Myanmar, pt.2

Dodiin...Eli aamaisen jalkeen suunnattiin kohti Bagoa, jonne matkaa on noin 80km ja kohtalaisten teiden ansiosta sinne ehdittiin puolessatoista tunnissa. Kohtalaisella tiella voidaan taalla pain tarkoittaa sellaista, jossa on periaatteessa paallyste ja teoriassa ohituspaikkoja. Tasaiseksi sita ei juurikaan paase kehumaan. Liikenne onkin taalla melko metka asia, silla sen lisaksi, etta autoissa on ratti oikealla puolella, autot myos kayttavat tien oikeaa kaistaa, joka on omiaan nostamaan autoiluun ja perille paasyyn liittyvia vedonlyontikertoimia. Tarinan mukaan tama jarjestely johtuu siita, etta aikanaan joku hallituksen edustaja oli unessaan/ennustajaltaan/jostain muusta yhta luotettavasta lahteesta saanut viestin, etta maansa tulisi siirtya enemman oikealle. Henkisen/poliittisen siirtyman lisaksi/sijaan tama veijari paatti toteuttaa visiota siis melko 1:1. Se on tuo tien paallystaminenkin, tai ainakin paallysteen korjaaminen, taalla pain maailmaa muuten puhdasta kasityota, kirjaimellisesti. Matkan varrella nakyi porukkaa kykkimassa tien varrella punotun korin aaressa, joka oli lastattu jollain etaisesti asfalttia muistuttavalla massalla, jota sitten kasin pakattiin tiessa oleviin reikiin routavaurioiden (vai olisivatko ennemmin kenties monsuunivaurioita) korjaamiseksi. Kovaa duunia. Bagoon paastyamme poimimme kyytiin Myintin kaverin Mannin ja suuntasimme kohti nahtavyyksia.
Ensimmaisena ohjelmassa oli Kha Khat Wain Kyaung luostari, jossa pitaa pysyvasti majaansa non 1200 munkkia. Luostarit Myanmarissa voidaan jakaa karkeasti kahteen eri tyyppiin; opiskelua varten ja meditaatiota varten perustetut luostarit. Tama kyseinen luostari oli sita ensimmaista sorttia, joten valtaosa munkeista oli nuoria noviisimunkkeja, jotka ovat suorittamassa burmalaisen miehen elamaan kuuluvista kahdesta munkkirotaatiosta sita ensimmaista. Luostarissa sai kierrella vapaasti ja paasinkin tirkistelemaan myos luostarin keittioon (eeeeerittain low tech), munkkien majoitustiloihin ja seuraamaan lounashetkea, joka oli juuri alkamassa sotilaallisella jonojen muodostamiella saapuessamme paikalle. Mielenkiintoinen vierailu, Mannin kertoillessa parhaansa mukaan jotakuinkin ymmarrettavalla englannilla luostarin jokapaivaisesta elamasta. Tasta paivaretki jatkui seuraaviin kohteisiin:

• Damalinguyan luostari, joka oli pienempi ja vaatimattomampi luostari kuin edellinen mutta jossa ei kuitenkaan oltu lehtikultaa saastelty ja pikkubuddhia vipelsi jaloissa. Taalla kaarittiin myos kasin perinteisia burmalaisia sikareita, jotka tehdaan puun lehteen, taytetaan tupakalla ja pienilla puun palasilla ja filtteriksi asennetaan pala sokeriruokoa. Terveellista, kuin fan. 100 kyatilla niita sai viisi, katsotaan mita Suomen tulli naista sanoo...Taalla opin myos seuraavan pienen triviatiedon. Kun sinulta Myanmarissa kysytaan mista olet ja vastaat "Finland", niin saatat talla aiheuttaa kysyjalle kikatuskohtauksen. Tama sen vuoksi, etta Mannin mukaan Finland kuullostaa burmankielen sanalta (kirjoitusasu jai epaselvaksi) joka tarkoittaa suurin piirtein "nayttaa persetta." The more you know.
• Shwemawdaw Paya, Yangonin Shwdagon Payaakin korkeampi (yli 100 metrinen) kullattu pytinki.
• Hindaagon temppeli.
• Snake temple, jossa palvonnan kohteena on yli kuusimetrinen ja noin 140 kiloinen Boa Constrictor. Otus oli onneksi ilmeisesti juuri nauttinut viikottaisen 30 kanakilon ruoka-annoksensa ja potkotteli kiltisti nurkassa sen kummemmin turistista kiinnostumatta.
• Buddha Garden, jossa patsasteli X-maara identtisia Buddhan kuvia.
• Shwethahlaung pagoda (Reclining Buddha), 55 metria pitka makaava Buddha ja sen lahistolla, ulkotiloihin rakennettu 65 metrinen jaljennos.
• Shawtulay Paya, joka sijaitsi paikallisen koulun vieressa ja jossa turisti aiheutti selkeasti opintojen karun katkeamisen ilmestyen koulun tiluksille pakottaen paikalliset ipanat luokkahuoneiden ikkunoihin helouta huutelemaan.

Temppelikierroksen valilla lounastimme paikallisessa tienvarsikuppilassa, jossa ruoka oli erittain maittavaa ja halpaa mutta josta samalla heti tiesi, etta huomenna vatsa kiittaa...

Makson Mannille paivan opaskierroksesta 7 dollaria ja lahdimme Myintin kanssa takaisin kohti Yangonia, matkalla pysahtyen viela tsekkaamaan toisen maailmansodan muistomerkin ja sen yhteydessa olevan sotilashautausmaan. Myint kertoli matkan aikana myos tekevansa silloin talloin taksillaan myos pidempia kiertomatkoja turistien kanssa, esim. kahden viikon Myanmarin kiertomatkoja. Akkisiltaan tama tuntuu melko kalliilta ajatukselta mutta toisaalta, jos on kaksikin maksajaa, niin 600-650 dollaria (polttoaineen hinnoista riippuen) siita, etta on oma kuski ja joustavampi aikataulu, ei tunnukaan enaa niin kalliilta hinnalta Mandalayn, Baganin ja Inlay jarven kiertamisesta. Myint oli muutenkin leppoisa kaveri ja osoittautui myos huumorintajuiseksi mieheksi yrittaessamme navigoda tiella rohnottavan kulkukoiran ohitse todeten, etta "Koira on kuin hallituksemme, tekee mita lystaa eika valita mistaan mitaan." Suosittelen kuskiksenne matkoillanne Yangoniin.

Perilla hotellilla olimme yhdeksan tunnin retken jalkeen ja lepotauon ja virkistaytymisen jalkeen loppuilta menikin perussuoritusten merkeissa, eli illallinen ja pari kaljaa.

Lauantai 16.6.

Aamiaisen jalkeen suunta kohti Bogyoke Aung San Market-aluetta, jossa turistille on kaupan kraasaa joka lahtoon. Muutaman tunnin jalkeen kavi kuitenkin selvaksi, etta nyt aletaan maksamaan hintaa eilisesta lounaasta ja pitikin ottaa suunta takaisin kohti hotellia. Loppupaiva menikin sitten rattoisasti kevyen kuumeen, vatsanvaanteiden, sangyssa makaamisen ja vessassa juoksemisen merkeissa. Onneksi oli Buranat, Imodiumit ja luettavaa matkassa.

Sunnuntai 17.6.

Olo oli jo parempi ja uskaltauduinkin hotellia kauemmaksi, ihan tois puol jokkee asti. Eli otin lautan Yangon-joen yli Dalahin kaupunkiin, josta polkaisin taksin ja kuskin viemaan minut Twanten kylaan reilun puolen tunnin paahan. Siella tuli sitten katseltua lisaa temppeleita, lompsittua ympariinsa pikkukaupungin tunnelmissa ja yleisesti vaan maleksittua. Ajattelin aluksi ottaa vain yhden suunnan kyydin Twanteen ja hoitaa itseni selta omin avuin pois mutta stten tuumasin, etta taksia sielta ei valttamatta saa, vaan joutuisin turvautumaan yleisiin kulkuneuvoihin ja tama ajatus ei kiehtonut lainkaan, silla taalla bussin virkaa ajavat 50-luvulla Kanadassa rakennetut rahjakkeet, seka pick upit, jotka ahdetaan todella tayteen, tarvittaessa kattoa ja konepeltia myoten. Suosittelen siis menopaluuta myos kaikille muille. Illalla kevyesti ulos mutta ajoissa hotellille pistamaan kamat kasaan ja nukkumaan, silla aikainen lahto taas aamulla kohti Bangkokia. Tuohon ravintolakulttuuriin sisaltyy muuten yksi mielenkiintoinen asia, johon Turisti Itse ei kylla taipunut koko reissun aikana, nimittain paikallinen tapa tarjoililjan huomion kiinnittamiseksi. Se tapahtuu jotakuinkin nain: muikistat huulet, niin kuin valmistautuisit 50-luvun Suomifilmeista tuttuun teatraaliseen suuteluriittiin ja sitten alat muiskuttelemaan. Ei kylla pysty tuohon, tyydyin huitomaan.

Maanantai 18.6. - Keskiviikko 20.6.

Herra Myint hoiti taas kuskin velvollisuudet kun siirryin aamusella Yangonin lentoasemalle. Yangonin kentasta semmoinen huomio, etta sielta ei sitten loydy kahvilaa, kauppoja, tms. Tamahan tietysti aamuseitsemalta oli mita masentavin huomio. Tupakoinninkin voit unohtaa turvatarkastuspisteen toisella puolen. Ehanaa.

Bangkokiin paastiin aikataulussa ja nama muutama paiva meni/menee nyt ihan vaan ollessa, yhtaan temppelia, tahi muutakaan turistikodetta en aio kayda katsomassa. Shoppailua, parturissa kayntia, ankaraa chillausta, lukemista ja sen semmoista korkeintaan. Huomenna siirryn sitten muutamaksi paivaksi Macaoon, joten jatkan raportointia kentes sielta. Nyt parin kuvan myota heipat.