Eli kuten aiemmin tuli sanottua, Budapestiin saavuttiin 5.11. ja vajaat 2 viikkoa täällä tuli sittemmin vietettyä. Kyseessä siis työmatka, johon heittäydyttiin Eurocontrol:in kutsumana. Työhön sen enempää pureutumatta voin todeta, että on aina mukava tavata kolleegoita muista maista ja tuleehan samalla arvioitua näitä ennakko-odotuksia, joita tiettyjen valtioiden kansalaisista on. Jotkut stereotypiat tuntuvat vaan kantavan loputtomiin (katson juuri sinua Saksa...), kun taas jotkut mielikuvat murenevat saman tien (terveisiä Romaniaan). Haastavaa duunia ja mielenkiintoisia ja mukavia ihmisiä tuli taas tavattua enivei.
Ensimmäinen viikko täällä vierähti pitkälti outoon työmaahan totuttautuessa. Iltaisin tuli harrastettua kevyttä kaupunkisuunnistusta kolleegoiden kanssa, teemalla ruoka ja juoma. Pääsääntöisesti tuli kuitenkin oltua perin kiltisti, aamulla piti olla virkkuna valmiina töihin. Itsekkäätkin motiivit ruokkivat tätä tavoitetta, sillä tavoitteena on jättää ammatillisesti hyvä ja aktiivinen kuva itsestään, jotta nimi on paikallisilla veijareilla selkeästi mielessä, kun Turistin työnhakupaperit jossain vaiheessa kolahtavat Budapestilaiseen postilaatikkoon. Ai niin, tuosta Unkarilaisesta ruoasta sananen...
Jo ensimmäisen Unkari-visiitin yhteydessä viitisen vuotta sitten, jäi lähtemättömästi mieleen se, että täällä saa aikuinen mies oikeaa ruokaa. Luetaan: ravintoa on lautasella runsaasti, se on verrattain huokeaa ja sokerina pohjalla; ateriat edustavat kasvissyöjän pahimpia painajaisia. Eli lihaa, joka on kääritty lihaan, joka on paistettu läskissä, joka tarjotaan lihan kanssa. Ja sivuun perunaa. Ei jää nälkä isommallekaan pojalle.
Kahden duuniviikon väliin jäävä viikonloppu tuli vietettyä myös paikan päällä ja silloin seuraksi saapui reipaspoika Pasi, suoraan Suomesta. Pasilta löytyy paikallistuntemusta opiskelijavuosiltaan , joten viikonloppu vierähtikin sitten lähinnä näitä vainuja seuraten, enempivähempi kekkulissa. Mainittakoon potentiaalisille turisteille tästä viikonlopusta kaksi paikkaa:
- Budapestin kauppahalli. Alakerrasta kuivattuja chilejä ja yläkerrasta gulassia ja janojuomaa naurettavaan hintaan, sekä
- Baari ChaChaCha, nerokkaasti Kalvin Tér:in metroasemalle jemmattu juottola, jossa liemi oli viileää ja meininki vielä viileämpää. Mainio luola.
Pyhäpäivä tuli pyhitettyä krapulan ohella elokuvateatterissa Boratille. Sivistynyt maa, ei dubbaa elokuviaan, joten turistikin pärjää teatterissa. Sitten olikin Pasin aika poistua kotosuomeen ja Turistin aika mennä makuulle...
Toinen Budaviikko menikin melko rauhallisesti, töiden ohella kevyttä illastamista ja hotellin baaritiskin takana työskentelevien neitien jututtamista harrastaen. Viikon kulttuuriantia edusti tiistaina 14.11. ravintola/jazz-laiva A38 Hajo:lla tarkastettu, saksalaisen Böhren & der Club of Gore-orkesterin keikka. Mielenkiintoinen sekoitus rajoista vapaata jazzia, electronicaa ja kokeellista metallia. Siinä, missä bändin pari viimeisintä levyä ovat edustaneet melko seesteistä, ambient-vaikutteista kutujatsia, niin keikalla tuli kyllä orkesterin juuret pontevasti esiin (aloitti hc/metal-pumppuna, muistaakseni 80-luvun loppupuolella). Paikoin perin ankaraa mättöä. Ja mielenkiintoisia instrumenttivalintoja...Kitaraa ja bassoa soitettiin hiustrimmerillä, rumpuja soitettiin sellon jousella ja kitaraa tapailtiin paikoin myös rumpupalikoilla. Ai niin, mainitsinko jo rumpalin soittamat viinilasit ja tyhjän muovisen juomapullon? Tämän kaiken taustalla yksi jamppa sormeili sekvensseristään esiin mitä muikeimpia saundeja. Hankalaa oli kyllä diggailu, se täytyy myöntää...Tämän tahtiin jos alkaa päätään nyökyttelemään, niin henkilökunta soittaa kyllä sairaanhoitohenkilöstön paikalle ja siinä käy äkkiä niin, että Turisti Itse roudataan ensiapuklinikalle spastikkona hoitoa saamaan.
Loppuviikko lähinnä töitä ja 17.11. perjantaina palattiin kotiin. Huomenna lisää 26.11. alkaneesta, jälkimmäisestä Budasessiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti