun mies valilla poistui paikalta vessaan tms. Noh, mies oli antanut neidille guesthouse-huoneensa avaimet sailoon ja yht'akkia avaimia ei enaa loytynytkaan. Naisen kassin sisalto tutkittiin ja ei mitaan...Tassa vaihessa alkoivat aanenpainot voimistuman myos taman shown osalta ja huuto siirtyi baarin eteen kadulle kun neitia lopulta alettiin vieman kohti putkaa (epaily siita, etta avain on luovutettu eteenpain ja joku muu on kaynyt tyhjentamassa huoneen kaikesta vahankin arvokkaammasta), yleison kertyessa ymparille. Neiti oli jo tukevasti seurassaan olleen miehen otteessa ja suunnan oli maara olla kohti poliisiasemaa, kun repi itsensa irti ja paatti, etta illan show ei ole taydellinen ennen kliimaksia. Jonka paatti toteuttaa riisumalla shortsinsa ja paitansa siina kadulla, osoittaakseen, etta avain ei todellakaan ole hanella, vaan hukanteilla. Niin, alushousuja ja rintaliiveja neidin ei ollut tarpen riisua, silla niita ei ollut paalla lahtokohtaisestikaan...Siina se sitten juoksenteli edes takaisin, tuolta se tuli ja tuonne se meni, pillusillaan. Ja kansa sai leipaa ja sirkushuveja. Ja liikenne jotakuinkin pysahtyi silla kohtaa kadunpatkaa. Reipasta toimintaa. No neiti sai vaatteet paalleen ennenpitkaa ja roudattiin mopolla muualle kavereidensa toimesta farangin jaadessa puntaroimaan menetyksiaan. Tarkkaa tietoa tarinan saamasta lopusta ei ole mutta kuulemma sama mies oli nahty samaisen neidin seurassa myohemmin samana iltana. Kuulen Darwinin hekottelevan haudassaan...Suomalainen on suomalainen vaikka voissa paistaisi ja Thaimaaseen lahettaisi.
Torstaina siirryin Hua Hinista linjabiililla Krabiin ja kuten taman blogimerkinnan otsikosta voi paatella, matka ei sujunut taysin ilman kommelluksia tallakaan kertaa. Aikataulun mukainen matka valille Hua Hin - Krabi, on 1000-1800, eli noin kahdeksan tuntia taukoineen. Matkaan Hua Hinista paasimmekin ihan aikataulussa (kiitokset Danille jarjestelyista, sinne vaan muutkin lipun ostoon jos seudulla olette) mutta noin puoli kahden aikoihin, ruokailutauon lahestyessa, kuului bussin perasta outoja aania ja ajoneuvon ohjausominaisuudet tuntuivat hieman karsineen. Tuhoja pysahdyttiin tutkimaan koko henkilokunnan toimesta (4 tai 5 jamppaa) ja hetken tauon jalkeen matkaa jatkettiin verkkaisempaan tahtiin kohti taukopaikkaa. Taukopaikalle halytettiin korjaushenkilostoa ja lopulta bussi lahti paikalta ilman mtkustajiaan, oletettavasti korjattavaksi. "Oletettavasti" sen takia, etta paikallisen tavan mukaan, kenellekaan ei kerrota mitaan. Siina sitten vierahti usemapikin tunti nyssea odotellessa, kunnes arviolta joskus neljan jalkeen (kelloa ei tullut tuijotettua, siina tuppaa van turhutumaan. Bussi tulee, kun bussi tulee...) linjuri ilmestyi uudelleen paikalle ja matka saattoi jatkua. Ihailtavalla stoalaisuudella paikalliset kylla tallaiseen suhtautuvat, Suomessahan kaynnissa olisi ollut taysi alamolo jo vartin odottelun jalkeen, taalla tunnelmana oli lahinna nou hata. Kaukaaviisaasti en ollut varannut itselleni majoitusta Krabilta, koska kyllahan alkuillasta on reilusti aikaa bussin saapuessa kuudelta. Onhan? Bussi paatti siis saapua Krabille vasta yhdeksalta ja tassa vaiheessa piti sortua ikivanhaan turistinkusetuskikkaan, eli hypata tuk tukin kyytiin ja pyytaa kuskia ajamaan suoraan tuntemaansa majoituspaikkaan. Siina Krabitownin keskustan lapi ajellessa tuli kylla bongttua muitakin vaihtoehtoja valmiiksi, silta varalta, etta pirssikuskin valinta ei miellyta. Ban Chao Fah guesthouse osoittautui kuitenkin ihan riittavaksi tarpeisiini, joten sinne siis. Ja kiireella etsimaan illallista ja olutta, kello oli jo sata.
Lisaa siirtymataivalkommelluksia myohemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti