Yangonin kansainvaliselle lenoasemalle saavuttiin kohtuuttoman aikaisin, eli jo heti aamukahdeksan jalkeen. Taman selittaa pitkalti se, etta lahto Bangklokista oli ajoitettu vielakin kohtuuttomammin, eli 0715. Oudon aikavyohykkeen ovat tanne valinneet, Yangon on 3 ja puoli tuntia Suomen aikaa edella, Bangkokin neljan sijaan... Niin ovat ajat ja tavat muuttuneet, etta kannykankin sai vieda maahan ja turistidollareitakaan ei joutunut enaa ostamaan. Kannykalla ei tosin paljoa tekoa Myanmarissala TeliaSoneralla ei naemma ole roaming-partneria ko. maassa ja kentasta ei siis ollut tietoakaan. Vai oisikohan tuo puhelin pitanyt rekisteroida jotenkin. Noh, tieda hanta, paljoa se ei nyt ainakaan pirisemaan paassyt. Ocean Pearl Inn oli lupaustensa mukaisesti lahettanyt vastaanottokomitean kentalle ja kyytia ei siis tarvinnut sen enempaa sorvata kentalta hotellille. Keskusta on kentalta reilun puolen tunnin taksimatkan paassa ja hotellilla oltiin heti yhdeksan jalkeen. Majoitusliike osoittautui hyvinkin hintansa vaartiksi (10 USD/yo), tosin sijainti ei ole aivan umpikeskustassa, joten takseihin/riksoihin joutuu jonkun verran sijoittamaan. Nokosten jalkeen kaupunkia tutkimaan ja siina puuhassa kavi hyvin nopeasti selvaksi kaksi asiaa:
- turismi taalla on sen verran nuori taiteenlaji, etta turisti on itse viela nahtavyys (varsinkin nain sesongin ulkopuolella, kun meita on melko vahan), ja
- tavattoman ystavallisia ihmisia, myanmarin pidginin fraasi "hellohoweareyouwhatisyourcountry" kavi tutuksi hyvin nopeasti ja hymy levisi paikalliset klasvoille aina kun heita morjensti. Mainiota porukkaa. Ja tosin kuin esim. Kiinassa, ystavallisyydella ei ollut taka-ajatuksia, vaan se oli aitoa.
Paikallista rahaa sai vaihdettua hotellilla kurssiin 100 USD = puolentoista sentin nippu paikallisia kyateja. Eli taala oli 1200 kyatia. Paras paikka rahanvaihtoon naytti olevan Sule Payan alue keskustassa, jossa tarjolla oli kaikkea rahanvaihdosta opaspalveluihin ja seksuaalisiin riitteihin (oiseen aikaan, toim huom.). Keskusta on melko helppo navigoitava, britit toivat 1800-luvun puolivalin hujakoilla siirtomaa-arkkitehtuurin ja gin tonicien ohella kaupunkiin nerokkaan ruutukaavan ja jos osaa laskea tekemiensa 90 asteen kaannosten maaran ja arvioimaan niiden suunnan (vasen vai se toinen vasen) ei paase eksymaan kovinkaan pahasti. Tyyliltaan kaupunki vaikutti Thaimaan ja siirtomaavallan jalkeiselta sekoitukselta, joskin heti keskustan ulkopuolella ensimmaisena tuli mieleen tropiikkiin paiskattu Ulan Bator, sen verran Thaimaatakin koyhemmassa paikassa nyt siis ilmeisesti oltiin. Keskiviikko meni siis pitkalti kaupunkitunnustelujen merkeissa, valilla syoden ja juoden (pari litraa nuudelikeittoa ja pari mukia kaljaa = 2 USD). Noilla halvoilla hinnoilla on kylla outo vaikutus kapitalistiin... Heti jos joku Kansainvalisen Turistinkusetusunionin (tm) virallisesti akkreditoima jasenkauppias yritti alkaa vedattamaan, niin karvat nousivat saman tien pystyyn, vaikka pyydetty hinta olisi edelleen kasittamattoman halpa Suomen mittakaavassa. Esimerkki; kun taksikuski pyysi illalla 5000 kyatia matkasta baarista (mainio baari muuten tuo Silver Oak Cafe&Beauty Salon, samassa tilassa kahvila, kauneushoitola ja klubi/yokerho) hotellille, niin turisti mielummin kaveli kuin maksoi tuon karun, reilun 3 ei\uron hinnan, tietaessaan, etta oikea hinta olisi lahempana 1500 kyatia. Vaikka ilman tuota tietoa olisi maksanut pyydetyn summan mielellaan ja ihmetellyt viela taksissa istuessaan, etta kyllapa on miellyttavan huokeaa. Sama efekti on nahtavissa kaikissa taman alueen maissa, Thaimaassakin tulee tingattua jonkun naurettavan 50 bahtin peraan, vaikka summa ei heilauta matkabudjettia suuntaan, tai toiseen.
Torstai 14.6.
Torstaina lahdettiinkin leikkimaan turistia heti aamiaen jalkeen ja suunnaksi otettiin Shwedagon Paya, muutama kilometri kaupungin keskustan ulkopuolella. Komea pytinki mutta muistutti jalleen kerran siita, kuinka tata maata oikeasti johdetaan...Kansalaiset yrittavat selvita miten selviavat, kun hallitus kayttaa kaiken rahan itsensa ja pintakiillin yllapitoon. OK, onhan tama alueen arvostetuin temppeli, johon tehdaan pyhiinvaellusmatkoja vahan kauempaakin. Mutta... Maan BKT/kansalainen on jossain puolentoista tuhannen dollarin hujakoilla/vuosi ja hallitus ottaa kaikki Shwedagon Payan sisaanpaasymaksut (ja lahjoitukset) lyhentamattomina itselleen ja jyvittavat sitten kansalle, mita jyvittavat. Shwedagon Payaa koristaa yli 50 lehtikultatonnin lisaksi noin 5500 timanttia, joilla voisi ostaa kansalaisille vaikka hiukan Eloveenaa ja silti jaisi melko komea rakennus jaljelle. Noh, kukin tyylillaan ja tulihan itsekin lahjoitettua kansalaisten sortorahastoon 5 dollaria, joten mika mina olen mitaan sanomaan... Loppupaiva meni kaupunkia kierrellessa ja perjantain suunnitelmia tehdessa ja illalla ABC Country Pubiin tutustuessa. Mielenkiintoisen oloinen baari... Bar Nevadan (big shout out to Porvoo!) konkurssipesasta hommatut puukalusteet ja b-luokan house-bandi loivat paikkaan unenomaisen tunnelman. Ihminen ei ole elanyt, ennen kuin istuu Yangonlaisessa navettabaarissa kuuntelemassa paikallisen cover-bandin versioimaa maijahiimaijahuu-viisua synasoundeilla, jotka tuovat elavasti mieleen haitarin. Good times.
Perjantai 15.6.
Road Trip!!! Olin varannut kayttooni taksi paivaksi auton ja kuskin ja suunnaksi otettiin heti aamusta n. 80km paassa Yangonista sijatseva Bagon kaupunki. Kuski, herra Miyan, puhui erinomaista englantia ja kuskasi paivaretkelle lahtenytta turistia pitkin Yangonin maalaiskuntaa 40 dollarin korvausta vastaan. Tuo kielitaitojuttu onkin muuten mielenkiintoinen asia. Ihmetyksekseni totesin, etta Myanmarissa puhutaan paljon parempaa englantia, kuin Thaimaassa. Koululaitokset tekevat ilmeisesti tehtavansa myos hieman koyhemmassa maassa, score one for Burma. Miyantin mukaan kutsuvat itseaan ja maataan mielummin Burmaksi, kuin Myanmariksi, nimenmuutos menee kuulemma 80-luvun loppupuolella holmoilleiden sotilasjohtajien piikkiin (halusivat etaisyytta siirtomaa-aikoihin) ja kansa ei sita ole edelleenkaan valmis allekirjoittamaan. Enivei, Bagoon paastiin puolessatoista tunnissa ja siella, sen sijaan etta olisin maksanut 10 dollaria jalleen hallituksen kukkaroon temppeleihin tutustumiseksi, Miyan valjasti kaverinsa Manni:n oppaakseni. Manni tiesi kaikki sivusisaankaynnit lipunmyyntipisteiden valttamiseksi ja selvisin hanen palveluistaan pienemmalla korvauksella, kuin 10 dollarilla, eli hyva niin. Mutta, takaisin temppelikierrokseen...huomenna... Juttu venyy, jatkan siis huomenissa, ei jaksa noita brittiakkoja tuossa viereisella koneella. Pistan tahan valiin pari kuvaa. Hejhej.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti