Pientä purtavaa

Perkele kun on kiire, jouda tännekään kirjuuttamaan (lue: laiska paska)...Kuvatkin päivittämättä ja galleria rempallaan.

Thaimaasta piti vielä jotain sanomani edellisen reissun jäljiltä...

• Bangkokissa meininki jatkui samana, kuin ennenkin. Kyllä siellä sen pari päivää viettää mielellään mutta sen jälkeen pitää päästä eteenpäin.

• Hua Hin...Kaksijakoiset tunteet, kuten jo aiemmin kävi selväksi. Täytynee käydä uudestaan ennen lopullisen tuomion julistamista.

• Krabi...Krabin seutu on tavattoman kaunista ja itse Krabi Town mukava pikkukylä, jossa ei ole oikeastaan mitään muuta tekemistä, kuin ottaa iisisti. Phi Phi oli lievä pettymys siinä mielessä, että fantastinen saari on pilattu käsistä karanneella rakentamisella. Se minkä tsunami aikoinaan edestään pyyhkäisi on ilmeisesti palannut kertoimen kera. Koh Lanta oli oikein mukava (ruotsalaisvarauksella), rantaa ja rauhaa piisasi. Ensi kerralla lisäksi Railay.
  

Mitäs siellä sitten oikein tuli luettua, kun tuli jo aiemmin selväksi se, että sitä siellä tuli harrastettua? No seuraavat neljä opusta tuli lukaistua:

• Neil Gaiman: "Neverwhere". En ole koskaan ollut fantasia-genren ystävä (Tolkienit, Narniat ja Potterit on lukematta ja näkemättä. Ja jäävätkin) mutta Gaimanin Sandman-sarjaan tutustuneena ajattelin tsekata myös jonkun kirjoistaan. Ja ei tarvinnut pettyä, Neverwhere on erinomaista viihdettä. Ajoittain synkkä, toisinaan Douglas Adams-tyyppistä huumoria hersyvä, mukaansatempaava teos.
• Iris Chang: "Rape of Nanking; The Forgotten Holocaust of WW2." Noin kuuden viikon aikana talvella 1937-38, japanilaiset joukot teurastivat ja raiskasivat Nankingissa satoja tuhansia (tarkkaa lukua ei saada todennäköisesti koskaan tietää) kiinalaisia, lähinnä siviilejä. Kirja on paikoin melko rankkaa luettavaa ja ajoittain läpinäkyvän asenteellinen , mutta tärkeä muistutus tapahtumasta, joka on jäänyt Euroopassa natsien hirmutekojen varjoon. Ei mitään kevyintä mahdollista lomaluettavaa...
• Morgan McFinn : "All Over the Map." Leppoisa kertomus vaihtoehtoisesta elämänfilosofiasta. Herra McFinn päätti aikoinaan 80-luvulla hypätä pois oravanpyörästä, myi omaisuutensa ja muutti asumaan Thaimaaseen Koh Samuin saarelle, kauan ennen kuin paikasta tuli tunnettu turistien piireissä. Tämä kirja on jatkoa niistä kokemuksista syntyneelle kirjalle "Out of the Loop" ja jatkaa samaa linjaa, kuin edeltäjänsä, kertojansa matkatessa Thaimaa-Kamputsea-Kreikka-Intia - akselilla. Hyväntuulista ja helppoa luettavaa.
• Bill Bryson: "The Lost Continent: Travels in Small-Town America." Bryson tunnetaan nykyään varmaankin parhaiten kerrassaan mainosta kirjastaan "Lyhyt historia lähes kaikesta", jossa on - kammottavasta käännösnimestä huolimatta - yksiin kansiin pistetty liki kaikki, joka tavallisen tallaajan tulee tietää elämästä, universumista ja kaikesta. Enivei, kyseisen teoksen lisäksi Bryson on kirjoittanut useita matkakirjoja ja tässä kirjassa hän matkustaa 80-luvun loppupuolella halki USA:n, etsien sitä lapsuutensa täydellistä amerikkalaista pikkukaupunkia (à la Truman Show). Hauska ja nostalginen kuvaus ajasta joka ei palaa ja katoavasta kansanperinteestä.

Lisäksi tuli paluulennolle ostettua matkalukemiseksi toinen Gaiman, eli kehuttu "Anansi Boys", joka kuitenkin on kiireiden vuoksi jäänyt kesken, joten ei siitä sen enempää. Paitsi että vaikuttaa sen verran hyvältä, että seuraavaksi luetaan saman miehen "American Gods."

Semmoista Turistin Kirjanurkassa tällä kertaa. Ja palatakseni blogin varsinaiseen aiheeseen, matka jatkuu. Budapest kutsuu jälleen työn merkeissä 18.-23.2. ja uudestaan 4.-16.3. Sieltä kun kotiutuu, niin onkin alle viikko seuraavaan japaninmatkaan. Sen reissun suunnittelu on edennyt sen verran, että a) matkaseuraakin järjestyi ja b) majoitus on järjestetty. Siitä se lähtee.