Myanmar, pt.1

Keskiviikko 13.6.

Yangonin kansainvaliselle lenoasemalle saavuttiin kohtuuttoman aikaisin, eli jo heti aamukahdeksan jalkeen. Taman selittaa pitkalti se, etta lahto Bangklokista oli ajoitettu vielakin kohtuuttomammin, eli 0715. Oudon aikavyohykkeen ovat tanne valinneet, Yangon on 3 ja puoli tuntia Suomen aikaa edella, Bangkokin neljan sijaan... Niin ovat ajat ja tavat muuttuneet, etta kannykankin sai vieda maahan ja turistidollareitakaan ei joutunut enaa ostamaan. Kannykalla ei tosin paljoa tekoa Myanmarissala TeliaSoneralla ei naemma ole roaming-partneria ko. maassa ja kentasta ei siis ollut tietoakaan. Vai oisikohan tuo puhelin pitanyt rekisteroida jotenkin. Noh, tieda hanta, paljoa se ei nyt ainakaan pirisemaan paassyt. Ocean Pearl Inn oli lupaustensa mukaisesti lahettanyt vastaanottokomitean kentalle ja kyytia ei siis tarvinnut sen enempaa sorvata kentalta hotellille. Keskusta on kentalta reilun puolen tunnin taksimatkan paassa ja hotellilla oltiin heti yhdeksan jalkeen. Majoitusliike osoittautui hyvinkin hintansa vaartiksi (10 USD/yo), tosin sijainti ei ole aivan umpikeskustassa, joten takseihin/riksoihin joutuu jonkun verran sijoittamaan. Nokosten jalkeen kaupunkia tutkimaan ja siina puuhassa kavi hyvin nopeasti selvaksi kaksi asiaa:

• turismi taalla on sen verran nuori taiteenlaji, etta turisti on itse viela nahtavyys (varsinkin nain sesongin ulkopuolella, kun meita on melko vahan), ja
• tavattoman ystavallisia ihmisia, myanmarin pidginin fraasi "hellohoweareyouwhatisyourcountry" kavi tutuksi hyvin nopeasti ja hymy levisi paikalliset klasvoille aina kun heita morjensti. Mainiota porukkaa. Ja tosin kuin esim. Kiinassa, ystavallisyydella ei ollut taka-ajatuksia, vaan se oli aitoa.

Paikallista rahaa sai vaihdettua hotellilla kurssiin 100 USD = puolentoista sentin nippu paikallisia kyateja. Eli taala oli 1200 kyatia. Paras paikka rahanvaihtoon naytti olevan Sule Payan alue keskustassa, jossa tarjolla oli kaikkea rahanvaihdosta opaspalveluihin ja seksuaalisiin riitteihin (oiseen aikaan, toim huom.). Keskusta on melko helppo navigoitava, britit toivat 1800-luvun puolivalin hujakoilla siirtomaa-arkkitehtuurin ja gin tonicien ohella kaupunkiin nerokkaan ruutukaavan ja jos osaa laskea tekemiensa 90 asteen kaannosten maaran ja arvioimaan niiden suunnan (vasen vai se toinen vasen) ei paase eksymaan kovinkaan pahasti. Tyyliltaan kaupunki vaikutti Thaimaan ja siirtomaavallan jalkeiselta sekoitukselta, joskin heti keskustan ulkopuolella ensimmaisena tuli mieleen tropiikkiin paiskattu Ulan Bator, sen verran Thaimaatakin koyhemmassa paikassa nyt siis ilmeisesti oltiin. Keskiviikko meni siis pitkalti kaupunkitunnustelujen merkeissa, valilla syoden ja juoden (pari litraa nuudelikeittoa ja pari mukia kaljaa = 2 USD). Noilla halvoilla hinnoilla on kylla outo vaikutus kapitalistiin... Heti jos joku Kansainvalisen Turistinkusetusunionin (tm) virallisesti akkreditoima jasenkauppias yritti alkaa vedattamaan, niin karvat nousivat saman tien pystyyn, vaikka pyydetty hinta olisi edelleen kasittamattoman halpa Suomen mittakaavassa. Esimerkki; kun taksikuski pyysi illalla 5000 kyatia matkasta baarista (mainio baari muuten tuo Silver Oak Cafe&Beauty Salon, samassa tilassa kahvila, kauneushoitola ja klubi/yokerho) hotellille, niin turisti mielummin kaveli kuin maksoi tuon karun, reilun 3 ei\uron hinnan, tietaessaan, etta oikea hinta olisi lahempana 1500 kyatia. Vaikka ilman tuota tietoa olisi maksanut pyydetyn summan mielellaan ja ihmetellyt viela taksissa istuessaan, etta kyllapa on miellyttavan huokeaa. Sama efekti on nahtavissa kaikissa taman alueen maissa, Thaimaassakin tulee tingattua jonkun naurettavan 50 bahtin peraan, vaikka summa ei heilauta matkabudjettia suuntaan, tai toiseen.

Torstai 14.6.

Torstaina lahdettiinkin leikkimaan turistia heti aamiaen jalkeen ja suunnaksi otettiin Shwedagon Paya, muutama kilometri kaupungin keskustan ulkopuolella. Komea pytinki mutta muistutti jalleen kerran siita, kuinka tata maata oikeasti johdetaan...Kansalaiset yrittavat selvita miten selviavat, kun hallitus kayttaa kaiken rahan itsensa ja pintakiillin yllapitoon. OK, onhan tama alueen arvostetuin temppeli, johon tehdaan pyhiinvaellusmatkoja vahan kauempaakin. Mutta... Maan BKT/kansalainen on jossain puolentoista tuhannen dollarin hujakoilla/vuosi ja hallitus ottaa kaikki Shwedagon Payan sisaanpaasymaksut (ja lahjoitukset) lyhentamattomina itselleen ja jyvittavat sitten kansalle, mita jyvittavat. Shwedagon Payaa koristaa yli 50 lehtikultatonnin lisaksi noin 5500 timanttia, joilla voisi ostaa kansalaisille vaikka hiukan Eloveenaa ja silti jaisi melko komea rakennus jaljelle. Noh, kukin tyylillaan ja tulihan itsekin lahjoitettua kansalaisten sortorahastoon 5 dollaria, joten mika mina olen mitaan sanomaan... Loppupaiva meni kaupunkia kierrellessa ja perjantain suunnitelmia tehdessa ja illalla ABC Country Pubiin tutustuessa. Mielenkiintoisen oloinen baari... Bar Nevadan (big shout out to Porvoo!) konkurssipesasta hommatut puukalusteet ja b-luokan house-bandi loivat paikkaan unenomaisen tunnelman. Ihminen ei ole elanyt, ennen kuin istuu Yangonlaisessa navettabaarissa kuuntelemassa paikallisen cover-bandin versioimaa maijahiimaijahuu-viisua synasoundeilla, jotka tuovat elavasti mieleen haitarin. Good times.

Perjantai 15.6.

Road Trip!!! Olin varannut kayttooni taksi paivaksi auton ja kuskin ja suunnaksi otettiin heti aamusta n. 80km paassa Yangonista sijatseva Bagon kaupunki. Kuski, herra Miyan, puhui erinomaista englantia ja kuskasi paivaretkelle lahtenytta turistia pitkin Yangonin maalaiskuntaa 40 dollarin korvausta vastaan. Tuo kielitaitojuttu onkin muuten mielenkiintoinen asia. Ihmetyksekseni totesin, etta Myanmarissa puhutaan paljon parempaa englantia, kuin Thaimaassa. Koululaitokset tekevat ilmeisesti tehtavansa myos hieman koyhemmassa maassa, score one for Burma. Miyantin mukaan kutsuvat itseaan ja maataan mielummin Burmaksi, kuin Myanmariksi, nimenmuutos menee kuulemma 80-luvun loppupuolella holmoilleiden sotilasjohtajien piikkiin (halusivat etaisyytta siirtomaa-aikoihin) ja kansa ei sita ole edelleenkaan valmis allekirjoittamaan. Enivei, Bagoon paastiin puolessatoista tunnissa ja siella, sen sijaan etta olisin maksanut 10 dollaria jalleen hallituksen kukkaroon temppeleihin tutustumiseksi, Miyan valjasti kaverinsa Manni:n oppaakseni. Manni tiesi kaikki sivusisaankaynnit lipunmyyntipisteiden valttamiseksi ja selvisin hanen palveluistaan pienemmalla korvauksella, kuin 10 dollarilla, eli hyva niin. Mutta, takaisin temppelikierrokseen...huomenna... Juttu venyy, jatkan siis huomenissa, ei jaksa noita brittiakkoja tuossa viereisella koneella. Pistan tahan valiin pari kuvaa. Hejhej.

Burmasta paevaa

Yangon alkaa olla nahtyna, huomenna takaisin kohti Bangkokia. Taalla nama tietoliikenneyhteydet - ja tietokoneet ylipaansa - kun ovat mita ovat, niin taidan sittenkin paivittaa Yangonin osion vasta paastyani Thaimaaseen sivistyksen pariin (!).

Sanottakoon tassa yhteydessa nyt lyhyesti vain seuraavaa:
- halpaa on (5 paivaa n. 200 USD majoituksineen, takseineen ja opaspalveluineen),
- sadetta piisaa niin, etta kadut tulvivat (ainoa sateeton paiva osui perjantaille, silloinkin saattoi sadella illallistaessani). Tosin vastavuoroisesti todettakoon, etta on ollut aurinkoistakin ja lamminta pitelee,
- mukavia ihmisia (nain ystavallista porukkaa ei ole varmaan tullut vastaan viela misaan),
- saaliksi kay tata koyhyytta, valtio sortaa omiaan minka joutaa...

Eli, palaan asiaan kenties jo huomenissa hieman tarkemmin, ehkapa jopa kuvien kera.

Kiikkerat nokoset

Se on - perkele viekoon - chillattava silloin, kun chillauttaa. Memorial Bridge, Bangkok.

Feal and loathing in Bangkok

Ostaisitko talta miehelta vahan kaytetyn riksakyydin? Khaosan Rd., Bangkok.

Tyoturvallisuuskeskus esittaa:

Luulisi paikallisella luottamusmiehella olevan jotain sanottavaa rakennustelineiden potentiaalisesta turvallisuudesta. Tai sen puutteesta. Wat Prayoon-temppelin chedi Bangkokissa.

5 paivaa takana

Tyolaita nama ulkomaiset nappikset. Ja Bloggerin kayttoliittymakin on kaiken lisaksi Thaiksi...Torstai ja perjantai meni melko pitkalti potkotellessa, ei jaksanut turisti riehua. Lauantaista tiistaihin on yritetty harrastaa kevytta turismia, kayty tsekkaamassa muutama sellainen temppeli, joka on aiemmilla reissuilla jaanyt valiin, ajeltu Chao Praya:a ylos ja alas (erittain suositeltava matkustusmuoto kaupungin halki mikali joki seuraa yhtaan suunniteltua turismipolkua. Halpaakin, kuin saippua) ja poristy Chinatownissa. Noita temppeleita jaksa sen kummemmin listailla, vilkaiskaa vaikka tuolta paikallinen tarjonta, mikali kiinnostaa. Jatin passini saman tien perjantaina matkatoimiston sedalle Myanmarin viisumia varten ja tanaan tuli lunastettua sekin dokumentti takaisin, viisumeineen kaikkineen. Huomisaamuna (keskella yota kaytannossa, perkele) siis suunta rajan taakse tarkastamaan kuinka se Burma nykyaan makaa ja siella ensi maanantaihin asti, jolloin suunta taas BKK:hon. Alkaa tulla tama kulma Thainmaata pikkuhiljaa tutuksi, jatkossa kuljen kylla lapi mahdollisimman nopeasti...

Mistaan sadekaudesta taalla ei ole kylla toistaiseksi ollut tietoakaan, samaa helletta ja paistetta, kuin aina ennenkin. Tanaan oli ensimmainen pilvisempi paiva. Ja pilvisemmalla tarkoitan vain sita, etta aurinko ei paistanut aivan yhta paljon, kuin muina paivina. Lampotila on pyorinyt turvallisissa 35-39 asteen lukemissa, joten onneksi ei tullut niita valihousuja pakattua, ilmankin on parjatty. Yangoniin lupaillaan naemma ukkosia koko loppuviikoksi ja vain hieman yli 30 astetta. Saapahan tekosyyn istua aboriginaalien kanssa pubissa turisemassa.

Macaostakin ilmoitteli hotelli itsestaan ja huone on buukattu, joten tama sita myoten selvaa. Eri asia sitten jaksaako sinne jaada...Ei tassa vaiheessa taman enempaa, latkasen pari kuvaa ja tuonnempana lisaa.

Kaikki tiet vievät Bangkokiin

Tänään siis mennään taas. Loppuviikoksi Bangkokiin on lupailtu 35-37 asteisia kelejä, joten pärjännee valkoinenkin mies, kunhan joku vain heittää löylyä.

Matkaohjelma on alustavasti seuraavanlainen:

• Tänään 6.6. lento HEL-BKK, perillä paikallilsta aikaa huomenna aamupäivällä,
• 7.6.-13.6. hieman auki vielä, keleistä riippuen saatan suunnata Koh Sametille tai Koh Changille muutamaksi päiväksi, tai sitten pysyttelen vain Bangkokissa tekemässä turistijuttuja. Passi pitää kuitenkin jättää hetkeksi narikkaan, jotta Myanmarin viisumi järjestyy. Peruslaiskana olentona annan viisumijärjestelyt jonkun matkatoimiston tehtäväksi,
• 13.6. lennetään Air Asian siivin Myanmarin pääkaupunkiin Yangooniin ja sielä viivähdetään 18.6. asti. Majoitus hoituu guest house-linjalla, Ocean Pearl Inn-majoitusliikkeen väki on luvannut turistille punkan 10USD/yö hintaan ja hakevat vielä lentoasemaltakin aamutuimaan,
• 18.6. paluu pariksi päiväksi Bangkokiin ja 21.6. jälleen Air Asian siivin Macaoon. Majoitusta on tiedusteltu Macau Masters hotellista mutta tätä kirjoitettaessa varauspyyntöön ei ole vielä tullut varmistusta,
• 24.6. takaisin BKK:hon ja 26.6. siis kotimaisemiin.

Myanmariin matkustamistahan voidaan joissain hippi/puunhalaajapiireissä pitää hieman arveluttavana toimintana, ottaahan maata hallitseva sotilasjuntta sievoisen siivun turistin rahoista mm. verojen muodossa sortokoneistonsa ylläpitoon. Toisaalta, käyttäen paikallisia palveluja (ei valtion turistibyroon) pystyy turisti tukemaan paikallisia suoraan ilman valtion pitkän kouran väliintuloa. Mielenkiintoinen fakta: 1USD on virallisen kurssin mukaan hieman alle 7 kyatia, katukaupassa vaihtokurssi on turistille "hieman" edullisempi, 1USD = n. 1200 kyatia.

Macaota puolestaan siellä vieraillut ystävä kehui lähinnä kasinoiden ja huorien kansoittamaksi, Pajatso siellä, toinen tuolla. Noh, siellähän ei tule vietettyä kuin muutama päivä ja jos ilmapiiri käy ahdistamaan, niin Hongkong on lyhyen laivamatkan päässä ja vietän päivän vaikka taas Kowloonin kaaosta ihmetelen.

Semmoista. Lisää raportteja tilanteen kehittyessä, paalataan aasiaan.

Tjäreborgilla matkaan

Katsoin tuossa päivänä eräänä Tjäreborgin uusimman mainoksen ja näytti niin pirun tutulta...Ja mikä ettei, sehän on Matt. Aluksi ajattelin, että nyt on käytetty netin tunnetuinta reissaajaa luvatta, mutta Matt:n journal kertoi totuuden, miestä on lennätetty pitkin maailmaa business-luokassa mainoksen kuvaamiseksi. Onhan mainoksessa tosin käytetty myös alkuperäismateriaalia. Ja katso, reissaamallakin pystyy tienaamaan. Itse pidän tosin alkuperäisistä tulkinnoista enemmän (eritoten "Dance 2006")...Tämä on edelleen yksi kauneimpia asioita, joita olen netissä nähnyt.

Hetkestä aikaa

Joku prkl on jättänyt blogini rempalleen....

Huhtikuussa jäi siis Bukarest väliin, koska a) oli tullut reissattua keväällä jo ihan tarpeeksi ja b) koska työnantaja päätti lähettää minut suunniteltuna ajankohtana Pietariin kokoustamaan. Siellä meni siis kolme päivää - 25.-27.4. - lähinnä töiden merkeissä. Ehdimme tosin toki myös risteilemään Neva-joella, illastamaan isäntien johdolla venäläiseen tapaan (=enemmän puhetta ja lasien kohottelua, kuin ruokailua) ja viimeisenä päivänä tekemään myös pikavisiitin Eremitaasiin. Vaikuttava ja komea kaupunki kaikkine jokineen, kanaaleineen ja tyylikkäästi restauroitune (?) rakennuksineen. Toukokuun alussa (7.-10.5.) tuli piipahdettua myös liiankin tutuksi ja turvalliseksi käyneessä Brysselissä. Kaupungista löytyi uusi mainio baari tosin, kirpputorin oloinen pimeä kellariluola, jossa soi Jacques Brel tauotta ja cognac-cafe maistui. Suosittelisin, jos muistaisin nimen. Noh, näytän kädestä pitäen, mmkay?


Noh, ei tämä pelkkää työmatkailua ole, loma alkaa parin viikon päästä. Ja samalla kutsuu jälleen Aasia. Finnairilla on tapana kaupata joka viikko yhtä tiettyä kohdetta ns. "viikonlopputarjouksena", joka on myytävänä ainoastaan lauantai aamusta sunnuntai iltaan (en ole varma kaikista kaupankäyntitavoista, itse ostin netin kautta Finnairin sivuilta) ja jonka matka-aika on seuraavat 2-3 kuukautta. Nelisen viikkoa sitten kaupan oli meno-paluu Bangkokiin, joten ostin sen pois kuleksimasta 450 euron sopivaan hintaan. Eli 6.6. suunnataan jälleen kerran kohti Bangkokia. Tällä kertaa alustava suunnitelma näyttää seuraavalta:

• saapuminen Bangkokiin 7.6. Siellä kaksi vaihtoehtoa, eli joko vietän aikaa siellä seuraavaan alkuviikkoon asti turistijuttuja tehden (jotka ovat jääneet melko vähälle aiemmilla reissuilla), tai suuntaan pariksi päiväksi tutulle ja leppoisalle Koh Changille. Tämä järjestely siitä syystä, että aion jättää passini matkatoimistoon viisuminhankintaa varten, jotta voin...
• matkustaa 13.6. Yangooniin (ent. Rangoon), Myanmariin (omaa sukua Burma) ja viettää siellä aikaa tuonne 18.-19.6. saakka. Sieltä paluu Bangkokiin ja...
• Parin päivän välichillauksen jälkeen suunta viikonlopuksi kohti Macaota, joka ei siis ole siellä päinkään. Mutta kun Air Asia:lla lentää perin huokealla, niin miksipä ei. Macaossa siis ~24.6. asti, jonka jälkeen taas Bangkokiin ja sieltä 26.6. puolilta päivin kohti Helsinki-Vantaata. Illaksi baar...kotiin.

Graafinen esitys matkan luonteesta alla (disclaimer: orientation purposes only, not to be used for navigation). Lisää detaljeja tiedossa tapahtumien kulun selvitessä.

Reissu

Holabuenosdiaz....

...niinkuin näillä ranskanketkuilla on tapana sanoa.

Jos olisin varannut lentoni tällekin reissulle sen mukaan, mitä kutsussa kokouksen kestoksi sanottiin, olisi täällä Pariisissa edessä noin puolitoista päivää vapaata huomisen aamupäivän session jälkeen. Nyt ei kuitenkaan jaksa, kun kokous on paketissa, niin het' kotiin. Vaihdoin jopa aikaisempaan paluulentoon, että pääsee olemaan välillä muutaman päivän kotimaisemissakin. Töiden ohella turistujutut on jäänyt täällä vähiin, Sacre-Coeur:in & Montmarten maisemat ja Pere Lachaise tuli nähtyä pikaisesti ja illat tulee pörrättyä kevyesti Quartier Latin:in ravintoloissa ja baareissa. Huonomminkin voisi tietysti mennä.

Huhtikuun loppuun olin suunnitellut visiittiä Bukarestiin mutta kyllä nyt täytyy pitää muutama viikko taukoa tässä turismissa... Palaillaan asiaan tuonnempana kun uusia kuvioita syntyy. Huomenna kotiin.

Reissusta toiseen

Semmoinen keikka. Jäi päivittely hieman vähälle (lienee hyvä vaan, oli siis parempaakin tekemistä reissussa) ja tuo yksikin post tuli kirjoitettua kovalla kiireellä. Ehkä sitä joutaa hieman retusoimaan Pääsiäisen aikoihin.

Eilen illalla puoli kymmenen jälkeen olin siis kotona ja nyt on paidat silitetty ja reppu vaihdettu Samsoniteen, eli suunnaksi tänään Pariisi. Kotona ehti siis olla sen kaikki 15 tuntia... Pariisissa odottaa työreissu, josta kotiutuminen koittaa myöhään illalla 5.4. Kokeilen sen jälkeen täydentää tuota Osaka-osiota ja kenties lätkiä jotain kuviakin. Galleriakin vaatisi päivitystä...

Terveisiä Osakasta

Lentomatka sujui niinkuin lentomatkoilla on tapana sujua, eli tylsästi ja pääosin ilman unta, vaikka pienoista punaviinipuudutusta matkan aikana yritettiinkin. Olisipa turistilla varaa matkata business-luokassa niin olisi jotain toivoa nukkumisestakin...

Kansain lentoasemalle saavuttiin aikataulussa ja maahantulomuodollisuudet saatiin hoidettua miellyttävän sujuvasti. KIX:ltä oli tarkoitus matkata isolle kirkolle junalla ja helposti löytyi myös rautatieasema ja lippujen osto japanilaisesta automaatista oli sekin melko kivuton prosessi. Reissun ensimmäinen "my bad" tapahtuikin, kun piti nousta junaan ja Turisti valitsi
luonnollisestikin Airport Expressin sijaan paikallisjunan...Noin puolen tunnin junamatka muuttui tämän myötä noin puolentoista tunnin junamatkaksi, junan pysähdellessä noin minuutin välein ja seistessä asemilla kymmenenkin minuuttia... Noh, jotain hyvääkin, nimittäin Johanna sai matkan loppupuolella vierustoverikseen sumo-painijan ja sitä fiilistellessä
loppumatka sujuikin rattoisasti. Hotellin nettisivuilta tulostettujen ohjeiden mukaan toimien loppumatka sujui ilman sen kummempia vastoinkäymisiä ja Kuramotoon saavuttiinkin heti puolen päivän jälkeen. Huone meille luvattiin tosin vasta neljältä, joten jätimme laukut
siihen ja suuntasimme etsimään lounaspaikkaa Dotombori-kadulle. Lounaspaikan valinnassa noudatettiin ikivanhaa jedi-kikkaa, eli mentiin intuitiolla ensimmäiseen sopivalta tuntuvaan ravintolaan. Valinta osui pieneen kellariravintolaan, jossa englannin kieli ei kuulunut
ruokalistoihin, tai henkilökunnan vankimman osaamisen alueelle. Paikka osoittautui okonomiyaki-ravintolaksi, jossa ruokapöydän pinta muodostui perinteiseen tapaan paistolevystä. Koska menusta ei ymmärretty sanaakaan, niin osoittelimme vain kuvia seinältä ja näin toimien onnistuimme tilaamaan kaksi erinomaisen maukasta okonomiyakia ja isot Asahit. Kerrassaan oiva lounas ja Johannan ensimmäinen Japani-experience oli polkaistu onnistuneesti käyntiin. Lounaan jälkeen epämääräistä palloilua valtavissa shoppailku-komplekseissa
ja epätoivoista päiväkaljan etsimistä. Päiväjuominkien päälle täällä ei kyllä ymmärretä mitään, niin hankalaa oli olutpaikan löytäminen. Lopulta Hub-ketjun pubi pelasti kuitenkin meidät ja turistit saivat janonsa tyydytettyä. Jet lag aiheuttaa oluen tarpeen.

Hotellihuone saatiin siis neljän jälkeen ja hotellivalinta osoittautui erittäin onnistuneeksi. Huoneen ja yleisten puitteiden osalta voi sanoa hinta-laatusuhteen olevan hyvinkin kohdallaan Kuramotossa ja paikkaa voi varauksetta suositella kaikille, jotka haluavat kohtuuhintaista
majoitusta perinteiseen ryokantyyliin keskeisellä paikalla Minamin alueella. Parin tunnin nokosten jälkeen illalliselle (paikan valinta suoritettiin samaa metodia noudattaen, kuin lounaallakin) ja illallisen jälkeen kohti Kitaa ja morjenstamaan vanhaa tuttua, eli Kapteeni Kengurua. Blogia edellisen japaninmatkani yhteydessä lukeneet saattanevat muistaa Captain Kangaroo baarista mainittavan ja niin muisti myös paikan henkilökunta paikasta maininneen. Eli heti ovelta sai alkaa kättelemään henkilökuntaa "long time no see"-toivotusten kera. Which was nice. Loppuilta vierähti leppoisasti drinksujen (muun muassa Laoslaista kobra-viinaa), napostelun (nattoa...."Me olemme perkele suomesta, mehän syömme mitä vaan...") ja jutustelun merkeissä. Ainoan tahran iltaan muodostivat idioottimaiset kanukki-expatit, joiden kanssa jouduimme tekemisiin. Onneksi näitäkään veijareita ei tarvinnut koko ilataa kuunnella, vaan meininki parani jälleen kun heistä päästiin eroon ja pääsimme taas natiivien kanssa juttuun. Molemmille turisteille olisi löytynyt baarista paikallista seuraakin ja kaiken lisäksi vielä saman naisen muodossa (naisella vielä täydellinen nimikin siihen, Mitsuko Yokotai :). Päädyimme kuitenkin hotellille keskenämme ja valot sammuivat yläkerrasta alle ångströmmin kun pään oli laskenut tyynyyn.

Lauantai valkeni perin sateisena. Alkuillasta pyörimme America Muran alueella ihmettelemässä paikallisten "trendikkyyttä" ja illalla yakitori-ravintolan kautta RockRock:iin. Meininki tässäkin baarissa oli pysynyt viime vuotisen laisena, musiikki pauhasi kipukynnystä lähentelevällä volyymilla ja teinit diggailivat. Ja me nautimme.

Sunnuntaina iski perinteiseen tapaan se pahin jetlag (ja kaupantekijäisiksi lievähkö kanuunakin), joten päivä otettiin iisisti nukkuen ja leppoisan kävelyretken muodossa Tenjimbashi-Suji:n ostoskadulla. Kävelyretken ohessa päätimme piipahtaa olusella ja valitsimme jedi-vaistolla pienen paikallisen peruskuppilan. Siitä se spektaakkeli sitten muodostuikin. Kun oli selvinnyt, että olimme suomesta, niin juttuseuraa riitti (naapurituoleilla kiersivät vuorotellen jotakuinkin paikan kaikki muut asiakkaat vuoroillaan) ja edes rahamme ei meinannut kelvata kyseisessä paikassa. Turisteille kannettiin eteen juomia, naposteltavaa (mansikoita, keitetty mustekalan lonkero sinapilla, sekalaisia naksuja, jne...), lahjoja ja kun maksun aika koitti, niin noin 10000 (~67 €) jenin laskumme olikin jo pääosin maksettu ja omavastuuksi jäi vaivaiset 2000 jeniä. Eräs paikan asiakkaista oli sopinut henkilökunnan kanssa tällaisesta menettelystä ja ei auttanut turistien valittaa, että lasku on liian pieni...Upeita ihmisiä, mahtava maa.

Maanantaina oli vuorossa maakuntamatkailua, eli hyppäsimme junaan ja suuntasimme Kiotoon. Osaka, Kioto ja Kobe ovat käytännössä kasvaneet yhteen yhdeksi suurkaupungiksi ja näin ollen junamatkaankin vierähti vain puolisen tuntia. Kiotossa tsekkasimme Kinkaku-Ji, Ryoan-Ji ja Ginkaku-Ji - temppelit, ja käyskentelimme Gionin ja Pontochon alueilla. Takaisin kämpillä oltiin joskus iltayhdeltätoista ja melekoosen väsyneinä. Öitä.

Tiistaina matkakohteeksi otettiin Nara. Myös sinne siirtyy Osakasta sujuvasti junalla, matkan keston ollessa kolmisen varttia. Narassa sijaitsee maailman suurin puurakennus, Todai-Jin temppeli ja sitähän piti käydä ihmettelemässä. Temppelin sisällä on vielä erinomaisen massiivinen Buddhan patsas ja matka Osakasta on jo pelkästään tämän vuoksi sen vähän vaivan arvoinen. Naran puisto on myös koti reilulle tuhannelle peuralle, jotka käyskentelevät sopuisasti turistien joukossa, vapaana ja aitaamatta. Nara-kokemukseen kuuluu siis myös näiden peurojen ruokkiminen kekseillä, joita mummelit myyvät vähän joka mutkassa. Peuran pirulaiset ovat oppineet päivystämään näiden kojujen yhteydessä ja heti kun turisti osoittaa elkeitä keksikauppojen tekoon alkavat elukat kärttämään keksejä melko itsepintaisesti, kuten Johanna sai huomata... Puistokiertueella kävimme myös Kasugan temppelissä, joka on tunnettu sadoista lyhdyistään, jotka tosin eivät nyt olleet sytytettyinä. Narasta kotiuduttiin jo melko hyvissä ajoin ja loppuillan kuvio olikin selvä, eli illallinen ja kengurubaariin oluelle. Olut tosin virtasi lopulta aamukuuteen asti, jolloin omistaja Hashin kaveri nakkasi turistit hotellille auringon nousun saattelemana. Väsytti.

Keskiviikkona oli luppopäivä, Johanna shoppaili ansiokkaasti ja itse keskityin levyttämiseen. Illall otettiin suunnaksi Osaka Dome ja siellä ORIX Buffaloesin baseball-peli. Meikäläisellä on jotain pahaa karmaa, tälläkin kertaa kotijoukkue hävisi ottelunsa. Ottelu sinänsä oli tosin huomattavasti viimekertaista viihdyttävämpi.

Tänään torstaina suunnattiin heti aamusta Osakan akvaarioon ihmettelemään merielämän monimuotoisuutta. Sieltä sitten Shinsekain alueelle kävelemään ja poimimaan joitain hölmöjä matkamuistoja. Päivä on vielä kesken, joten kuka tietää mitä vielä on luvassa....

Huominen perjantai on reissun viimeinen kokonainen päivä, sillä paluulento lähtee lauantaina jo puolilta päivin. Huomiselle ei sen kummempia suunnitelmia mutta ilmeisesti ainakin allekrijoittaneen turistin pitää hoitaa hieman shoppailuja pois kun rahaakin on jäljellä aivan liikaa. Osaka on nimittäin kaikista Japaniin liittyvistä huhuosta huolimatta melkoisen huokea paikka ja matkabudjetti ei ole ollut edes lähellä ylittyä...Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Osakaan

Budapestin jälkeen ehti vielä piipahtamaan kahden päivän ajan Suomen Lapissakin (ei sukua Suomen Turulle), tosin siihen tuli tutustuttua lähinnä "mökin" ikkunasta. Myöhään tiistai-iltana sieltä kotiin, eilinen pyykinpesua ja muita juoksevia asioita ja avot, tänään kohti Osakaa. Reissussa vierähtää reilu viikko ja paluu on edessä lauantaina 31.3. Ja jotta reissaaminen ei tyrehtyisi, niin 1.4. otetaan suunnaksi Pariisi, mutta siitä sitten tuonnempana.

Osakassa majoitus on varattu Hotel Kuramoto:sta, joka sijaitsee Osakan yöelämän ja shoppailun keskuksessa, Minamissa. Hotellin pitäisi taas edustaa sellaista perinteistä ryokan-tyyliä, eli huoneessa on lähinnä tatamia ja futonia.

Se mitä viikon aikana tulee puuhasteltua on vielä kokolailla hämärän peitossa. Matkaseuralaiselle kyseessä on ensimmäinen Japanin-visiitti, joten aktiviteettien suhteen mentäneen hänen ehdoillaan. Viime keikalla jäi väliin se Naran kaupunki, joten kenties sinne päästäisiin tällä matkalla. Kiotossa tulee varmasti käytä uudelleen tsekkaamassa muutama temppeli ja Pontochodori ja kenties piipahdamme Himejissäkin. Baseball-kausi alkaa tällä viikolla, joten kenties on syytä piipahtaa myös Osaka Domessa kaljalla ja hodarilla. Ja yksi japanilaisen kevään tärkeimmistä tapahtumista, nimittäin kirsikkapuiden kukkiminen, osuu mahdollisesti matkamme ajankohtaan, joten pitänee bongailla myös tähän liittyviä tapahtumia. Osakan seudulla kirsikkapuiden pitäisi puhjeta kukkaan maaliskuun viimeisellä viikolla, joten saumoja hanamin harrastamiseen on.

Mutta kuten sanottua, liikaa ei ole etukäteen suunniteltu, katsotaan mitä tapahtuu. Pääasia on kuitenkin chillata ja rentoutua, ei juosta pää punaisena pitkin Japanin maalaiskuntaa nähtävyyksien perässä. Viikossa ehtii kaikenlaista. Palaamme asiaan.

Keikka paketissa

Taas on vierähtänyt pari viikkoa Budapestissa ja myöhemmin tänään suunnaksi otetaan taas kotosohva. Viimeiset viikot täällä tuli vietettyä melko rauhallisesti, lähinnä töihin keskittyen. Ei jaksa vanha riekkua. Erikoismaininta näiltä viikoilta menee ainoastaan A38 Hajo:lla nähdylle Cannibal Corpse:n keikalle ja Budapestin taidemuseossa vierailulla olevalle van Gogh näyttelylle, joka tuli tarkastettua viime sunnuntaina. Edellisellä viikolla järjestimme kolleegoiden kanssa myös yhteisen illanvieton, johon jokainen oli roudannut kotimaastaan jotain pientä syötävää/juotavaa. Etelänketkut olivat luonnollisesti raahanneet paikalle pullotolkulla erilaisia viinejä, joita sitten sivistyneesti nautittiin italiaanojen vääntämän Pasta Arabican kanssa. Illan hittituotteeksi osoittautui kuitenkin kotimainen kylmäsavuporo Finlandia vodkan kera ja myös jälkiruoaksi nautittu leipäjuusto-lakkahillo - kombo sai yllättävän suosion. Ensi kerralla saa ottaa mukaansa kaksi matkalaukkua, toinen vaatteille ja toinen kylmäsavuporopaisteille.

Eilen täällä juhlistettiin Hapsburgien vuoteen 1848 jatkuneen vallan päättymistä perinteisin menoin, eli pienimuotoisella mellakoinnilla. Järjestävä seura varoittelikin meitä jo etukäteen, että 15.3. kannattaa pysytellä hotellin välittömässä läheisyydessä, sillä juhlinta tuppaa täälläpäin kulminoitumaan siihen, että poliisi pamputtaa kumisella pampulla, uaa, kumisella pampulla. Ja saattaa jopa ampua kumisella luodilla, auu. Hippien hulinointi jäi kuitenkin pelättyä pienimuotoisemmaksi ja näin näistä juhlista selvittiin ilman sen suurempaa sotaa.

Sellaista täällä, ensi viikolla kohti uusia seikkailuja. Eli torstaina 22.3. otetaan taas suunnaksi Japanian maalaiskunnassa sijaitseva Osaka, jossa vierähtää reilu viikko. Palataan siihen kunhan täältä on kotiuduttu.