Miksi?

Päivää, satunnainen lukija.

Viimeisen muutaman vuoden aikana on tullut tuota vapaa-aikaa ja budjettiresursseja kohdennettua ansiokkaati matkustamiseen. Ja vaikka monen reppumatkaajan kuljeskeluihin verrattuna nämä ovat olleet melko lyhyitä rykäisyjä, niin kaikki ne ovat olleet yhtälailla hienoja kokemuksia. Henkilökohtaisella kovalevyllähän nämä matkat säilyvät (+/-) ikuisesti mutta myös monet ystävät ja kylänmiehet ovat olleet kiinnostuneita matkakokemuksistani. Olen yrittänyt pitää pidemmilä reissuillani jonkinasteista matkapäiväkirjaa, joita on sittemmin ollut tarkoitus pläjäyttää impperneppiin koko kansan luettaviksi. Näillä päiväkirjoilla on ollut vain taipumusta rönsyillä niin moneen suuntaan, että en kertakaikkiaan ole jaksanut/ehtinyt/viitsinyt/jne. alkaa niitä jälkeenpäin enää puhtaaksikirjoittamaan. Joten jätettäköön ne kertomukset ainakin vielä toistaiseksi hyllyihin ja laatikoihin ruutuvihkoihinsa odottamaan.

Mutta tämän blogin (kaikillahan tällainen on, meillä kaikilla on niin mahdottoman tärkeää sanottavaa ja syvällisiä ajatuksia?) on nyt sitten tarkoitus pyrkiä tosiaikaisempaan matkojen dokumentointiin ja näin välttyä kaksinkertaiselta kirjanpidolta luonnostelun ja puhtaaksikirjoittamisen muodossa. En lupaa päivittäistä ylläpitoa mutta mahdollisuuksien mukaan pyrin ainakin muutamalla sanalla kommentoimaan reissujen etenemistä päivätasolla, kenties päivän, kaksi jälkijunassa. Fair enough? Ulkomaalaisten ystävieni johdosta saatan vaihtaa kielenkin spontaanisti englanniksi, joten yrittäkää nyt sitten vaikka esim. elää sen tosiasian kanssa. Sillälailla.

Miksi pitää reissata? En tiedä, en osaa niitä tuntoja sanoiksi pukea. Mutta katso tämä video vaikka ensi alkuun. Itse katsoin sen noin kymmeneen kertaan peräkkäin törmätessäni siihen ensi kertaa ja mielestäni kyseinen pätkä tiivistää sekopäisyydessäänkin reissaamisen pointin. Krapulalla saattoi olla osuutensa asiaan, että iho kananlihalla ja tippa linssissä sai ko. videota toljottaa. Suosittelen myös lukemaan kyseisen kaverin matkakertomuksia. Itseni ne saivat tuntemaan aivan reissunoviisiksi mutta tulipa ainakin lisättyä kohteita tuohon "Paikkoja joissa käydä ja asioita joita tehdä ennen kuolemaani" - listaan. Pakko mennä, aika loppuu, maailma on pienuudessaankin liian suuri, kaunis ja kiehtova...

Edit: Matt:in kotisivut ovat muuttamassa ja alunperin linkittämääni videota ei enää löytynyt. YouTube kuitenkin pelastaa tilanteen. Tsekkaa kuitenkin Matt:in tällä hetkellä hieman vajavaiset reissuläpät sivun oikean reunan linkeistä. Omat tuntemukseni viideon suhteen kiteyttää myös erän YouTube:n käyttäjä: " I just wept tears of joy. That may have been the best goddamn thing that I have ever witnessed." 'Nuff said.