Seuraava meni jo, piipahdin tuossa 21.-22.8. Norjassa työn merkeissä. En olekaan jostain syystä aiemmin Norjassa käynyt. Mutta tällä reissulla tulikin sitten nähtyä lentoasemaa, rautatieasemaa, hotellia ja kokoustilaa ja koko puuhaan tuhlaantui vain hieman yli 24 tuntia. Eli sovitaan niin, että en ole vieläkään käynyt Norjassa.
Sunnuntaina jälleen Brysselissä käymään, 26.-29.8. menee siellä. Kotona myöhään keskiviikkoiltana, itse asiassa vasta torstaina ja heti torstai-iltapäivänä suunta takaisin kohti Pirkkalan lentokenttää. Samsonite vaihtuu reppuun ja 30.8.-4.9. vierähtää Portugalissa, Lissabonissa ja Portossa. Kyllähän nyt aikuisen miehen pitää ainakin kerran eläissään Portossa piipahtaa. Matkalla on itseasiassa löyhä teemakin, eli tämä. Hurrrrjaa puuhaa. Mielenkiinnolla odotan. Varsinkin kun DPD:n online-palvelu kertoo, että tilaamani kamera on tällä hetkellä Tanskan Taastrupissa matkalla kohti Suomea. Jos ehtisi oppimaan vielä sen käyttöä edes sen verran ennen Portugaliaa, että saisi siihen edes virrat päälle. Loppuu tuo tuhruisten pikkukuvien räpsiminen nääs.
perjantaina, elokuuta 24, 2007
torstaina, elokuuta 23, 2007
Rokit tuli rokattua
Sziget tuli siis nähtyä ja mainiot kinkerit olivatkin. Kun festivaalialue on Tonavalla kelluvalla saarella, jolle pääsee muutaman metropysäkin ja 10 minuutin paikallisjuna-ajelun päätteeksi ja joka ei ole ainoastaan pyhitetty festivaaliestradeille, vaan on samalla kokonaisuudessaan myös leirintäalue ja anniskelualuetta (A-oikeuksin, luonnollisestikin), kykenee kuvittelemaan minkälainen sirkus Budapestiin on saatu luonnosteltua. Toivottavasti "sivistys" ei saavu Unkariin aivan heti, vaan meininki jatkuu samanmoisena, niin voi toistekin käydä tarkastamassa touhun.
Mitä itse musiikkitarjontaan tuli, niin noin 800 esiintyjästä tuli nähtyä kenties parikymmentä. Näiden lisäksi alue oli luonnollisesti täynnä kaikkea muuta festareihin liittyvää (ja kenties liittymätöntäkin); taiteesta pokeriin ja seinäkiipeilystä go-go - tanssijoihin. Joistain nähdyistä bändeistä lyhyesti seuraavaa...
Ensimmäisenä festaripäivänäni suuntasin ensimmäisenä vilkaisemaan malilaisten beduiinien vedon nimeltä Tinariwen. Koskaan aikaisemmin soittokunnasta kuullutkaan mutta kun festarijulkaisussa todettiin bändistä seuraavaa: ' ...Robert Plant claimed: „When I first heard them I instantly knew that this is the music I’ve been looking for all my life” ', niin pitihän se käydä ihmettelemässä. Ja hyvähän tuo oli, mielenkiintoista rytmimusiikkia, jossa ripaus länsimaisia vaikutteita kitaroinnissa. Suosittelen rentoon meininkiin. Tinariwenin jälkeen oli valinnan paikka, Chemical Brothers päälavalla, vai Soulfly metalliteltassa. Koska kemikaaliveljet oli nähty jo aiemmin, niin suuntasin Soulfly:n keikalle mutta noin puolivälissä keikkaa vaihdoin päälavan suuntaan, siinä määrin tylsä keikka oli. Siinä missä Cavaleran Maxin aiempi pumppu Sepultura onnistui olemaan paikoin innovatiivinen genressään, niin Soulfly:n runttaus kävi nopeasti perin puuduttavaksi ja vaihdoin siis elektroon. Chemical Brothersin show oli tyylikäs kyllä mutta ei jaksa kovin ankarasti alkaa jalka vispaamaan kyseisen musiikin tahtiin, joten tyydyin nautiskelemaan enemmän ulkomusiikillisesta annista ja seuraamaan kansan fiilistelyä. Viimeisenä varsinaisena bongauksena tuli nähtyä Anima Sound System, ainoa unkarilainen bändi joka oli Turistille entuudestaan tuttu. Lienee maan suosituimpien bändien joukossa , teltta oli ainakin kiitettävän täynnä juhlivaa festivaalikansaa, jonka bändi kyllä osasi myös ottaa. Suositellaan Asian Dub Foundation-tyylisestä matskusta syttyville, biletysmusiikkia etsiville, tai theremin-musiikin ystäville. Loppuilta meni paikallisia suuruuksia pällistellen ja alueella päämäärättömästi vaellellen. Yöbussitsydeemi toimi hienosti, vieden Turistin lähes hostellin ovelle, joten ei jouduttu (jälleen kerran) Budan taksien ryöväämäksi.
Perjantaina ohjelma oli esiintyjien suhteen omalta osaltani melko kevyt, listalla oli ainoastaan yksi pakollinen nähtävä, eli Skinny Puppy, känädän industrialpioneerit/pierut. Suuntaa omalla sarallaan jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan näyttänyt bändi lunasti kyllä odotukset ja oli yksi festarin kovimpia vetoja, Ogren teatraalisesta ja kliseisestä esiintymisestä huolimatta. Ilman tätä bändiä sellaiset nimet kuin Nine Inch Nails ja Marilyn Manson olisivat todennäköisesti päätyneet aivan erilaiseen muotoon, kuin missä ne nykyään tunnemme. MM:n kohdalla se olisi tosin saattanut olla jopa siunaus. Launtaina NIN:in Trent Reznor kertoi tästä valtionvelasta myös päälavan yleisölle, todetessaan nähneensä Skinny Puppyn keikan itsekin ja odottaneensa tilaisuutta todella pitkään. NIN:in launatai-illan keikka sinänsä oli erittäin hyvä, show-tyylikäs, viisut oivia, kansa charmikasta, orkesteri vireessä, jne. Ja juu, ennen kuin ehdit kysymään, niin todettakoon että soittivat Hurt:in encorena. Edes ajoittainen vesisade ei pahemmin päässyt keikkaa häiritsemään. Paitsi siinä vaiheessa, kun alueelta piti poistua ja ukkoskuuro näytti voimansa ja vettä tuli kaatamalla. Märkää vettä. Kylmää vettä. Mutta loppupeleissä onneksi kuitenkin vain vettä. Näiden lisäksi perjantaina ja lauantaina tuli nähtyä hieman Skatalitesiä ja The Hivesiä, sekä useampiakin paikallisia yrittäjiä (Superbutt on oiva nimi unkarilaiselle metallibändille).
Sunnutai oli välipäivä festareiden suhteen, keskityin kuivattelemaan yöllä kastuneita vaatteitani (ja kastelemaan niitä lisää ukkosessa) maleksiessani irkkupubiin seuraamaan Premier Leaguen kauden avausta.
Maanantain tärkeimpänä antina oli päälavan ohjelman siltä illalta päättänyt Tool. Toolia ennen kuitenkin vähän rytmimusiikkia !!! - tyyliin, sekä unkarin ilmeisesti suosituinta rokkiaktia Tankcsapdaa (lausupa tuo sixpäkkipäissäsi). Ihan jees mutta yhtähän tänne oli tultu katsomaan....ja se yksi pääsi kyllä yllättämään heittämällä melko keskinkertaisen keikan. Kaikista näkemistäni Tool - keikoista ehdottomasti heikkotasoisin. Tylsiä biisivalintoja, murjottuja sovituksia, kliiniseseti aiemmilla keikoilla soittaneelta orkesterilta yllättävän falskia vetämistä, vaisu visuaalinen ilme, lyhyehkö keikka ja ei encorea. Kiitti. Tosin pitää muistaa, että se mikä pätee metalliin yleensä, pätee Tooliin erityisesti. Eli paskimmillaankin parasta. Toolin jälkeen pääsi vielä metallitelttaan nautiskelemaan totisesta vanhan liiton meiningistä Napalm Deathin tahtiin. Vaikeasti tanssittavaa. Mutta kovin viihdyttävää, vaikka Barney tätä nykyä näytääkin enemmän keski-ikäiseltä jalkapallohuligaanilta Middlesbroughsta, kuin uraauurtavan grindcore-orkesterin vegevokalistilta Ketteringistä. Suffer the children indeed. Soittivat sen kolmantena, BTW.
Tiistaina oli kotiinlähdön aika, joten näkemättä jäi vielä useita bändejä mutta aikansa kutakin. Cornellin Chriskin - Krisse kavereitten kesken - peruutti esiintymisensä joten sitäkään ei tarvinnut harmitella.
Summa summarum; mukavat kekkerit, hinta kohdallaan kautta linjan ja OK järjestelyt hienossa kaupungissa. Voisin mennä toistekin. Ja varmaan menenkin.
Mitä itse musiikkitarjontaan tuli, niin noin 800 esiintyjästä tuli nähtyä kenties parikymmentä. Näiden lisäksi alue oli luonnollisesti täynnä kaikkea muuta festareihin liittyvää (ja kenties liittymätöntäkin); taiteesta pokeriin ja seinäkiipeilystä go-go - tanssijoihin. Joistain nähdyistä bändeistä lyhyesti seuraavaa...
Ensimmäisenä festaripäivänäni suuntasin ensimmäisenä vilkaisemaan malilaisten beduiinien vedon nimeltä Tinariwen. Koskaan aikaisemmin soittokunnasta kuullutkaan mutta kun festarijulkaisussa todettiin bändistä seuraavaa: ' ...Robert Plant claimed: „When I first heard them I instantly knew that this is the music I’ve been looking for all my life” ', niin pitihän se käydä ihmettelemässä. Ja hyvähän tuo oli, mielenkiintoista rytmimusiikkia, jossa ripaus länsimaisia vaikutteita kitaroinnissa. Suosittelen rentoon meininkiin. Tinariwenin jälkeen oli valinnan paikka, Chemical Brothers päälavalla, vai Soulfly metalliteltassa. Koska kemikaaliveljet oli nähty jo aiemmin, niin suuntasin Soulfly:n keikalle mutta noin puolivälissä keikkaa vaihdoin päälavan suuntaan, siinä määrin tylsä keikka oli. Siinä missä Cavaleran Maxin aiempi pumppu Sepultura onnistui olemaan paikoin innovatiivinen genressään, niin Soulfly:n runttaus kävi nopeasti perin puuduttavaksi ja vaihdoin siis elektroon. Chemical Brothersin show oli tyylikäs kyllä mutta ei jaksa kovin ankarasti alkaa jalka vispaamaan kyseisen musiikin tahtiin, joten tyydyin nautiskelemaan enemmän ulkomusiikillisesta annista ja seuraamaan kansan fiilistelyä. Viimeisenä varsinaisena bongauksena tuli nähtyä Anima Sound System, ainoa unkarilainen bändi joka oli Turistille entuudestaan tuttu. Lienee maan suosituimpien bändien joukossa , teltta oli ainakin kiitettävän täynnä juhlivaa festivaalikansaa, jonka bändi kyllä osasi myös ottaa. Suositellaan Asian Dub Foundation-tyylisestä matskusta syttyville, biletysmusiikkia etsiville, tai theremin-musiikin ystäville. Loppuilta meni paikallisia suuruuksia pällistellen ja alueella päämäärättömästi vaellellen. Yöbussitsydeemi toimi hienosti, vieden Turistin lähes hostellin ovelle, joten ei jouduttu (jälleen kerran) Budan taksien ryöväämäksi.
Perjantaina ohjelma oli esiintyjien suhteen omalta osaltani melko kevyt, listalla oli ainoastaan yksi pakollinen nähtävä, eli Skinny Puppy, känädän industrialpioneerit/pierut. Suuntaa omalla sarallaan jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan näyttänyt bändi lunasti kyllä odotukset ja oli yksi festarin kovimpia vetoja, Ogren teatraalisesta ja kliseisestä esiintymisestä huolimatta. Ilman tätä bändiä sellaiset nimet kuin Nine Inch Nails ja Marilyn Manson olisivat todennäköisesti päätyneet aivan erilaiseen muotoon, kuin missä ne nykyään tunnemme. MM:n kohdalla se olisi tosin saattanut olla jopa siunaus. Launtaina NIN:in Trent Reznor kertoi tästä valtionvelasta myös päälavan yleisölle, todetessaan nähneensä Skinny Puppyn keikan itsekin ja odottaneensa tilaisuutta todella pitkään. NIN:in launatai-illan keikka sinänsä oli erittäin hyvä, show-tyylikäs, viisut oivia, kansa charmikasta, orkesteri vireessä, jne. Ja juu, ennen kuin ehdit kysymään, niin todettakoon että soittivat Hurt:in encorena. Edes ajoittainen vesisade ei pahemmin päässyt keikkaa häiritsemään. Paitsi siinä vaiheessa, kun alueelta piti poistua ja ukkoskuuro näytti voimansa ja vettä tuli kaatamalla. Märkää vettä. Kylmää vettä. Mutta loppupeleissä onneksi kuitenkin vain vettä. Näiden lisäksi perjantaina ja lauantaina tuli nähtyä hieman Skatalitesiä ja The Hivesiä, sekä useampiakin paikallisia yrittäjiä (Superbutt on oiva nimi unkarilaiselle metallibändille).
Sunnutai oli välipäivä festareiden suhteen, keskityin kuivattelemaan yöllä kastuneita vaatteitani (ja kastelemaan niitä lisää ukkosessa) maleksiessani irkkupubiin seuraamaan Premier Leaguen kauden avausta.
Maanantain tärkeimpänä antina oli päälavan ohjelman siltä illalta päättänyt Tool. Toolia ennen kuitenkin vähän rytmimusiikkia !!! - tyyliin, sekä unkarin ilmeisesti suosituinta rokkiaktia Tankcsapdaa (lausupa tuo sixpäkkipäissäsi). Ihan jees mutta yhtähän tänne oli tultu katsomaan....ja se yksi pääsi kyllä yllättämään heittämällä melko keskinkertaisen keikan. Kaikista näkemistäni Tool - keikoista ehdottomasti heikkotasoisin. Tylsiä biisivalintoja, murjottuja sovituksia, kliiniseseti aiemmilla keikoilla soittaneelta orkesterilta yllättävän falskia vetämistä, vaisu visuaalinen ilme, lyhyehkö keikka ja ei encorea. Kiitti. Tosin pitää muistaa, että se mikä pätee metalliin yleensä, pätee Tooliin erityisesti. Eli paskimmillaankin parasta. Toolin jälkeen pääsi vielä metallitelttaan nautiskelemaan totisesta vanhan liiton meiningistä Napalm Deathin tahtiin. Vaikeasti tanssittavaa. Mutta kovin viihdyttävää, vaikka Barney tätä nykyä näytääkin enemmän keski-ikäiseltä jalkapallohuligaanilta Middlesbroughsta, kuin uraauurtavan grindcore-orkesterin vegevokalistilta Ketteringistä. Suffer the children indeed. Soittivat sen kolmantena, BTW.
Tiistaina oli kotiinlähdön aika, joten näkemättä jäi vielä useita bändejä mutta aikansa kutakin. Cornellin Chriskin - Krisse kavereitten kesken - peruutti esiintymisensä joten sitäkään ei tarvinnut harmitella.
Summa summarum; mukavat kekkerit, hinta kohdallaan kautta linjan ja OK järjestelyt hienossa kaupungissa. Voisin mennä toistekin. Ja varmaan menenkin.
keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2007
Kesä puolivälissä
Ja lomatkin jo lusittu. No, lyhyempiä vapaita saa onneksi järjestettyä muutenkin, notta pääsee taas maailmalle.
Ensin kutsuu tosin matkailu työn merkeissä, eli ensi viikolla eksoottiseen Eestiin ma-ke puuhastelemaan duunien parissa. Mutta kolmen viikon päästä lähdetään taas omalla ajalla, tosin entuudestaan tuttuun kohteeseen, eli Budapestiin. Mutta tällä kertaa siis ei työmatkalle, vaan rokkaamaan ja ryyp...rollaamaan. Sziget-festivaalit järjestetään siis 8.-15.8. Budan tuntumassa Obudain saarella ja Turisti Itse organisoi allakkansa niin, että paikalla on tarkoitus olla 9.-14., eli torstaista tiistaihin. Tämä tarkoittaa sitä, että muutama sellainenkin pelimanniryhmä, jotka olisin halunnut nähdä (Eagles of Death Metal, The Killers, Mando Diao...) jää näkemättä mutta onneksi pääasia(t) mahtuvat noihin viiteen festauspäivään. Festarin koko ohjelma tarkasteltavissa esimerkiksi tästä. Lienee tiedossa mukavaa ja hienoa.
Se on tuo matkanjärjestely kyllä nykypäivänä naurettavan helppoa...Lentojen varaamiseen, majoitusjärjestelyihin ja festarilipun ostoon sai tuhrautumaan aikaa liki varttitunnin. Toista se oli ennen muinoin, kun matkatoimistoon oli 40 kilometriä, ylämäkeä molempiin suuntiin ja matka hiihdettiin kesät, talvet.
Kuvagalleriasta sananen...Hakusessa on uusi galleriaohjelma, jonka jälkeen organisoin kuvat uusiksi (ei maiden mukaan, vaan enempi sisältöpohjaisesti), joten gallerian päivitys lagaa surullisesti vielä hetken.
Blogillakin taisi tulla vuosi täyteen -tai tulee myöhemmin tässä kuussa, jaksa nyt tarkistaa-, joten kukkia pöytään. Noin 115 kertaa tänne on jaksanut jonkinasteista sisältöä laittaa ja käyntikertojakin blogille on kirjattu yli 650 siitä lähtien, kun otin tilastoinnin käyttöön (~joulukuun puoliväli 2006). Huzaa! Kiitokset kävijöille, toivottavasti on löytynyt infoa, tahi satunnaista viihdettä. Yritetään nyt vielä ainakin toistaiseksi jaksaa jatkaa tätä yhteiskunnallisesti merkittävää palvelua.
Palaillaan taas, hyvää kesää, muistakaa sateenvarjo.
Ensin kutsuu tosin matkailu työn merkeissä, eli ensi viikolla eksoottiseen Eestiin ma-ke puuhastelemaan duunien parissa. Mutta kolmen viikon päästä lähdetään taas omalla ajalla, tosin entuudestaan tuttuun kohteeseen, eli Budapestiin. Mutta tällä kertaa siis ei työmatkalle, vaan rokkaamaan ja ryyp...rollaamaan. Sziget-festivaalit järjestetään siis 8.-15.8. Budan tuntumassa Obudain saarella ja Turisti Itse organisoi allakkansa niin, että paikalla on tarkoitus olla 9.-14., eli torstaista tiistaihin. Tämä tarkoittaa sitä, että muutama sellainenkin pelimanniryhmä, jotka olisin halunnut nähdä (Eagles of Death Metal, The Killers, Mando Diao...) jää näkemättä mutta onneksi pääasia(t) mahtuvat noihin viiteen festauspäivään. Festarin koko ohjelma tarkasteltavissa esimerkiksi tästä. Lienee tiedossa mukavaa ja hienoa.
Se on tuo matkanjärjestely kyllä nykypäivänä naurettavan helppoa...Lentojen varaamiseen, majoitusjärjestelyihin ja festarilipun ostoon sai tuhrautumaan aikaa liki varttitunnin. Toista se oli ennen muinoin, kun matkatoimistoon oli 40 kilometriä, ylämäkeä molempiin suuntiin ja matka hiihdettiin kesät, talvet.
Kuvagalleriasta sananen...Hakusessa on uusi galleriaohjelma, jonka jälkeen organisoin kuvat uusiksi (ei maiden mukaan, vaan enempi sisältöpohjaisesti), joten gallerian päivitys lagaa surullisesti vielä hetken.
Blogillakin taisi tulla vuosi täyteen -tai tulee myöhemmin tässä kuussa, jaksa nyt tarkistaa-, joten kukkia pöytään. Noin 115 kertaa tänne on jaksanut jonkinasteista sisältöä laittaa ja käyntikertojakin blogille on kirjattu yli 650 siitä lähtien, kun otin tilastoinnin käyttöön (~joulukuun puoliväli 2006). Huzaa! Kiitokset kävijöille, toivottavasti on löytynyt infoa, tahi satunnaista viihdettä. Yritetään nyt vielä ainakin toistaiseksi jaksaa jatkaa tätä yhteiskunnallisesti merkittävää palvelua.
Palaillaan taas, hyvää kesää, muistakaa sateenvarjo.
maanantaina, kesäkuuta 25, 2007
Kujilla Macaon
Macaon sivukatujen tunnelmia. Tuli tuossa sellainen mieleen, etta kun kaikissa suurkaupungeissa on oma Chinatowninsa, niin onko esim. Pekingissa tai Shanghaissa Chinatown-kaupunginosa? Semmoinen, missa voi menna ravintolaan nauttimaan kiinalaista ruokaa? Vai onko se siella pelkkaa ruokaa? Tieda hanta.
Macaosta
Torstaina otin siis suunnaksi Macaon. Pari valipaivaa Bangkokissa tuli oltua ihan hissukseen vaan, pitkalti siitakin syysta, etta lieva kuume ja kurkkukipu vaivasi, mutta onneksi apteekista loytyi tarvittavat rohdot ja torstaina oltiin taas taydessa iskussa.
Air Asia:n siivet tulivat siis jalleen tutuksi kun turisti lennahti Macaon kansainvaliselle lentoasemalle ja sielta sujuvasti taksilla kohti Macau Masters hotellia. Hotelli osoittautui hyvinkin hintansa vaartiksi (300 patacaa/yo), mukaanlukien viikonloppuyot. Macaossahan ei ole mitenkaan tavatonta se, etta hotelliyon hinta tuplaantuu viikonloppuna kun kiinalaiset ryntaavat mestoille (mannerkiinasta paikalle paasee vaikka sillan yli kavellen, Hongkongista matka kestaa laivalla vajaan tunnin) tuhlaamaan rahansa johonkin Macaon noin kolmestakymmenesta kasinosta. Tuo kasinokulttuuri Macaossa sitten kylla kukoistaakin, Las Vegasin suurimpien kasinoyrittajien paastya mukaan markkinoille uusia kasino/hotelli/teatteri/areena/kylpylakomplekseja (mika on "resort" suomeksi?) nousee joka kulmaan. Hyva esimerkki tasta trendista on "Venetian"-keskus, maailman suurin - siis Vegasinkin paikat mukaanlukien - huvittelukeskus, joka aukeaa Macaoon myohemmin tana vuonna. Pikkurahalla taalla ei mallata, silla Venetian tuo maahan mm. Manchester Unitedin pelaamaan naytosottelun ja ennen seuraavan NBA-kauden alkua Cleveland Cavaliers ja Orlando Magic saapuvat paikalle esittelemaan lajiaan. Itsea ei onneksi tuo kasinohuvittelu kiinnosta, siina vietaisiin akkia matkabudjetti aivan uusiin ulottuvuuksiin. Eipa silla, ei repusta loytyisi sellaisia rytkyjakaan, joilla kasinon ovet Turistille aukeaisivat. Joten pitaa katsoa, onko Macaolla mitaan muuta tarjottavaa.
Torstai-ilta sujui majoitujarjestelyjen jalkeen keskusta-alueella lompsien, yrittaessani hahmoittaa itseani kartalla ja saadakseni kuvan paikan mittasuhteista. Macao voidaan jakaa kahteen eri osaan, mannerkiinan puoleinen keskusta ja Taipa/Coloane, jotka olivat alunperin kaksi erillista saarta mutta jotka on sittemmin yhdistetty maanrakennustalkoilla yhdeksi lantiksi. Niemimaan puoleisen Macaon ja saaret yhdistaa toisiinsa kolme siltaa.
Macaon keskusta on melko kompakti ja helposti navigoitavissa jalan. Niemimaan lansilaidalta (jossa hotellini sijaitsi) provinssin toiselle reunalle kaveli rauhallisellakin tahdilla vain reilut 30 minuuttia. Perjantain kaytinkin niemimaan laidasta laitaan kavelyyn kahlaten lapi joitakin paikan tunnetuimpia turistikohteita, eli:
Sunnuntaina otettiin suunta jalleen kohti Bangkokia, josta kotiin tiistaina. Tama reissu alkaa olla raportointien osalta paketissa, silla taalla BKK:ssa en sen kummempia tanaan enaa aio harrastaa. Taksi paivaksi yritin saada reissun ensimmaisen kankkusen mutta kaikki tama turismi on vasyttanyt siina maarin, etta eilisiltakin jai vajaaksi ja en siinakaan onnitunut. Palataan asiaan taas seuraavan reissun yhteydessa, nyt muutama kuva ja heips.
Air Asia:n siivet tulivat siis jalleen tutuksi kun turisti lennahti Macaon kansainvaliselle lentoasemalle ja sielta sujuvasti taksilla kohti Macau Masters hotellia. Hotelli osoittautui hyvinkin hintansa vaartiksi (300 patacaa/yo), mukaanlukien viikonloppuyot. Macaossahan ei ole mitenkaan tavatonta se, etta hotelliyon hinta tuplaantuu viikonloppuna kun kiinalaiset ryntaavat mestoille (mannerkiinasta paikalle paasee vaikka sillan yli kavellen, Hongkongista matka kestaa laivalla vajaan tunnin) tuhlaamaan rahansa johonkin Macaon noin kolmestakymmenesta kasinosta. Tuo kasinokulttuuri Macaossa sitten kylla kukoistaakin, Las Vegasin suurimpien kasinoyrittajien paastya mukaan markkinoille uusia kasino/hotelli/teatteri/areena/kylpylakomplekseja (mika on "resort" suomeksi?) nousee joka kulmaan. Hyva esimerkki tasta trendista on "Venetian"-keskus, maailman suurin - siis Vegasinkin paikat mukaanlukien - huvittelukeskus, joka aukeaa Macaoon myohemmin tana vuonna. Pikkurahalla taalla ei mallata, silla Venetian tuo maahan mm. Manchester Unitedin pelaamaan naytosottelun ja ennen seuraavan NBA-kauden alkua Cleveland Cavaliers ja Orlando Magic saapuvat paikalle esittelemaan lajiaan. Itsea ei onneksi tuo kasinohuvittelu kiinnosta, siina vietaisiin akkia matkabudjetti aivan uusiin ulottuvuuksiin. Eipa silla, ei repusta loytyisi sellaisia rytkyjakaan, joilla kasinon ovet Turistille aukeaisivat. Joten pitaa katsoa, onko Macaolla mitaan muuta tarjottavaa.
Torstai-ilta sujui majoitujarjestelyjen jalkeen keskusta-alueella lompsien, yrittaessani hahmoittaa itseani kartalla ja saadakseni kuvan paikan mittasuhteista. Macao voidaan jakaa kahteen eri osaan, mannerkiinan puoleinen keskusta ja Taipa/Coloane, jotka olivat alunperin kaksi erillista saarta mutta jotka on sittemmin yhdistetty maanrakennustalkoilla yhdeksi lantiksi. Niemimaan puoleisen Macaon ja saaret yhdistaa toisiinsa kolme siltaa.
Macaon keskusta on melko kompakti ja helposti navigoitavissa jalan. Niemimaan lansilaidalta (jossa hotellini sijaitsi) provinssin toiselle reunalle kaveli rauhallisellakin tahdilla vain reilut 30 minuuttia. Perjantain kaytinkin niemimaan laidasta laitaan kavelyyn kahlaten lapi joitakin paikan tunnetuimpia turistikohteita, eli:
- St.Paulin katedraalin rauniot, joka on varmasti Macaon tunnistetuimpia maamerkkeja,
- Katedraalin kupeessa sijaitseva Macau Mount Fortress, josta aukesikin hyvat nakoalat yli koko kaupunkin ja mannerkiinan kukkuloille,
- Guia Hill ja Guia Fortress, jonne kapuaminen yli kolmenkymmenen asteen helteessa tuntui ajoittain perin huonolta ajatukselta. Kukkulalle oli nikkaroitu myos gondilihissiyhteys ja poistuinkin aikanaan paikalta tata hiihtohissia kayttaen. Harmi etta skimbat unohtuivat hotellille.
- Macau Tower (pop-up varoitus) kaikkine 338 metreineen. Taalla voisi myos huimapaisempi turisti harrastaa jos jonkinlaisia aktiviteetteja, muun muassa benjihyppya tornin nakoalakerroksen katolta (233 metrin korkeudesta, mainostavat maailman korkeimpana hyppyna), tornin mastoon kiipeamista jne. Ehka ensi kerralla. Mutta komeat nakoalat pitkalle Kiinaan tornista kylla aukesivat.
Tama kierros tuli tehtya jalan ja kesti lounastaukoineen noin seiteman tuntia. Reitin varrella sivukatuja kahlatessa havaitsi sen, etta kylla Macaolla on muutakin tarjottavaa, kuin vain kalliita kasinoita.
Lauantaina otin bussin alleni ja suuntasin Taipaan, jonka vanhaa keskusta kehuttiin kaymisen arvoiseksi. Bussilla matkustaminen on Macaossa perin helppoa ja huokeaa, reitit niemimaan sisalla maksoivat 2,5 MOP (eli reilut 20 senttia) matkan pituudesta riippumatta ja saarelle paasi hintaan 3,3 MOP. Ja kyllahan niita Taipa Villagen kapeita katuja mielellaan hienon kelin suosiessa tunnin, pari kavelikin, silla pienessa keskusta-alueessa oli sellaista "Maa-jonka-aika-unohti" - fiilista. Taipasta jatkoin viela saaren etelaosaan, Coloanen jossa oli samaa tunnelmaa, kuin Taipa Villagessa "rantabulevardilla" vahvistettuna. Zhuhain kaupunki Kiinan puolella on vain noin kilometrin levyisen salmen toisella puolen ja voi hyvin kuvitella, etta Macau SAR (Special Administrative Region) ansiomahdollisuuksineen houkuttelee oisia uimareita kokeilemaan onneaan. Vaikka Macao kuuluukin virallisesti Kiinaan, niin Hongkingin tavoin aluehan toimii, kuin oma itsenainen valtionsa rajamuodollisuuksineen, hallintoineen ja valuuttoineen. Siina missa esim. suomituristi tarvitsee Kiinaan paastakseen viisumin, niin Macao ja Hongkong eivat tallaisia papereita edellyta.
Taipa/Coloane kierroksen jalkeen edellisen paivan kavelyretki alkoikin tuntua jaloissa, joten turismi sai sitten riittaakin. Illalla suunnaksi edellisen paivan tapaan Dochas:in alue Macaon mantereen itaosassa, jossa Avenida Sun Yat Sen tien varrella ja korttelin toisellakin puolella, on vilkas baari/ravintolakeskittyma niille, jotka eivat kasinokulttuurista ja hotellien kalliista yokerhoista valita. Oluesta taalla sai maksaa melkein saman rahan, kuin Suomessa mutta ruoka oli huokeaa ja erittain hyvaa. Itse jatin kiinalaiset hapanimelasotkut vahemmalle ja kavin lahinna portugalilaisravintoloissa, joissa tarjoiltiin oivaa macanese-lusitaanipoperoa kukkarolle ystavalliseen hintaan.
Macao osoittautui ennakoitua mukavammaksi paikaksi ja tuollainen viikonloppureissu oli pituudeltaan aivan paseli mestaan tutustumiseksi. Varta vasten ei Suomesta Macaoon kannata lahtea mutta mikali loydat itsesi esimerkiksi Hongkongista tai Guangzhousta, voin hyvinkin suositella paivan tai kahden visiittia myos Macaon puolelle.Sunnuntaina otettiin suunta jalleen kohti Bangkokia, josta kotiin tiistaina. Tama reissu alkaa olla raportointien osalta paketissa, silla taalla BKK:ssa en sen kummempia tanaan enaa aio harrastaa. Taksi paivaksi yritin saada reissun ensimmaisen kankkusen mutta kaikki tama turismi on vasyttanyt siina maarin, etta eilisiltakin jai vajaaksi ja en siinakaan onnitunut. Palataan asiaan taas seuraavan reissun yhteydessa, nyt muutama kuva ja heips.
keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007
Swhemawdaw Paya
Shwemawdawin yli sata metria korkea pagodi kuvattuna Damalinguyan luostarin seinaleikkauksen lapi.
Myanmar, pt.2
Dodiin...Eli aamaisen jalkeen suunnattiin kohti Bagoa, jonne matkaa on noin 80km ja kohtalaisten teiden ansiosta sinne ehdittiin puolessatoista tunnissa. Kohtalaisella tiella voidaan taalla pain tarkoittaa sellaista, jossa on periaatteessa paallyste ja teoriassa ohituspaikkoja. Tasaiseksi sita ei juurikaan paase kehumaan. Liikenne onkin taalla melko metka asia, silla sen lisaksi, etta autoissa on ratti oikealla puolella, autot myos kayttavat tien oikeaa kaistaa, joka on omiaan nostamaan autoiluun ja perille paasyyn liittyvia vedonlyontikertoimia. Tarinan mukaan tama jarjestely johtuu siita, etta aikanaan joku hallituksen edustaja oli unessaan/ennustajaltaan/jostain muusta yhta luotettavasta lahteesta saanut viestin, etta maansa tulisi siirtya enemman oikealle. Henkisen/poliittisen siirtyman lisaksi/sijaan tama veijari paatti toteuttaa visiota siis melko 1:1. Se on tuo tien paallystaminenkin, tai ainakin paallysteen korjaaminen, taalla pain maailmaa muuten puhdasta kasityota, kirjaimellisesti. Matkan varrella nakyi porukkaa kykkimassa tien varrella punotun korin aaressa, joka oli lastattu jollain etaisesti asfalttia muistuttavalla massalla, jota sitten kasin pakattiin tiessa oleviin reikiin routavaurioiden (vai olisivatko ennemmin kenties monsuunivaurioita) korjaamiseksi. Kovaa duunia. Bagoon paastyamme poimimme kyytiin Myintin kaverin Mannin ja suuntasimme kohti nahtavyyksia.
Ensimmaisena ohjelmassa oli Kha Khat Wain Kyaung luostari, jossa pitaa pysyvasti majaansa non 1200 munkkia. Luostarit Myanmarissa voidaan jakaa karkeasti kahteen eri tyyppiin; opiskelua varten ja meditaatiota varten perustetut luostarit. Tama kyseinen luostari oli sita ensimmaista sorttia, joten valtaosa munkeista oli nuoria noviisimunkkeja, jotka ovat suorittamassa burmalaisen miehen elamaan kuuluvista kahdesta munkkirotaatiosta sita ensimmaista. Luostarissa sai kierrella vapaasti ja paasinkin tirkistelemaan myos luostarin keittioon (eeeeerittain low tech), munkkien majoitustiloihin ja seuraamaan lounashetkea, joka oli juuri alkamassa sotilaallisella jonojen muodostamiella saapuessamme paikalle. Mielenkiintoinen vierailu, Mannin kertoillessa parhaansa mukaan jotakuinkin ymmarrettavalla englannilla luostarin jokapaivaisesta elamasta. Tasta paivaretki jatkui seuraaviin kohteisiin:
Ensimmaisena ohjelmassa oli Kha Khat Wain Kyaung luostari, jossa pitaa pysyvasti majaansa non 1200 munkkia. Luostarit Myanmarissa voidaan jakaa karkeasti kahteen eri tyyppiin; opiskelua varten ja meditaatiota varten perustetut luostarit. Tama kyseinen luostari oli sita ensimmaista sorttia, joten valtaosa munkeista oli nuoria noviisimunkkeja, jotka ovat suorittamassa burmalaisen miehen elamaan kuuluvista kahdesta munkkirotaatiosta sita ensimmaista. Luostarissa sai kierrella vapaasti ja paasinkin tirkistelemaan myos luostarin keittioon (eeeeerittain low tech), munkkien majoitustiloihin ja seuraamaan lounashetkea, joka oli juuri alkamassa sotilaallisella jonojen muodostamiella saapuessamme paikalle. Mielenkiintoinen vierailu, Mannin kertoillessa parhaansa mukaan jotakuinkin ymmarrettavalla englannilla luostarin jokapaivaisesta elamasta. Tasta paivaretki jatkui seuraaviin kohteisiin:
- Damalinguyan luostari, joka oli pienempi ja vaatimattomampi luostari kuin edellinen mutta jossa ei kuitenkaan oltu lehtikultaa saastelty ja pikkubuddhia vipelsi jaloissa. Taalla kaarittiin myos kasin perinteisia burmalaisia sikareita, jotka tehdaan puun lehteen, taytetaan tupakalla ja pienilla puun palasilla ja filtteriksi asennetaan pala sokeriruokoa. Terveellista, kuin fan. 100 kyatilla niita sai viisi, katsotaan mita Suomen tulli naista sanoo...Taalla opin myos seuraavan pienen triviatiedon. Kun sinulta Myanmarissa kysytaan mista olet ja vastaat "Finland", niin saatat talla aiheuttaa kysyjalle kikatuskohtauksen. Tama sen vuoksi, etta Mannin mukaan Finland kuullostaa burmankielen sanalta (kirjoitusasu jai epaselvaksi) joka tarkoittaa suurin piirtein "nayttaa persetta." The more you know.
- Shwemawdaw Paya, Yangonin Shwdagon Payaakin korkeampi (yli 100 metrinen) kullattu pytinki.
- Hindaagon temppeli.
- Snake temple, jossa palvonnan kohteena on yli kuusimetrinen ja noin 140 kiloinen Boa Constrictor. Otus oli onneksi ilmeisesti juuri nauttinut viikottaisen 30 kanakilon ruoka-annoksensa ja potkotteli kiltisti nurkassa sen kummemmin turistista kiinnostumatta.
- Buddha Garden, jossa patsasteli X-maara identtisia Buddhan kuvia.
- Shwethahlaung pagoda (Reclining Buddha), 55 metria pitka makaava Buddha ja sen lahistolla, ulkotiloihin rakennettu 65 metrinen jaljennos.
- Shawtulay Paya, joka sijaitsi paikallisen koulun vieressa ja jossa turisti aiheutti selkeasti opintojen karun katkeamisen ilmestyen koulun tiluksille pakottaen paikalliset ipanat luokkahuoneiden ikkunoihin helouta huutelemaan.
Temppelikierroksen valilla lounastimme paikallisessa tienvarsikuppilassa, jossa ruoka oli erittain maittavaa ja halpaa mutta josta samalla heti tiesi, etta huomenna vatsa kiittaa...
Makson Mannille paivan opaskierroksesta 7 dollaria ja lahdimme Myintin kanssa takaisin kohti Yangonia, matkalla pysahtyen viela tsekkaamaan toisen maailmansodan muistomerkin ja sen yhteydessa olevan sotilashautausmaan. Myint kertoli matkan aikana myos tekevansa silloin talloin taksillaan myos pidempia kiertomatkoja turistien kanssa, esim. kahden viikon Myanmarin kiertomatkoja. Akkisiltaan tama tuntuu melko kalliilta ajatukselta mutta toisaalta, jos on kaksikin maksajaa, niin 600-650 dollaria (polttoaineen hinnoista riippuen) siita, etta on oma kuski ja joustavampi aikataulu, ei tunnukaan enaa niin kalliilta hinnalta Mandalayn, Baganin ja Inlay jarven kiertamisesta. Myint oli muutenkin leppoisa kaveri ja osoittautui myos huumorintajuiseksi mieheksi yrittaessamme navigoda tiella rohnottavan kulkukoiran ohitse todeten, etta "Koira on kuin hallituksemme, tekee mita lystaa eika valita mistaan mitaan." Suosittelen kuskiksenne matkoillanne Yangoniin.
Perilla hotellilla olimme yhdeksan tunnin retken jalkeen ja lepotauon ja virkistaytymisen jalkeen loppuilta menikin perussuoritusten merkeissa, eli illallinen ja pari kaljaa.
Lauantai 16.6.
Aamiaisen jalkeen suunta kohti Bogyoke Aung San Market-aluetta, jossa turistille on kaupan kraasaa joka lahtoon. Muutaman tunnin jalkeen kavi kuitenkin selvaksi, etta nyt aletaan maksamaan hintaa eilisesta lounaasta ja pitikin ottaa suunta takaisin kohti hotellia. Loppupaiva menikin sitten rattoisasti kevyen kuumeen, vatsanvaanteiden, sangyssa makaamisen ja vessassa juoksemisen merkeissa. Onneksi oli Buranat, Imodiumit ja luettavaa matkassa.
Sunnuntai 17.6.
Olo oli jo parempi ja uskaltauduinkin hotellia kauemmaksi, ihan tois puol jokkee asti. Eli otin lautan Yangon-joen yli Dalahin kaupunkiin, josta polkaisin taksin ja kuskin viemaan minut Twanten kylaan reilun puolen tunnin paahan. Siella tuli sitten katseltua lisaa temppeleita, lompsittua ympariinsa pikkukaupungin tunnelmissa ja yleisesti vaan maleksittua. Ajattelin aluksi ottaa vain yhden suunnan kyydin Twanteen ja hoitaa itseni selta omin avuin pois mutta stten tuumasin, etta taksia sielta ei valttamatta saa, vaan joutuisin turvautumaan yleisiin kulkuneuvoihin ja tama ajatus ei kiehtonut lainkaan, silla taalla bussin virkaa ajavat 50-luvulla Kanadassa rakennetut rahjakkeet, seka pick upit, jotka ahdetaan todella tayteen, tarvittaessa kattoa ja konepeltia myoten. Suosittelen siis menopaluuta myos kaikille muille. Illalla kevyesti ulos mutta ajoissa hotellille pistamaan kamat kasaan ja nukkumaan, silla aikainen lahto taas aamulla kohti Bangkokia. Tuohon ravintolakulttuuriin sisaltyy muuten yksi mielenkiintoinen asia, johon Turisti Itse ei kylla taipunut koko reissun aikana, nimittain paikallinen tapa tarjoililjan huomion kiinnittamiseksi. Se tapahtuu jotakuinkin nain: muikistat huulet, niin kuin valmistautuisit 50-luvun Suomifilmeista tuttuun teatraaliseen suuteluriittiin ja sitten alat muiskuttelemaan. Ei kylla pysty tuohon, tyydyin huitomaan.
Maanantai 18.6. - Keskiviikko 20.6.
Herra Myint hoiti taas kuskin velvollisuudet kun siirryin aamusella Yangonin lentoasemalle. Yangonin kentasta semmoinen huomio, etta sielta ei sitten loydy kahvilaa, kauppoja, tms. Tamahan tietysti aamuseitsemalta oli mita masentavin huomio. Tupakoinninkin voit unohtaa turvatarkastuspisteen toisella puolen. Ehanaa.
Bangkokiin paastiin aikataulussa ja nama muutama paiva meni/menee nyt ihan vaan ollessa, yhtaan temppelia, tahi muutakaan turistikodetta en aio kayda katsomassa. Shoppailua, parturissa kayntia, ankaraa chillausta, lukemista ja sen semmoista korkeintaan. Huomenna siirryn sitten muutamaksi paivaksi Macaoon, joten jatkan raportointia kentes sielta. Nyt parin kuvan myota heipat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
