Macau by night

Galaxy Starworld kasino yopuvussaan.

St.Paul

Macaon tunnetuin maamerkki, St.Paulin katedraalin rauniot.

Kujilla Macaon

Macaon sivukatujen tunnelmia. Tuli tuossa sellainen mieleen, etta kun kaikissa suurkaupungeissa on oma Chinatowninsa, niin onko esim. Pekingissa tai Shanghaissa Chinatown-kaupunginosa? Semmoinen, missa voi menna ravintolaan nauttimaan kiinalaista ruokaa? Vai onko se siella pelkkaa ruokaa? Tieda hanta.

Macaosta

Torstaina otin siis suunnaksi Macaon. Pari valipaivaa Bangkokissa tuli oltua ihan hissukseen vaan, pitkalti siitakin syysta, etta lieva kuume ja kurkkukipu vaivasi, mutta onneksi apteekista loytyi tarvittavat rohdot ja torstaina oltiin taas taydessa iskussa.

Air Asia:n siivet tulivat siis jalleen tutuksi kun turisti lennahti Macaon kansainvaliselle lentoasemalle ja sielta sujuvasti taksilla kohti Macau Masters hotellia. Hotelli osoittautui hyvinkin hintansa vaartiksi (300 patacaa/yo), mukaanlukien viikonloppuyot. Macaossahan ei ole mitenkaan tavatonta se, etta hotelliyon hinta tuplaantuu viikonloppuna kun kiinalaiset ryntaavat mestoille (mannerkiinasta paikalle paasee vaikka sillan yli kavellen, Hongkongista matka kestaa laivalla vajaan tunnin) tuhlaamaan rahansa johonkin Macaon noin kolmestakymmenesta kasinosta. Tuo kasinokulttuuri Macaossa sitten kylla kukoistaakin, Las Vegasin suurimpien kasinoyrittajien paastya mukaan markkinoille uusia kasino/hotelli/teatteri/areena/kylpylakomplekseja (mika on "resort" suomeksi?) nousee joka kulmaan. Hyva esimerkki tasta trendista on "Venetian"-keskus, maailman suurin - siis Vegasinkin paikat mukaanlukien - huvittelukeskus, joka aukeaa Macaoon myohemmin tana vuonna. Pikkurahalla taalla ei mallata, silla Venetian tuo maahan mm. Manchester Unitedin pelaamaan naytosottelun ja ennen seuraavan NBA-kauden alkua Cleveland Cavaliers ja Orlando Magic saapuvat paikalle esittelemaan lajiaan. Itsea ei onneksi tuo kasinohuvittelu kiinnosta, siina vietaisiin akkia matkabudjetti aivan uusiin ulottuvuuksiin. Eipa silla, ei repusta loytyisi sellaisia rytkyjakaan, joilla kasinon ovet Turistille aukeaisivat. Joten pitaa katsoa, onko Macaolla mitaan muuta tarjottavaa.

Torstai-ilta sujui majoitujarjestelyjen jalkeen keskusta-alueella lompsien, yrittaessani hahmoittaa itseani kartalla ja saadakseni kuvan paikan mittasuhteista. Macao voidaan jakaa kahteen eri osaan, mannerkiinan puoleinen keskusta ja Taipa/Coloane, jotka olivat alunperin kaksi erillista saarta mutta jotka on sittemmin yhdistetty maanrakennustalkoilla yhdeksi lantiksi. Niemimaan puoleisen Macaon ja saaret yhdistaa toisiinsa kolme siltaa.

Macaon keskusta on melko kompakti ja helposti navigoitavissa jalan. Niemimaan lansilaidalta (jossa hotellini sijaitsi) provinssin toiselle reunalle kaveli rauhallisellakin tahdilla vain reilut 30 minuuttia. Perjantain kaytinkin niemimaan laidasta laitaan kavelyyn kahlaten lapi joitakin paikan tunnetuimpia turistikohteita, eli:

• St.Paulin katedraalin rauniot, joka on varmasti Macaon tunnistetuimpia maamerkkeja,
• Katedraalin kupeessa sijaitseva Macau Mount Fortress, josta aukesikin hyvat nakoalat yli koko kaupunkin ja mannerkiinan kukkuloille,
• Guia Hill ja Guia Fortress, jonne kapuaminen yli kolmenkymmenen asteen helteessa tuntui ajoittain perin huonolta ajatukselta. Kukkulalle oli nikkaroitu myos gondilihissiyhteys ja poistuinkin aikanaan paikalta tata hiihtohissia kayttaen. Harmi etta skimbat unohtuivat hotellille.
• Macau Tower (pop-up varoitus) kaikkine 338 metreineen. Taalla voisi myos huimapaisempi turisti harrastaa jos jonkinlaisia aktiviteetteja, muun muassa benjihyppya tornin nakoalakerroksen katolta (233 metrin korkeudesta, mainostavat maailman korkeimpana hyppyna), tornin mastoon kiipeamista jne. Ehka ensi kerralla. Mutta komeat nakoalat pitkalle Kiinaan tornista kylla aukesivat.

Tama kierros tuli tehtya jalan ja kesti lounastaukoineen noin seiteman tuntia. Reitin varrella sivukatuja kahlatessa havaitsi sen, etta kylla Macaolla on muutakin tarjottavaa, kuin vain kalliita kasinoita.

Lauantaina otin bussin alleni ja suuntasin Taipaan, jonka vanhaa keskusta kehuttiin kaymisen arvoiseksi. Bussilla matkustaminen on Macaossa perin helppoa ja huokeaa, reitit niemimaan sisalla maksoivat 2,5 MOP (eli reilut 20 senttia) matkan pituudesta riippumatta ja saarelle paasi hintaan 3,3 MOP. Ja kyllahan niita Taipa Villagen kapeita katuja mielellaan hienon kelin suosiessa tunnin, pari kavelikin, silla pienessa keskusta-alueessa oli sellaista "Maa-jonka-aika-unohti" - fiilista. Taipasta jatkoin viela saaren etelaosaan, Coloanen jossa oli samaa tunnelmaa, kuin Taipa Villagessa "rantabulevardilla" vahvistettuna. Zhuhain kaupunki Kiinan puolella on vain noin kilometrin levyisen salmen toisella puolen ja voi hyvin kuvitella, etta Macau SAR (Special Administrative Region) ansiomahdollisuuksineen houkuttelee oisia uimareita kokeilemaan onneaan. Vaikka Macao kuuluukin virallisesti Kiinaan, niin Hongkingin tavoin aluehan toimii, kuin oma itsenainen valtionsa rajamuodollisuuksineen, hallintoineen ja valuuttoineen. Siina missa esim. suomituristi tarvitsee Kiinaan paastakseen viisumin, niin Macao ja Hongkong eivat tallaisia papereita edellyta.

Taipa/Coloane kierroksen jalkeen edellisen paivan kavelyretki alkoikin tuntua jaloissa, joten turismi sai sitten riittaakin. Illalla suunnaksi edellisen paivan tapaan Dochas:in alue Macaon mantereen itaosassa, jossa Avenida Sun Yat Sen tien varrella ja korttelin toisellakin puolella, on vilkas baari/ravintolakeskittyma niille, jotka eivat kasinokulttuurista ja hotellien kalliista yokerhoista valita. Oluesta taalla sai maksaa melkein saman rahan, kuin Suomessa mutta ruoka oli huokeaa ja erittain hyvaa. Itse jatin kiinalaiset hapanimelasotkut vahemmalle ja kavin lahinna portugalilaisravintoloissa, joissa tarjoiltiin oivaa macanese-lusitaanipoperoa kukkarolle ystavalliseen hintaan.

Macao osoittautui ennakoitua mukavammaksi paikaksi ja tuollainen viikonloppureissu oli pituudeltaan aivan paseli mestaan tutustumiseksi. Varta vasten ei Suomesta Macaoon kannata lahtea mutta mikali loydat itsesi esimerkiksi Hongkongista tai Guangzhousta, voin hyvinkin suositella paivan tai kahden visiittia myos Macaon puolelle.

Sunnuntaina otettiin suunta jalleen kohti Bangkokia, josta kotiin tiistaina. Tama reissu alkaa olla raportointien osalta paketissa, silla taalla BKK:ssa en sen kummempia tanaan enaa aio harrastaa. Taksi paivaksi yritin saada reissun ensimmaisen kankkusen mutta kaikki tama turismi on vasyttanyt siina maarin, etta eilisiltakin jai vajaaksi ja en siinakaan onnitunut. Palataan asiaan taas seuraavan reissun yhteydessa, nyt muutama kuva ja heips.

Maalaiselamaa

Twanten kylan sivukujilla.

Lounastauko

Ruokailuhetki Kha Khat Wain luostarissa.

Swhemawdaw Paya

Shwemawdawin yli sata metria korkea pagodi kuvattuna Damalinguyan luostarin seinaleikkauksen lapi.

Myanmar, pt.2

Dodiin...Eli aamaisen jalkeen suunnattiin kohti Bagoa, jonne matkaa on noin 80km ja kohtalaisten teiden ansiosta sinne ehdittiin puolessatoista tunnissa. Kohtalaisella tiella voidaan taalla pain tarkoittaa sellaista, jossa on periaatteessa paallyste ja teoriassa ohituspaikkoja. Tasaiseksi sita ei juurikaan paase kehumaan. Liikenne onkin taalla melko metka asia, silla sen lisaksi, etta autoissa on ratti oikealla puolella, autot myos kayttavat tien oikeaa kaistaa, joka on omiaan nostamaan autoiluun ja perille paasyyn liittyvia vedonlyontikertoimia. Tarinan mukaan tama jarjestely johtuu siita, etta aikanaan joku hallituksen edustaja oli unessaan/ennustajaltaan/jostain muusta yhta luotettavasta lahteesta saanut viestin, etta maansa tulisi siirtya enemman oikealle. Henkisen/poliittisen siirtyman lisaksi/sijaan tama veijari paatti toteuttaa visiota siis melko 1:1. Se on tuo tien paallystaminenkin, tai ainakin paallysteen korjaaminen, taalla pain maailmaa muuten puhdasta kasityota, kirjaimellisesti. Matkan varrella nakyi porukkaa kykkimassa tien varrella punotun korin aaressa, joka oli lastattu jollain etaisesti asfalttia muistuttavalla massalla, jota sitten kasin pakattiin tiessa oleviin reikiin routavaurioiden (vai olisivatko ennemmin kenties monsuunivaurioita) korjaamiseksi. Kovaa duunia. Bagoon paastyamme poimimme kyytiin Myintin kaverin Mannin ja suuntasimme kohti nahtavyyksia.
Ensimmaisena ohjelmassa oli Kha Khat Wain Kyaung luostari, jossa pitaa pysyvasti majaansa non 1200 munkkia. Luostarit Myanmarissa voidaan jakaa karkeasti kahteen eri tyyppiin; opiskelua varten ja meditaatiota varten perustetut luostarit. Tama kyseinen luostari oli sita ensimmaista sorttia, joten valtaosa munkeista oli nuoria noviisimunkkeja, jotka ovat suorittamassa burmalaisen miehen elamaan kuuluvista kahdesta munkkirotaatiosta sita ensimmaista. Luostarissa sai kierrella vapaasti ja paasinkin tirkistelemaan myos luostarin keittioon (eeeeerittain low tech), munkkien majoitustiloihin ja seuraamaan lounashetkea, joka oli juuri alkamassa sotilaallisella jonojen muodostamiella saapuessamme paikalle. Mielenkiintoinen vierailu, Mannin kertoillessa parhaansa mukaan jotakuinkin ymmarrettavalla englannilla luostarin jokapaivaisesta elamasta. Tasta paivaretki jatkui seuraaviin kohteisiin:

• Damalinguyan luostari, joka oli pienempi ja vaatimattomampi luostari kuin edellinen mutta jossa ei kuitenkaan oltu lehtikultaa saastelty ja pikkubuddhia vipelsi jaloissa. Taalla kaarittiin myos kasin perinteisia burmalaisia sikareita, jotka tehdaan puun lehteen, taytetaan tupakalla ja pienilla puun palasilla ja filtteriksi asennetaan pala sokeriruokoa. Terveellista, kuin fan. 100 kyatilla niita sai viisi, katsotaan mita Suomen tulli naista sanoo...Taalla opin myos seuraavan pienen triviatiedon. Kun sinulta Myanmarissa kysytaan mista olet ja vastaat "Finland", niin saatat talla aiheuttaa kysyjalle kikatuskohtauksen. Tama sen vuoksi, etta Mannin mukaan Finland kuullostaa burmankielen sanalta (kirjoitusasu jai epaselvaksi) joka tarkoittaa suurin piirtein "nayttaa persetta." The more you know.
• Shwemawdaw Paya, Yangonin Shwdagon Payaakin korkeampi (yli 100 metrinen) kullattu pytinki.
• Hindaagon temppeli.
• Snake temple, jossa palvonnan kohteena on yli kuusimetrinen ja noin 140 kiloinen Boa Constrictor. Otus oli onneksi ilmeisesti juuri nauttinut viikottaisen 30 kanakilon ruoka-annoksensa ja potkotteli kiltisti nurkassa sen kummemmin turistista kiinnostumatta.
• Buddha Garden, jossa patsasteli X-maara identtisia Buddhan kuvia.
• Shwethahlaung pagoda (Reclining Buddha), 55 metria pitka makaava Buddha ja sen lahistolla, ulkotiloihin rakennettu 65 metrinen jaljennos.
• Shawtulay Paya, joka sijaitsi paikallisen koulun vieressa ja jossa turisti aiheutti selkeasti opintojen karun katkeamisen ilmestyen koulun tiluksille pakottaen paikalliset ipanat luokkahuoneiden ikkunoihin helouta huutelemaan.

Temppelikierroksen valilla lounastimme paikallisessa tienvarsikuppilassa, jossa ruoka oli erittain maittavaa ja halpaa mutta josta samalla heti tiesi, etta huomenna vatsa kiittaa...

Makson Mannille paivan opaskierroksesta 7 dollaria ja lahdimme Myintin kanssa takaisin kohti Yangonia, matkalla pysahtyen viela tsekkaamaan toisen maailmansodan muistomerkin ja sen yhteydessa olevan sotilashautausmaan. Myint kertoli matkan aikana myos tekevansa silloin talloin taksillaan myos pidempia kiertomatkoja turistien kanssa, esim. kahden viikon Myanmarin kiertomatkoja. Akkisiltaan tama tuntuu melko kalliilta ajatukselta mutta toisaalta, jos on kaksikin maksajaa, niin 600-650 dollaria (polttoaineen hinnoista riippuen) siita, etta on oma kuski ja joustavampi aikataulu, ei tunnukaan enaa niin kalliilta hinnalta Mandalayn, Baganin ja Inlay jarven kiertamisesta. Myint oli muutenkin leppoisa kaveri ja osoittautui myos huumorintajuiseksi mieheksi yrittaessamme navigoda tiella rohnottavan kulkukoiran ohitse todeten, etta "Koira on kuin hallituksemme, tekee mita lystaa eika valita mistaan mitaan." Suosittelen kuskiksenne matkoillanne Yangoniin.

Perilla hotellilla olimme yhdeksan tunnin retken jalkeen ja lepotauon ja virkistaytymisen jalkeen loppuilta menikin perussuoritusten merkeissa, eli illallinen ja pari kaljaa.

Lauantai 16.6.

Aamiaisen jalkeen suunta kohti Bogyoke Aung San Market-aluetta, jossa turistille on kaupan kraasaa joka lahtoon. Muutaman tunnin jalkeen kavi kuitenkin selvaksi, etta nyt aletaan maksamaan hintaa eilisesta lounaasta ja pitikin ottaa suunta takaisin kohti hotellia. Loppupaiva menikin sitten rattoisasti kevyen kuumeen, vatsanvaanteiden, sangyssa makaamisen ja vessassa juoksemisen merkeissa. Onneksi oli Buranat, Imodiumit ja luettavaa matkassa.

Sunnuntai 17.6.

Olo oli jo parempi ja uskaltauduinkin hotellia kauemmaksi, ihan tois puol jokkee asti. Eli otin lautan Yangon-joen yli Dalahin kaupunkiin, josta polkaisin taksin ja kuskin viemaan minut Twanten kylaan reilun puolen tunnin paahan. Siella tuli sitten katseltua lisaa temppeleita, lompsittua ympariinsa pikkukaupungin tunnelmissa ja yleisesti vaan maleksittua. Ajattelin aluksi ottaa vain yhden suunnan kyydin Twanteen ja hoitaa itseni selta omin avuin pois mutta stten tuumasin, etta taksia sielta ei valttamatta saa, vaan joutuisin turvautumaan yleisiin kulkuneuvoihin ja tama ajatus ei kiehtonut lainkaan, silla taalla bussin virkaa ajavat 50-luvulla Kanadassa rakennetut rahjakkeet, seka pick upit, jotka ahdetaan todella tayteen, tarvittaessa kattoa ja konepeltia myoten. Suosittelen siis menopaluuta myos kaikille muille. Illalla kevyesti ulos mutta ajoissa hotellille pistamaan kamat kasaan ja nukkumaan, silla aikainen lahto taas aamulla kohti Bangkokia. Tuohon ravintolakulttuuriin sisaltyy muuten yksi mielenkiintoinen asia, johon Turisti Itse ei kylla taipunut koko reissun aikana, nimittain paikallinen tapa tarjoililjan huomion kiinnittamiseksi. Se tapahtuu jotakuinkin nain: muikistat huulet, niin kuin valmistautuisit 50-luvun Suomifilmeista tuttuun teatraaliseen suuteluriittiin ja sitten alat muiskuttelemaan. Ei kylla pysty tuohon, tyydyin huitomaan.

Maanantai 18.6. - Keskiviikko 20.6.

Herra Myint hoiti taas kuskin velvollisuudet kun siirryin aamusella Yangonin lentoasemalle. Yangonin kentasta semmoinen huomio, etta sielta ei sitten loydy kahvilaa, kauppoja, tms. Tamahan tietysti aamuseitsemalta oli mita masentavin huomio. Tupakoinninkin voit unohtaa turvatarkastuspisteen toisella puolen. Ehanaa.

Bangkokiin paastiin aikataulussa ja nama muutama paiva meni/menee nyt ihan vaan ollessa, yhtaan temppelia, tahi muutakaan turistikodetta en aio kayda katsomassa. Shoppailua, parturissa kayntia, ankaraa chillausta, lukemista ja sen semmoista korkeintaan. Huomenna siirryn sitten muutamaksi paivaksi Macaoon, joten jatkan raportointia kentes sielta. Nyt parin kuvan myota heipat.

Sule Paya

Yangonin keskustan sydan, Sule Paya.

Palmuja ja pagodeja

Shwedagon Paya, Yangon, Myanmar.

Lieneeko sattumaa...

...etta tama "kansan virallinen tahto" on pistetty naytille USA:n suurlahetystoa vastapaata? Yangon, Myanmar.

Myanmar, pt.1

Keskiviikko 13.6.

Yangonin kansainvaliselle lenoasemalle saavuttiin kohtuuttoman aikaisin, eli jo heti aamukahdeksan jalkeen. Taman selittaa pitkalti se, etta lahto Bangklokista oli ajoitettu vielakin kohtuuttomammin, eli 0715. Oudon aikavyohykkeen ovat tanne valinneet, Yangon on 3 ja puoli tuntia Suomen aikaa edella, Bangkokin neljan sijaan... Niin ovat ajat ja tavat muuttuneet, etta kannykankin sai vieda maahan ja turistidollareitakaan ei joutunut enaa ostamaan. Kannykalla ei tosin paljoa tekoa Myanmarissala TeliaSoneralla ei naemma ole roaming-partneria ko. maassa ja kentasta ei siis ollut tietoakaan. Vai oisikohan tuo puhelin pitanyt rekisteroida jotenkin. Noh, tieda hanta, paljoa se ei nyt ainakaan pirisemaan paassyt. Ocean Pearl Inn oli lupaustensa mukaisesti lahettanyt vastaanottokomitean kentalle ja kyytia ei siis tarvinnut sen enempaa sorvata kentalta hotellille. Keskusta on kentalta reilun puolen tunnin taksimatkan paassa ja hotellilla oltiin heti yhdeksan jalkeen. Majoitusliike osoittautui hyvinkin hintansa vaartiksi (10 USD/yo), tosin sijainti ei ole aivan umpikeskustassa, joten takseihin/riksoihin joutuu jonkun verran sijoittamaan. Nokosten jalkeen kaupunkia tutkimaan ja siina puuhassa kavi hyvin nopeasti selvaksi kaksi asiaa:

• turismi taalla on sen verran nuori taiteenlaji, etta turisti on itse viela nahtavyys (varsinkin nain sesongin ulkopuolella, kun meita on melko vahan), ja
• tavattoman ystavallisia ihmisia, myanmarin pidginin fraasi "hellohoweareyouwhatisyourcountry" kavi tutuksi hyvin nopeasti ja hymy levisi paikalliset klasvoille aina kun heita morjensti. Mainiota porukkaa. Ja tosin kuin esim. Kiinassa, ystavallisyydella ei ollut taka-ajatuksia, vaan se oli aitoa.

Paikallista rahaa sai vaihdettua hotellilla kurssiin 100 USD = puolentoista sentin nippu paikallisia kyateja. Eli taala oli 1200 kyatia. Paras paikka rahanvaihtoon naytti olevan Sule Payan alue keskustassa, jossa tarjolla oli kaikkea rahanvaihdosta opaspalveluihin ja seksuaalisiin riitteihin (oiseen aikaan, toim huom.). Keskusta on melko helppo navigoitava, britit toivat 1800-luvun puolivalin hujakoilla siirtomaa-arkkitehtuurin ja gin tonicien ohella kaupunkiin nerokkaan ruutukaavan ja jos osaa laskea tekemiensa 90 asteen kaannosten maaran ja arvioimaan niiden suunnan (vasen vai se toinen vasen) ei paase eksymaan kovinkaan pahasti. Tyyliltaan kaupunki vaikutti Thaimaan ja siirtomaavallan jalkeiselta sekoitukselta, joskin heti keskustan ulkopuolella ensimmaisena tuli mieleen tropiikkiin paiskattu Ulan Bator, sen verran Thaimaatakin koyhemmassa paikassa nyt siis ilmeisesti oltiin. Keskiviikko meni siis pitkalti kaupunkitunnustelujen merkeissa, valilla syoden ja juoden (pari litraa nuudelikeittoa ja pari mukia kaljaa = 2 USD). Noilla halvoilla hinnoilla on kylla outo vaikutus kapitalistiin... Heti jos joku Kansainvalisen Turistinkusetusunionin (tm) virallisesti akkreditoima jasenkauppias yritti alkaa vedattamaan, niin karvat nousivat saman tien pystyyn, vaikka pyydetty hinta olisi edelleen kasittamattoman halpa Suomen mittakaavassa. Esimerkki; kun taksikuski pyysi illalla 5000 kyatia matkasta baarista (mainio baari muuten tuo Silver Oak Cafe&Beauty Salon, samassa tilassa kahvila, kauneushoitola ja klubi/yokerho) hotellille, niin turisti mielummin kaveli kuin maksoi tuon karun, reilun 3 ei\uron hinnan, tietaessaan, etta oikea hinta olisi lahempana 1500 kyatia. Vaikka ilman tuota tietoa olisi maksanut pyydetyn summan mielellaan ja ihmetellyt viela taksissa istuessaan, etta kyllapa on miellyttavan huokeaa. Sama efekti on nahtavissa kaikissa taman alueen maissa, Thaimaassakin tulee tingattua jonkun naurettavan 50 bahtin peraan, vaikka summa ei heilauta matkabudjettia suuntaan, tai toiseen.

Torstai 14.6.

Torstaina lahdettiinkin leikkimaan turistia heti aamiaen jalkeen ja suunnaksi otettiin Shwedagon Paya, muutama kilometri kaupungin keskustan ulkopuolella. Komea pytinki mutta muistutti jalleen kerran siita, kuinka tata maata oikeasti johdetaan...Kansalaiset yrittavat selvita miten selviavat, kun hallitus kayttaa kaiken rahan itsensa ja pintakiillin yllapitoon. OK, onhan tama alueen arvostetuin temppeli, johon tehdaan pyhiinvaellusmatkoja vahan kauempaakin. Mutta... Maan BKT/kansalainen on jossain puolentoista tuhannen dollarin hujakoilla/vuosi ja hallitus ottaa kaikki Shwedagon Payan sisaanpaasymaksut (ja lahjoitukset) lyhentamattomina itselleen ja jyvittavat sitten kansalle, mita jyvittavat. Shwedagon Payaa koristaa yli 50 lehtikultatonnin lisaksi noin 5500 timanttia, joilla voisi ostaa kansalaisille vaikka hiukan Eloveenaa ja silti jaisi melko komea rakennus jaljelle. Noh, kukin tyylillaan ja tulihan itsekin lahjoitettua kansalaisten sortorahastoon 5 dollaria, joten mika mina olen mitaan sanomaan... Loppupaiva meni kaupunkia kierrellessa ja perjantain suunnitelmia tehdessa ja illalla ABC Country Pubiin tutustuessa. Mielenkiintoisen oloinen baari... Bar Nevadan (big shout out to Porvoo!) konkurssipesasta hommatut puukalusteet ja b-luokan house-bandi loivat paikkaan unenomaisen tunnelman. Ihminen ei ole elanyt, ennen kuin istuu Yangonlaisessa navettabaarissa kuuntelemassa paikallisen cover-bandin versioimaa maijahiimaijahuu-viisua synasoundeilla, jotka tuovat elavasti mieleen haitarin. Good times.

Perjantai 15.6.

Road Trip!!! Olin varannut kayttooni taksi paivaksi auton ja kuskin ja suunnaksi otettiin heti aamusta n. 80km paassa Yangonista sijatseva Bagon kaupunki. Kuski, herra Miyan, puhui erinomaista englantia ja kuskasi paivaretkelle lahtenytta turistia pitkin Yangonin maalaiskuntaa 40 dollarin korvausta vastaan. Tuo kielitaitojuttu onkin muuten mielenkiintoinen asia. Ihmetyksekseni totesin, etta Myanmarissa puhutaan paljon parempaa englantia, kuin Thaimaassa. Koululaitokset tekevat ilmeisesti tehtavansa myos hieman koyhemmassa maassa, score one for Burma. Miyantin mukaan kutsuvat itseaan ja maataan mielummin Burmaksi, kuin Myanmariksi, nimenmuutos menee kuulemma 80-luvun loppupuolella holmoilleiden sotilasjohtajien piikkiin (halusivat etaisyytta siirtomaa-aikoihin) ja kansa ei sita ole edelleenkaan valmis allekirjoittamaan. Enivei, Bagoon paastiin puolessatoista tunnissa ja siella, sen sijaan etta olisin maksanut 10 dollaria jalleen hallituksen kukkaroon temppeleihin tutustumiseksi, Miyan valjasti kaverinsa Manni:n oppaakseni. Manni tiesi kaikki sivusisaankaynnit lipunmyyntipisteiden valttamiseksi ja selvisin hanen palveluistaan pienemmalla korvauksella, kuin 10 dollarilla, eli hyva niin. Mutta, takaisin temppelikierrokseen...huomenna... Juttu venyy, jatkan siis huomenissa, ei jaksa noita brittiakkoja tuossa viereisella koneella. Pistan tahan valiin pari kuvaa. Hejhej.

Burmasta paevaa

Yangon alkaa olla nahtyna, huomenna takaisin kohti Bangkokia. Taalla nama tietoliikenneyhteydet - ja tietokoneet ylipaansa - kun ovat mita ovat, niin taidan sittenkin paivittaa Yangonin osion vasta paastyani Thaimaaseen sivistyksen pariin (!).

Sanottakoon tassa yhteydessa nyt lyhyesti vain seuraavaa:
- halpaa on (5 paivaa n. 200 USD majoituksineen, takseineen ja opaspalveluineen),
- sadetta piisaa niin, etta kadut tulvivat (ainoa sateeton paiva osui perjantaille, silloinkin saattoi sadella illallistaessani). Tosin vastavuoroisesti todettakoon, etta on ollut aurinkoistakin ja lamminta pitelee,
- mukavia ihmisia (nain ystavallista porukkaa ei ole varmaan tullut vastaan viela misaan),
- saaliksi kay tata koyhyytta, valtio sortaa omiaan minka joutaa...

Eli, palaan asiaan kenties jo huomenissa hieman tarkemmin, ehkapa jopa kuvien kera.

Kiikkerat nokoset

Se on - perkele viekoon - chillattava silloin, kun chillauttaa. Memorial Bridge, Bangkok.

Feal and loathing in Bangkok

Ostaisitko talta miehelta vahan kaytetyn riksakyydin? Khaosan Rd., Bangkok.

Tyoturvallisuuskeskus esittaa:

Luulisi paikallisella luottamusmiehella olevan jotain sanottavaa rakennustelineiden potentiaalisesta turvallisuudesta. Tai sen puutteesta. Wat Prayoon-temppelin chedi Bangkokissa.

5 paivaa takana

Tyolaita nama ulkomaiset nappikset. Ja Bloggerin kayttoliittymakin on kaiken lisaksi Thaiksi...Torstai ja perjantai meni melko pitkalti potkotellessa, ei jaksanut turisti riehua. Lauantaista tiistaihin on yritetty harrastaa kevytta turismia, kayty tsekkaamassa muutama sellainen temppeli, joka on aiemmilla reissuilla jaanyt valiin, ajeltu Chao Praya:a ylos ja alas (erittain suositeltava matkustusmuoto kaupungin halki mikali joki seuraa yhtaan suunniteltua turismipolkua. Halpaakin, kuin saippua) ja poristy Chinatownissa. Noita temppeleita jaksa sen kummemmin listailla, vilkaiskaa vaikka tuolta paikallinen tarjonta, mikali kiinnostaa. Jatin passini saman tien perjantaina matkatoimiston sedalle Myanmarin viisumia varten ja tanaan tuli lunastettua sekin dokumentti takaisin, viisumeineen kaikkineen. Huomisaamuna (keskella yota kaytannossa, perkele) siis suunta rajan taakse tarkastamaan kuinka se Burma nykyaan makaa ja siella ensi maanantaihin asti, jolloin suunta taas BKK:hon. Alkaa tulla tama kulma Thainmaata pikkuhiljaa tutuksi, jatkossa kuljen kylla lapi mahdollisimman nopeasti...

Mistaan sadekaudesta taalla ei ole kylla toistaiseksi ollut tietoakaan, samaa helletta ja paistetta, kuin aina ennenkin. Tanaan oli ensimmainen pilvisempi paiva. Ja pilvisemmalla tarkoitan vain sita, etta aurinko ei paistanut aivan yhta paljon, kuin muina paivina. Lampotila on pyorinyt turvallisissa 35-39 asteen lukemissa, joten onneksi ei tullut niita valihousuja pakattua, ilmankin on parjatty. Yangoniin lupaillaan naemma ukkosia koko loppuviikoksi ja vain hieman yli 30 astetta. Saapahan tekosyyn istua aboriginaalien kanssa pubissa turisemassa.

Macaostakin ilmoitteli hotelli itsestaan ja huone on buukattu, joten tama sita myoten selvaa. Eri asia sitten jaksaako sinne jaada...Ei tassa vaiheessa taman enempaa, latkasen pari kuvaa ja tuonnempana lisaa.

Kaikki tiet vievät Bangkokiin

Tänään siis mennään taas. Loppuviikoksi Bangkokiin on lupailtu 35-37 asteisia kelejä, joten pärjännee valkoinenkin mies, kunhan joku vain heittää löylyä.

Matkaohjelma on alustavasti seuraavanlainen:

• Tänään 6.6. lento HEL-BKK, perillä paikallilsta aikaa huomenna aamupäivällä,
• 7.6.-13.6. hieman auki vielä, keleistä riippuen saatan suunnata Koh Sametille tai Koh Changille muutamaksi päiväksi, tai sitten pysyttelen vain Bangkokissa tekemässä turistijuttuja. Passi pitää kuitenkin jättää hetkeksi narikkaan, jotta Myanmarin viisumi järjestyy. Peruslaiskana olentona annan viisumijärjestelyt jonkun matkatoimiston tehtäväksi,
• 13.6. lennetään Air Asian siivin Myanmarin pääkaupunkiin Yangooniin ja sielä viivähdetään 18.6. asti. Majoitus hoituu guest house-linjalla, Ocean Pearl Inn-majoitusliikkeen väki on luvannut turistille punkan 10USD/yö hintaan ja hakevat vielä lentoasemaltakin aamutuimaan,
• 18.6. paluu pariksi päiväksi Bangkokiin ja 21.6. jälleen Air Asian siivin Macaoon. Majoitusta on tiedusteltu Macau Masters hotellista mutta tätä kirjoitettaessa varauspyyntöön ei ole vielä tullut varmistusta,
• 24.6. takaisin BKK:hon ja 26.6. siis kotimaisemiin.

Myanmariin matkustamistahan voidaan joissain hippi/puunhalaajapiireissä pitää hieman arveluttavana toimintana, ottaahan maata hallitseva sotilasjuntta sievoisen siivun turistin rahoista mm. verojen muodossa sortokoneistonsa ylläpitoon. Toisaalta, käyttäen paikallisia palveluja (ei valtion turistibyroon) pystyy turisti tukemaan paikallisia suoraan ilman valtion pitkän kouran väliintuloa. Mielenkiintoinen fakta: 1USD on virallisen kurssin mukaan hieman alle 7 kyatia, katukaupassa vaihtokurssi on turistille "hieman" edullisempi, 1USD = n. 1200 kyatia.

Macaota puolestaan siellä vieraillut ystävä kehui lähinnä kasinoiden ja huorien kansoittamaksi, Pajatso siellä, toinen tuolla. Noh, siellähän ei tule vietettyä kuin muutama päivä ja jos ilmapiiri käy ahdistamaan, niin Hongkong on lyhyen laivamatkan päässä ja vietän päivän vaikka taas Kowloonin kaaosta ihmetelen.

Semmoista. Lisää raportteja tilanteen kehittyessä, paalataan aasiaan.