Tyypillista japanilaista majoitustoimintaa.

Useissa japanilaisissa hotelleissa ja ryokan-tyyppisissa majataloissa voit valita joko lansi-, tai japanilaistyylisen majoitusmuodon. Tassa tyypillista jalkimmaista, eli tatamilattia ja futon. Perin mukavaa ja onneksi wc on lahtokohtaisesti kuitenkin lansimaalaista mallia, ei kyykkiminen jaksa kiinnostaa heti aamusta.

Pontocho-dori.

Pontocho-dori:n varrella sijaitsi lukemattomia ravintoloita ja baareja, joissa ilta vierahti mukavasti ja lompakko keveni kummasti. Taalla saattaa myos bongata geishan matkalla teehuoneelle asiakasta viihdyttamaan. Kamera oli luonnollisesti hotellilla silloin, kun nain kavi.

Daimonji hieman kauempaa.

Daimonji-seremonia on paikallisille aika iso juttu, katsojia piisasi runsaasti.

Daimonji.

Obon-festivaalin aikana elokuussa japanilaiset kunnioittavat edesmenneita esi-isiaan ja taman kauden paatteeksi poltetaan Kiotossa Daimonji-vuoren rinteessa olevan, sanaa "iso" tarkoittavan, kanji-merkin muotoinen kokko henkien kunniaksi.

Kinkaku-Ji.

Kultainen paviljonki Kinkaku-Ji:n temppelissa, Kiotossa.

Ryoan-Ji

Zen-puutarha Ryoan-Ji:n temppelissa, Kiotossa. Astetta abstraktimpaa puutarhanhoitoa.

Kioto paketissa.

Dodii. Kioto nahtyna. Temppeleita enemman kuin sielu sietaa, koko kaupunki lienee UNESCO:n kulttuuriperintokohde. Yoelamaa loytyi myos, Pontocho-dorin varrella mukavia pikkuravintoloita ja -baareja, joissa turisti viihtyi ja paikalliset ihmettelivat. Sivusin kuulemma ennatystakin kaymalla samassa baarissa kolmena iltana, yksi gaijin on kyseisessa baarissa viihtynyt yhta hyvin ennen meikalaista. Kulttimaineen rakentaminen on sitten helppoa Japanissa. Viela kun muisti, etta Kansain-alueen murteella ei kiiteta sanomalla arigato, vaan okini, niin ystavia ja vaikutusvaltaa ropisi ihan kunnolla. Jos joku suunnittelee Kiotoon matkaamista, niin tuota kayttamaani hotellia (linkki siella heinakuun arkistojen puolella) voin kylla suositella majapaikaksi. Sijainti hyva (5 min. Kioton rautatieasemalta kavellen, metro- ja bussiyhteydet ihan vieressa siis), hinta-laatusuhde kohdallaan (abaut 4500 jenia, eli siina kolmenkympin korvilla / yo) ja jos kiinnostaa puhua muutakin, kuin vauvaenglantia paikallisten kanssa, niin kansainvalista reppureissaajaporukkaa loytyy tasta paikasta. Kolikoilla toimivat pesukoneet ja kuivaajat mahdollistavat perushuollno huokealla hinnalla pidemmallakin reissulla. Ja kaljaa saa automaatista. Aamupalaan liittaisin pari pienta varausta tosin...Sen tarjoilu paattyy 08:20 ja se on perinteista japanilaista mallia, eli miso-keittoa, riisia ja sen sellaista. Eli melko tuhtia tavaraa noin keskella yota nautittavaksi taman turistin vatsan mielesta. Taten aamiaispaikaksi vakiintuikin nopeasti Starbucks ylihintaisine evaineen.

Tana aamuna vaihtui siis Kioto Osakaan. Nama Kansain alueen suurimmat kaupungit ovat kasvaneet kaytannossa yhteen ja paikallisetkin varmaan paattelevat postinumerosta sen, etta asuvatko Osakassa, Kiotossa vai Kobessa. Eli shinkansenilla siirtymataival taittui noin vartissa. Hotellin sijainti tuli tutuksi jo manna viikonloppuna Summer Sonic:in tiimoilta, joten sen loytaminen ei ollut haasteellista. Haaste loytyi kuitenkin siina vaiheessa, kun tasta kateisella pyorivasta yhteiskunnasta piti loytaa pankkiautomaatti, joka ymmartaa kansainvalisen Visa-kortin peraan...Automaatteja loytyy kylla esim. jokaisesta 24h kaupasta mutta ne sylkevat kansainvalisen kortin pihalle hetkeakaan miettimatta. Noh, loytyi seina kuitenkin ja taas on massia milla mallata. Hetken aikaa.

Taman paivan agendalla on tahan Osakan osaan tutustuminen ja kielimuurin kanssa kikkailu lippukaupan merkeissa. Tavoitteena olisi nimittain saada lippu baseball-peliin. Baseball on Japanissa todennakoisesti suosituin urheilulaji, futiksen ja sumo-turnausten seuratessa heti perassa. Ja yksi Osakan joukkueista pelaa kotipelinsa Osaka Dome:ssa, joka on nahtavyys sinansa, otteluja seuraavien fanien lisaksi. Itse lajista niin valita mutta meininki on todennakoisesti mita mainioin. Eli sinne siis.

Piuha on jossain hukanteilla, ei pysty pistamaan nyt kuvia naytille, paalataan aasiaan tuonnempana.

Viime paivina tapahtunutta.

Heppa ja hyva meisinki.

Sunnuntaina kotiuduin siis Osakasta takaisin Tokioon. Illalla saatiin sovittua Emi:n kanssa tapaaminen ja han roudasikin meikalaisen Shinjukuun syomaan. Taas tarvittiin paikallista apua, etta hyva paikka loytyi. Tokiossa nimittain on turha tuijottaa ainoastaan katutason putiikkeihin etsiessaan ravintolaa/baaria, silla kyseinen toimipaikka saattaa olla esim. peruskerrostalon kahdeksannessa kerroksessa. Ja harvemmin englanninkielisilla kylteilla varustettuna. Tallaisesta paikasta loytyikin perinteinen japanialainen ravintola, johon Emi meikalaisen vei. Hyvaa poperoa (mm. tuota hevosta, kokonaisia sormenpaan kokoisia mustekaloja wasabi-liemeen sailottyina, yms.) ja viileaa olutta. Suomi-fani Emi ilmoitti pitavansa salmiakista, joten sitahan hanelle piti vieda tuliaisiksi ja vastalahjaksi sain pullon souchoa, joka kumma kylla on edelleen korkkaamatta. ilta loppui valitettavan lyhyeen tuon perkeleellisen hotellin kotiintuloaikapolitiikan vuoksi mutta otamme uusiksi kun palaan Osakasta ensi viikolla Tokioon.

Maanantaina jatin siis hetkeksi Tokion taakseni ja siirryin Kiotoon. Shinkansenilla matka taittui taasen vikkelaan ja hotellikin loytyi pienen hapuilun jalkeen. Samassa hotellissa on majoittuneena 14 norjalaista yliopisto-opisekelijaa, jotka ovat Japanissa neljan viikon koulukeikalla (!). Heidan kanssaan sitten lyotiinkin viisaat paat yhteen ja painuttiin illalla kaupungille. Grease-baarissa illanviettoa johdatti japanilainen cover-orkesteri, joka fiftariasuihin sonnustautuneena veteli vanhoja rokettiroll ja motown klassikoita engrish-versioina. Parasta ravintolassa oli kuitenkin se, etta 3000 jenin (abaut kaksikymppia) sisaanpaasymaksulla sai aterian ja niin paljon juotavaa kun jaksoi vetaa. Ilmeisesti pohjoismaisia delegaatioita ei ole liiemmin paikalle sattunut, kun oli viela pystyssa kerran. Se kolmetonttua tuli tienattua kylla korkojen kera takaisin...

Tanaan tiistaina on tullut kierreltya temppeleita, joita Kiotossa sitten piisaakin. Kolme tuli nahtya tanaan (Myoshinji, Ryoanji ja Kinkakuji) ja lisaa huomenissa. Eikohan se sitten piisaa ja torstaina voi keskittya chillaamiseen. Nyt kohti Kawaramachin aluetta, illallista ja juotavaa etsimaan. Heips.

Heppasashimia.

Loistavaa sapuskaa, hevosenlihaa sashimi-tyyliin. Nautitaan soijan, valkosipulin ja inkivaarin kera sellaisenaan. Suussasulavaa.

Harajukun teineja.

Niita vahan vahemman ekstrovertteja teineja Harajukussa.

Tool.

Justin Chancellor, Tool.

Tool.

Maynard, Tool.

Tokio by night.

Isompien kuvien lataaminen ei nyt jostain syysta halua talla koneella onnistua, joten katsellaan naita pienia nyt sitten...Tokio auringonlaskun jalkeen Tokio Tower:sta nahtyna.

Kertausta.

No niin, hetken aikaa taas Tokiossa. Mitas tassa viimepaivina on tullutkaan tehtya...

Torstaina menin siis Harajukun alueelle, Yoyogi-puistoon lahinna. Tarkoitus oli siis ihmetella lahinna noita cosplay-hihhuleita. But alas, poor Yorick, puiston olivatkin vallanneet muusikot, artesaanit ja muut wanna-be hipit ja olivat pistaneet pystyyn oman Street Artist Festival:nsa. Pseudohippi on ilmeisesti cosplay-horhon luontainen vihollinen, silla friikit olivat kaikki kadonneet. Noh, menihan se iltapaiva leppoisasti siella puistossa ja festareilla vaellellen muutenkin. Siita siirryin Takeshita Dori-kadulle lompsimaan edestakaisin ihmettelemaan paikallisia teineja. Nama Suomen pissaliisat ovat kylla melko vaisua tavaraa verrattuna japanilaisen tapaan hoitaa teinikapinallisuus...

Auringonlaskun lahestyessa siirryin Tokyo Tower:iin, valaistun Tokion maisemia ihmettelemaan. Blade Runner-fiilis kylla vain vahvistui, kun katseli neonvalonsa sytyttanytta Tokiota 250 metrin korkeudesta. Valitettavasti nyt ei ole matkassa piuhaa, jolla siirtaa kuvia kamerasta, kenties huomenna...

Iltapala jo tutun kaavan mukaan Shinjukussa, yakitoria ja shochua. Nami.

Perjantaina harrastin maaseutumatkailua, eli juna alle ja sata kilometria Tokiosta pohjoiseen, Nikko:n kaupunkiin. Valitettavasti aika ei riittanyt jarviseudun ja vesiputousten ihmettelyyn mutta tulihan noita vuoristoseudun maisemia ja temppeleita ihmeteltya. Leppoisaa puuhaa.

Lauantaiaamuna kirjauduin vuorokaudeksi hotellistani ulos ja hyppasin junaan ja suuntasin Osakaan sinne Summer Sonic-festivaaleille. Se on tuo shinkansen muuten semmoinen matkustusmuoto, etta sita istuu junassa ihan mielellaan kun semmoisen kyytiin paasee. Alkumatka Yokohamaan mentiin enempivahempi puolivaloilla, mutta sitten kun Tokion maalaiskunnan polyt oli karistettu jaloista, niin kuski paasti kasijarrun pois paalta ja ampeerit valloilleen. Siina sita siskot ja veljet maisemat vaihtuu melko vilkkaasti kun tuollainen parisataametrinen lasikuituputki singotaan halki japanian maaseudun 300km/h. Ja VR voisi kayda opettelemassa JR:lta hieman palvelukulttuurin saloja. Kun konduktoori saapuu vaunuun, ensin suoritetaan syva kumarrus, sitten tervehditaan koko vaunua ja lopuksi kumarretaan viela uudestaan ennen kuin aloitetaan lipuntarkastus. Olisi ihan mukavaa nahda VR-reiskojen kohtelevan asiakkaitaan samalla huomaavaisuudella.
Sen verran kuitenkin meni saatamiseksi kun perille paasi (hotelli, festarialueelle paaseminen, lipun vaihtaminen rannekkeeseen, etc), etta Lostprophets veivasi jo settiaan ja en jaksanut lahtea ko. lavaa kohti itseani enaa raahaamaan. eli kaljalle. Hyvalta kuullosti kylla. AFI oli lauteilla seuraavaksi ja niita sai jo vaijyttya puolisen settia (ikavasti suunniteltu aikataulu, aina bandit paallekkain, jostain joutui tinkimaan) ja siita sitten paalavalle Musea ihmettelemaan. Erittain mainio setti Muselta. Mutta senkin kohdalla koitti coitus interruptus, silla meni tietenkin Toolin kanssa pallekkain. Eli sinne siis. Ja sehan se vasta mainio keikka olikin. Epajarjestysmies meinasi vain pilata koko homman kun lahti kadesta pitaen raahaamaan hallista ulos vaikka niin viattomasti yritin esittaa, etta "No mistas mina olisin voinut tietaa, etta taalla ei saa ottaa kuvia." Kamerankin uhkasi vieda. Siina vaiheessa esitin dramaturgan klassisia keinoja hyvaksikayttaen erittain tuohtunutta ja poistin kamerasta akun kovin suureleisesti, pistin sen taskuuni ja kameran laukkuun. Riitti ja sain jaada. Which was nice.

Tanaan palasin siis Osakasta, vain matkustaakseni huomenna uudestaan samaan suuntaan, Kiotoon. Illalla tapaaminen Emi:n kanssa, joten nyt suihkuun ja baanalle. Kuvia tuonnempana. Heihei.

Osaka ja Summer Sonic

Dodii, nyt ollaan sitten Osakassa piipahtamassa (huomenna yoksi takaisin Tokioon, sitten Kioto) Summer Sonic festareiden tiimoilta. Annan festariraporttia huomenissa, taydennan muutenkin viime paivien osalta tapahtumia, laitan muutaman kuvan ja vastaan kommentoinneille henkiloille. Mutta nyt, let`s festival, Asahia kitaan.