maanantaina, heinäkuuta 31, 2006

Mitä?

Muuta siellä Japaniassa sitten on tarkoitus nähdä näiden suurkaupunkien lisäksi? Ainakin seuraavanlaisia päiväretkiä on suunniteilla:
  • Summer Sonic 2006. Massiivinen rock-festivaali, kaksi päivää ja kaksi kaupunkia. Päiväkin tosin riittää ja 12.8. Osakan konserttiin on vielä tätä kirjoitettaessa lippuja saatavissa. Tool, Muse, Massive Attack, Lostprophets, japanilaista festivaalikulttuuria...Mmmm.
  • Nara, historiaa ja kulttuuria.
  • Hiroshima...
  • Nikko:n alue; kansallispuistoa, shintolaisuutta, buddhismia ja maisemia.
  • Mt. Fuji Five Lakes / Hakone, katsellaan sitten tuonnempana kuinka lähelle Fujia päästään.
Näiden osalta ei ole tullut tarkempi aikatauluja etukäteen laditua (pl. Summer Sonic), katsellaan sitten aikanaan kuinka sitä jaksaa/ehtii/viitsii juosta ympäriinsä ja minkälaisella ajoituksella.

keskiviikkona, heinäkuuta 26, 2006

Millä?

Tämä kaupungista toiseen reissaaminen sitten on tarkoitus kustantaa? Tällaisella, jonka voi lunastaa lähimmästä SMT:n toimistosta. Japanilaisten versio inter rail - tiketistä kustantaa koko maan alueelle kirjoitettuna noin 45000 jeniä (~305 euroa + SMT:n palvelumaksu) kahdelle viikolle ja sallii pienin varauksin rajattoman reissaamisen. Aloituspäivä 14 vuorokauden lipulle määritellään vasta perillä, kun SMT:ltä lunastettu voucher vaihdetaan varsinaiseen lippuun. Tuskinpa nuo japanianjunat kuitenkaan perinteisen suomalaisen sinisen putken tunnelmaa saavuttavat...

maanantaina, heinäkuuta 24, 2006

Kuinka?

"Ajattelit dokumentoida matkasi?", kuulen sinun kysyvän...Kas kun sattuikin, ostin viikonloppuna nimittäin uuden kameran. Tällaisen. Vielä kun oppisi käyttämään ko. laitetta, alkaa toimintoja piisaamaan liiaksikin. Joutuuko aikuinen mies muka nöyrtymään ja kaivamaan manuaalin esiin? O tempora, o mores.

sunnuntai, heinäkuuta 23, 2006

Milloin?

No niin, aikataulu alkaa olla haarukoituna. Eli sunnuntaina 6.8. SK 983 huitaisee allekirjoittaneen Kööpenhaminasta Tokioon liki silmänräpäyksessä. Tässä yhteydessä silmänräpäys tarkoittaa siis sitä, että perilla Tokiossa olemme 7.8 09:30 paikallista aikaa.

Tokiossa majoitus järjestyi Kamogawa hotellista, Asakusan alueella.
Japanissa tuntuu joka paikassa vallitsevan käytäntö, että majoituksia varatessa pelkkä sähköpostiviesti riittää, luottokortteja tai muita vastaavia härpäkkeitä ei varausprosessiin tarvita. Which is nice.

Tokiossa vierähtää ensimmäinen viikko ja 14.8. olisi tarkoitus hypätä shinkansenin kyytiin ja päräyttää Tokiosta Kiotoon. Majoitus Kiotosta löytyi aivan keskustasta, Kyoto White hotellista. Perineteisiä japanilaisia huoneita futoneineen. Kiotossa viivähdän 18.8. saakka.

Tämän jälkeen otetaan suunta kohti Osakaa. Osakastakin majoitus löytyi sujuvasti, paikallisen opastamana päädyin valitsemaan pervosti nimetyn Hotel Kinkin. Osakassa vierähtää aikaa 23.8. asti, jolloin suunta otetaan taas kohti Tokiota ja Asakusaa. Viimeiset yöt reissulla vietetään tyypillisessä japanilaismajoituksessa, ryokanin lattialla futonilla pötköttäen. Tarkemmin sanottuna Asakusa Ryokan Toukaisu:ssa.

Kotiin otetaan suunta taas 27.8. ja tarkoitus olisi pamahtaa Helsinki-Vantaan asvalttiin joskus iltayhdentoista aikoihin samana päivänä.

Lisäksi on tullut kaavailtua erilaisia päiväretkiä näiden kaupunkien lähimaastoihin, niistä suunnitelmista sitten vaikka seuraavalla kerralla lisää.

sunnuntai, heinäkuuta 16, 2006

Mihin?

Seuraavaksi Japaniin, elokuussa 2006, 3 viikkoa. Pääkohteina Tokio, Kioto ja Osaka, lisäksi päiväreissuja näistä käsin. Ja junalla. Lisätietoja tuonnempana, kun aikataulutus hahmottuu tarkemmin.

Miksi?

Päivää, satunnainen lukija.

Viimeisen muutaman vuoden aikana on tullut tuota vapaa-aikaa ja budjettiresursseja kohdennettua ansiokkaati matkustamiseen. Ja vaikka monen reppumatkaajan kuljeskeluihin verrattuna nämä ovat olleet melko lyhyitä rykäisyjä, niin kaikki ne ovat olleet yhtälailla hienoja kokemuksia. Henkilökohtaisella kovalevyllähän nämä matkat säilyvät (+/-) ikuisesti mutta myös monet ystävät ja kylänmiehet ovat olleet kiinnostuneita matkakokemuksistani. Olen yrittänyt pitää pidemmilä reissuillani jonkinasteista matkapäiväkirjaa, joita on sittemmin ollut tarkoitus pläjäyttää impperneppiin koko kansan luettaviksi. Näillä päiväkirjoilla on ollut vain taipumusta rönsyillä niin moneen suuntaan, että en kertakaikkiaan ole jaksanut/ehtinyt/viitsinyt/jne. alkaa niitä jälkeenpäin enää puhtaaksikirjoittamaan. Joten jätettäköön ne kertomukset ainakin vielä toistaiseksi hyllyihin ja laatikoihin ruutuvihkoihinsa odottamaan.

Mutta tämän blogin (kaikillahan tällainen on, meillä kaikilla on niin mahdottoman tärkeää sanottavaa ja syvällisiä ajatuksia?) on nyt sitten tarkoitus pyrkiä tosiaikaisempaan matkojen dokumentointiin ja näin välttyä kaksinkertaiselta kirjanpidolta luonnostelun ja puhtaaksikirjoittamisen muodossa. En lupaa päivittäistä ylläpitoa mutta mahdollisuuksien mukaan pyrin ainakin muutamalla sanalla kommentoimaan reissujen etenemistä päivätasolla, kenties päivän, kaksi jälkijunassa. Fair enough? Ulkomaalaisten ystävieni johdosta saatan vaihtaa kielenkin spontaanisti englanniksi, joten yrittäkää nyt sitten vaikka esim. elää sen tosiasian kanssa. Sillälailla.

Miksi pitää reissata? En tiedä, en osaa niitä tuntoja sanoiksi pukea. Mutta katso tämä video vaikka ensi alkuun. Itse katsoin sen noin kymmeneen kertaan peräkkäin törmätessäni siihen ensi kertaa ja mielestäni kyseinen pätkä tiivistää sekopäisyydessäänkin reissaamisen pointin. Krapulalla saattoi olla osuutensa asiaan, että iho kananlihalla ja tippa linssissä sai ko. videota toljottaa. Suosittelen myös lukemaan kyseisen kaverin matkakertomuksia. Itseni ne saivat tuntemaan aivan reissunoviisiksi mutta tulipa ainakin lisättyä kohteita tuohon "Paikkoja joissa käydä ja asioita joita tehdä ennen kuolemaani" - listaan. Pakko mennä, aika loppuu, maailma on pienuudessaankin liian suuri, kaunis ja kiehtova...

Edit: Matt:in kotisivut ovat muuttamassa ja alunperin linkittämääni videota ei enää löytynyt. YouTube kuitenkin pelastaa tilanteen. Tsekkaa kuitenkin Matt:in tällä hetkellä hieman vajavaiset reissuläpät sivun oikean reunan linkeistä. Omat tuntemukseni viideon suhteen kiteyttää myös erän YouTube:n käyttäjä: " I just wept tears of joy. That may have been the best goddamn thing that I have ever witnessed." 'Nuff said.