Öistä Ljubljanaa triplasillan tuntumasta
tiistaina, elokuuta 04, 2009
Ljubljanaa ja vähän muutakin
Noniin...Torjantai ja perjantai menivät Ljubljanan keskustan seudulla pörräämiseen ja pakolliseen turistivierailuun Ljubljanan linnassa. Ei sieltä näyttävimmästä päästä linnoja missä on tullut käytyä mutta tornista aukeaa kyllä komeat näköalat yli Ljubljanan, että onhan siinä se. Presernov trg:n lähikorttelit, Ljubljanica-joen varren kadut ja vanhan kaupungin korttelit tarjoavat sinänsä ihan mukavaa haahuiluseutua mutta Ljubljanan keskustahan on verrattain pieni, joten pari päivää riittää hyvin niiden seutujen kartoittamiseen.
Iltaelämää löytyy runsaasti joen varrelta ja lähikortteleista, tosin valtaosa paikoista sulkee jo 01, osan ollessa auki 03:een. Peruskahviloiden/baarien lisäksi mieleen jäivät Pr´skelet ja Hijo de Puta vanhan kaupungin puolella. Pr'skelet vetää väkeä luurankokikkailullaan ja Hijo de Putan meininki oli muuten vaan leppoisaa, lehmä katossa ja miesten vessan lavuaari haluaa tulla otetuksi takaapäin. Niin ja viiden euron juomiin törsäämisen päälle saa lautasellisen tapaksia, which was nice. Myös Presernov trg:n kupeessa oleva Kavarna Tromostovje sai osansa turistin pesoista.
Matka tännehän sujui sinivalkoisin siivin ja majoitus Ljubljanassa oli varattuna Emonec-hotellissa. Jos tuollainen kahden tähden perustouhu piisaa niin sen kanssa ei voi mennä pahasti pieleen. Huone 59€/yö, aamiainen kuuluu hintaan ja aivan mestoilla, kortteli joen rantaan ja 100m Presernov trg:lle ja siitä vanhaan kaupunkiin.
Perjantai-iltana tapasin paikallisen kolleegan Gregorin oluen merkeissä ja Gregorhan koki heti velvollisuudekseen lähteä näyttämään Turistille paikkoja. Tämä ei sinänsä ole mikään suuri ihme, onhan kaveri sentään Karjalan Kannaksen Kaljapulloritarikunnan konsuli, toimipaikka Sredne Jersen kylä Ljubljanassa. Enivei, lauantaiaamuna klo 0930 Gregor poimi turistin kyytiinsä ja siitä suunnattiin kohti pohjoista ja Alppeja. Siellä pöristiin ensin aamukahveilla pienessä vuoristokylässä ja siitä otettiin suunta Velike Planinaan. Tälle 1666 metriselle huipulle noustiin todellisten vuoristogorilloiden tapaan gondoli/tuolihissi-kombinaatiolla. Mutta kyllähän tuo urakointi kannatti, huipulta aukeaa melko muikeat näkymät ympäröiville vuorille ja lähikaupunkeihin. Aurinko siellä tosin porotti perin lämpimästi, mikä oli luettavissa illemmalla myös turistin naamasta ja niskasta. Vuoristosamoilun päätteeksi suunta Gregorin kotiin missä vaimo oli jo valmistellut lounaan ja ruokailun parissa vietettiinkin mukava parituntinen aurinkoisella takapihalla. Ruoka huuhdottiin alas luonnollisesti tölkillisellä kylmää Karjalaa, Sloveniassa kun kerran ollaan. Ja kyllä, Karjalan Kannaksen Kaljapulloritarikunnan konsulin nimityskirja oli kehystettynä seinällä. Gregor meni illaksi töihin, joten Turistille aukesi vielä tilaisuus käydä tutustumasa Ljubljanan aluelennonjohtoon ja siitä sitten illanviettoon kylille. Ns. hyvä päivä.
Sunnuntai vierähti chillaillessa, terassilta toiselle Umberto Econ seurassa vaellellen. Sunnuntain aikana Gregor tosin ehti tehdä jo jatkojärjestelyjä Turistin päänmenoksi. Eli maanantaiaamulle oli järjestetty tapaaminen toisen kolleegan kanssa LJLJ ACC:n pihaan, josta oli määrä ottaa suunta kohti rannikkoa. Kolleega File oli menossa viettämään vapaitaan Portorozin rannikkokaupunkiin ja näin Turistille aukesi mahdollisuus autokyytiin kohti matkan varrella olevaa Postojnaa. Matka maanantaiaamuna käynnistyi verkkaisesti, ensin mentiin Filen kantabaariin Ljubljanan laidoille aamukahveille, aamukaljoille ja turisemaan niitä näitä natiivien kanssa. Siitä sitten aikanaan kohti Postojnaa näköalareittejä hyväksi käyttäen ja siellä vielä lounasoluet ennen kuin File jatkoi matkaansa kohti Portorozia ja Turisti itse hakeutui Kompas-matkatoimistoon kyselemään neuvoja nähtävyyksien pällistelemiseksi. Päivän suunnitelmassa oli Postojnan luoliin ja Predjaman linnaan tutustuminen ja Kompas:lla olikin eväät retken tekemiseen. Liput molempiin kohteisiin voi ostaa kevyesti alennettuun hintaan ko. byroosta ja antavat vielä aikatauluinfot yms. Joten siitä sitten jalat alle ja kävelemään kohti luolia, jotka sijaitsevat reilun 10 minuutin kävelymatkan päässä Postojnan keskustasta. Sen verran hyvissä ajoin onnistuin olemaan liikenteessä, että esim.iltapäivään verrattuna jonot olivat vähäisiä ja luoliin pääsi sukeltamaan melko sujuvasti. Kuljetus maan pinnalta luolien syövereihin tapahtuu eräänlaisen vuoristoradoistakin tutun junasysteemin kyydissä, tosin hieman rauhallisemmalla profiililla kuin keskimääräinen vuoristorata. Noin kahdeksan minuutin junamatkan jälkeen (kaksimetriset ja yli, varokaa päätänne...) juna saapuu luolaston syövereihin ja täällä matkustajat jakautuvat puhutun/ymmärretyn/sujuvasti kuunnelllun kielen mukaisiin ryhmiin ja oppaat ottavat porukat huostaansa. Tästä alkaa n. tunnin kestävä vaellus luolien läpi, välillä oppaan jorinoita kuuntelemaan pysähtyen. Itse tosin kadotin oman ryhmäni jo lähtökiihdytyksessä kun jäin tuijottamaan stalagmiitteja, stalagtiittejä ja stalgmitälietä kameran linssin läpi. Mutta eipä siinä mitään, hyvin sen italiaakin puhuvan ryhmän rippeiden kyydissä pysyi ja eksymään ei päässyt. Luolat olivat kyllä komeita ja vaikuttavia, suosittelen jos mestoille satutte. Vaikka Suomessakin kaikenlaisissa luolissa on tullut luuhattua niin ei kotikonnuilta ihan vastaavia löydä. Päivänvaloon palattua ja lounastauon jälkeen alle ilmainen shuttle bus ja sillä kohti 9km päässä sijatsevaa Predjaman linnaa. Linna on rakennettu nerokkaasti vuoren rinteessä olevan luolan suulle, tehden siitä lähes mahdottoman valloitettavan. Itse linnan sisällä ei ole niinkään paljoa nähtävää mutta mukava sokkelohan se oli kierrellä ja lisää luoliakin pääsee näkemään niin halutessaan. Mutta erityisesti ko.paikka on vaikuttava näky ulkoapäin pällisteltynä. Shuttle bus-aikataulu antaa vierailulle aikaa noin puolitoista tuntia mikä riittää oikein hyvin ja sama bussi palautti Turistin luolien kautta Postojnan rautatieasemalle, mistä tunnin Postojna-Ljubljana junamatkaan oikeuttavan lipun voi lunastaa vajaan viiden euron hintaan. Ljubljanaan palattua kävin vielä pällistelemässä paikallisen lepakkoluolan ympäristöä. Ja tämä ei siis ole luola jossa on lepakoita, vaan paikallisten alakulttuurien hengailumesta Ljubljanan rautatieaseman lähellä, Hostel Celican (nähtävyys sekin: entinen vankila, nykyinen hostelli, kalterit vielä tallessa) takana. Anarkistit olivat painaneet pitkää päivää niiden seinämaalausten kanssa. Mitenköhän tuo työnjako tuollaisessa anarko/punk/smelly hippie-yhteisössä oikein toimii..."Tossa ois vielä paljasta seinäpintaa, käypäs Mauri sutasemassa siihen näyttävä graffiti." "Älä komentele, en ota määräyksiä vastaan sortajilta. Fuck the system." "Huokaus." Ihan näyttävä alue kyllä, ei siinä mitn. Illalla Ljubljanassa alkoi helvetillisperkeleellinen ukkonen ja kaatosade, joka rajoitti illallissuunnitelmia pitäen tursitin korttelin säteellä hotellistaan. Paikallisen mätön sijaan illallislautaselta löytyi puolikiloinen t-luupihvi jonka syöminen oli (kumpaankaan prosessiin koskaan osallistumatta) jotain orgian ja teurastuksen väliltä. Nam.
Tiistaiaamukin valkeni sateisena. Tuossa hetki sitten luovutin hotellin pois ja valmistaudun siirtymätaipaleeseen kohti Bledin kaupunkia. Konsuli-Gregor pisti taas järjestellen ja kolleegansa Damjan on nakitettu Turstin viralliseksi kuskiksi Blediin kunhan aamuvuorostaan pääsee. Kävi jo tauolla hakemassa repun autoonsa. Palvelu pelaa. Ljubljanasta jäi oikein mukava kuva. Mukava ja turvllinen pikkukylä jossa Turistikin tuntee olevansa tervetullut. Ja toisin kuin esim. Belgradissa, jossa kaupungilla tulee vastaan toinen toistaan synkemmän näköistä serbiä niin alkuasukkaat tuntuvat paljon avoimemmilta ja ystävällisemmiltä kuin standardislaavit. Bledissä siis kaksi yötä, sitten yöksi Zagrebiin ja eteenpäin kohti Dubrovnikia. Josko vaikka Zagrebista sitten lisää väliaikoja.
Iltaelämää löytyy runsaasti joen varrelta ja lähikortteleista, tosin valtaosa paikoista sulkee jo 01, osan ollessa auki 03:een. Peruskahviloiden/baarien lisäksi mieleen jäivät Pr´skelet ja Hijo de Puta vanhan kaupungin puolella. Pr'skelet vetää väkeä luurankokikkailullaan ja Hijo de Putan meininki oli muuten vaan leppoisaa, lehmä katossa ja miesten vessan lavuaari haluaa tulla otetuksi takaapäin. Niin ja viiden euron juomiin törsäämisen päälle saa lautasellisen tapaksia, which was nice. Myös Presernov trg:n kupeessa oleva Kavarna Tromostovje sai osansa turistin pesoista.
Matka tännehän sujui sinivalkoisin siivin ja majoitus Ljubljanassa oli varattuna Emonec-hotellissa. Jos tuollainen kahden tähden perustouhu piisaa niin sen kanssa ei voi mennä pahasti pieleen. Huone 59€/yö, aamiainen kuuluu hintaan ja aivan mestoilla, kortteli joen rantaan ja 100m Presernov trg:lle ja siitä vanhaan kaupunkiin.
Perjantai-iltana tapasin paikallisen kolleegan Gregorin oluen merkeissä ja Gregorhan koki heti velvollisuudekseen lähteä näyttämään Turistille paikkoja. Tämä ei sinänsä ole mikään suuri ihme, onhan kaveri sentään Karjalan Kannaksen Kaljapulloritarikunnan konsuli, toimipaikka Sredne Jersen kylä Ljubljanassa. Enivei, lauantaiaamuna klo 0930 Gregor poimi turistin kyytiinsä ja siitä suunnattiin kohti pohjoista ja Alppeja. Siellä pöristiin ensin aamukahveilla pienessä vuoristokylässä ja siitä otettiin suunta Velike Planinaan. Tälle 1666 metriselle huipulle noustiin todellisten vuoristogorilloiden tapaan gondoli/tuolihissi-kombinaatiolla. Mutta kyllähän tuo urakointi kannatti, huipulta aukeaa melko muikeat näkymät ympäröiville vuorille ja lähikaupunkeihin. Aurinko siellä tosin porotti perin lämpimästi, mikä oli luettavissa illemmalla myös turistin naamasta ja niskasta. Vuoristosamoilun päätteeksi suunta Gregorin kotiin missä vaimo oli jo valmistellut lounaan ja ruokailun parissa vietettiinkin mukava parituntinen aurinkoisella takapihalla. Ruoka huuhdottiin alas luonnollisesti tölkillisellä kylmää Karjalaa, Sloveniassa kun kerran ollaan. Ja kyllä, Karjalan Kannaksen Kaljapulloritarikunnan konsulin nimityskirja oli kehystettynä seinällä. Gregor meni illaksi töihin, joten Turistille aukesi vielä tilaisuus käydä tutustumasa Ljubljanan aluelennonjohtoon ja siitä sitten illanviettoon kylille. Ns. hyvä päivä.
Sunnuntai vierähti chillaillessa, terassilta toiselle Umberto Econ seurassa vaellellen. Sunnuntain aikana Gregor tosin ehti tehdä jo jatkojärjestelyjä Turistin päänmenoksi. Eli maanantaiaamulle oli järjestetty tapaaminen toisen kolleegan kanssa LJLJ ACC:n pihaan, josta oli määrä ottaa suunta kohti rannikkoa. Kolleega File oli menossa viettämään vapaitaan Portorozin rannikkokaupunkiin ja näin Turistille aukesi mahdollisuus autokyytiin kohti matkan varrella olevaa Postojnaa. Matka maanantaiaamuna käynnistyi verkkaisesti, ensin mentiin Filen kantabaariin Ljubljanan laidoille aamukahveille, aamukaljoille ja turisemaan niitä näitä natiivien kanssa. Siitä sitten aikanaan kohti Postojnaa näköalareittejä hyväksi käyttäen ja siellä vielä lounasoluet ennen kuin File jatkoi matkaansa kohti Portorozia ja Turisti itse hakeutui Kompas-matkatoimistoon kyselemään neuvoja nähtävyyksien pällistelemiseksi. Päivän suunnitelmassa oli Postojnan luoliin ja Predjaman linnaan tutustuminen ja Kompas:lla olikin eväät retken tekemiseen. Liput molempiin kohteisiin voi ostaa kevyesti alennettuun hintaan ko. byroosta ja antavat vielä aikatauluinfot yms. Joten siitä sitten jalat alle ja kävelemään kohti luolia, jotka sijaitsevat reilun 10 minuutin kävelymatkan päässä Postojnan keskustasta. Sen verran hyvissä ajoin onnistuin olemaan liikenteessä, että esim.iltapäivään verrattuna jonot olivat vähäisiä ja luoliin pääsi sukeltamaan melko sujuvasti. Kuljetus maan pinnalta luolien syövereihin tapahtuu eräänlaisen vuoristoradoistakin tutun junasysteemin kyydissä, tosin hieman rauhallisemmalla profiililla kuin keskimääräinen vuoristorata. Noin kahdeksan minuutin junamatkan jälkeen (kaksimetriset ja yli, varokaa päätänne...) juna saapuu luolaston syövereihin ja täällä matkustajat jakautuvat puhutun/ymmärretyn/sujuvasti kuunnelllun kielen mukaisiin ryhmiin ja oppaat ottavat porukat huostaansa. Tästä alkaa n. tunnin kestävä vaellus luolien läpi, välillä oppaan jorinoita kuuntelemaan pysähtyen. Itse tosin kadotin oman ryhmäni jo lähtökiihdytyksessä kun jäin tuijottamaan stalagmiitteja, stalagtiittejä ja stalgmitälietä kameran linssin läpi. Mutta eipä siinä mitään, hyvin sen italiaakin puhuvan ryhmän rippeiden kyydissä pysyi ja eksymään ei päässyt. Luolat olivat kyllä komeita ja vaikuttavia, suosittelen jos mestoille satutte. Vaikka Suomessakin kaikenlaisissa luolissa on tullut luuhattua niin ei kotikonnuilta ihan vastaavia löydä. Päivänvaloon palattua ja lounastauon jälkeen alle ilmainen shuttle bus ja sillä kohti 9km päässä sijatsevaa Predjaman linnaa. Linna on rakennettu nerokkaasti vuoren rinteessä olevan luolan suulle, tehden siitä lähes mahdottoman valloitettavan. Itse linnan sisällä ei ole niinkään paljoa nähtävää mutta mukava sokkelohan se oli kierrellä ja lisää luoliakin pääsee näkemään niin halutessaan. Mutta erityisesti ko.paikka on vaikuttava näky ulkoapäin pällisteltynä. Shuttle bus-aikataulu antaa vierailulle aikaa noin puolitoista tuntia mikä riittää oikein hyvin ja sama bussi palautti Turistin luolien kautta Postojnan rautatieasemalle, mistä tunnin Postojna-Ljubljana junamatkaan oikeuttavan lipun voi lunastaa vajaan viiden euron hintaan. Ljubljanaan palattua kävin vielä pällistelemässä paikallisen lepakkoluolan ympäristöä. Ja tämä ei siis ole luola jossa on lepakoita, vaan paikallisten alakulttuurien hengailumesta Ljubljanan rautatieaseman lähellä, Hostel Celican (nähtävyys sekin: entinen vankila, nykyinen hostelli, kalterit vielä tallessa) takana. Anarkistit olivat painaneet pitkää päivää niiden seinämaalausten kanssa. Mitenköhän tuo työnjako tuollaisessa anarko/punk/smelly hippie-yhteisössä oikein toimii..."Tossa ois vielä paljasta seinäpintaa, käypäs Mauri sutasemassa siihen näyttävä graffiti." "Älä komentele, en ota määräyksiä vastaan sortajilta. Fuck the system." "Huokaus." Ihan näyttävä alue kyllä, ei siinä mitn. Illalla Ljubljanassa alkoi helvetillisperkeleellinen ukkonen ja kaatosade, joka rajoitti illallissuunnitelmia pitäen tursitin korttelin säteellä hotellistaan. Paikallisen mätön sijaan illallislautaselta löytyi puolikiloinen t-luupihvi jonka syöminen oli (kumpaankaan prosessiin koskaan osallistumatta) jotain orgian ja teurastuksen väliltä. Nam.
Tiistaiaamukin valkeni sateisena. Tuossa hetki sitten luovutin hotellin pois ja valmistaudun siirtymätaipaleeseen kohti Bledin kaupunkia. Konsuli-Gregor pisti taas järjestellen ja kolleegansa Damjan on nakitettu Turstin viralliseksi kuskiksi Blediin kunhan aamuvuorostaan pääsee. Kävi jo tauolla hakemassa repun autoonsa. Palvelu pelaa. Ljubljanasta jäi oikein mukava kuva. Mukava ja turvllinen pikkukylä jossa Turistikin tuntee olevansa tervetullut. Ja toisin kuin esim. Belgradissa, jossa kaupungilla tulee vastaan toinen toistaan synkemmän näköistä serbiä niin alkuasukkaat tuntuvat paljon avoimemmilta ja ystävällisemmiltä kuin standardislaavit. Bledissä siis kaksi yötä, sitten yöksi Zagrebiin ja eteenpäin kohti Dubrovnikia. Josko vaikka Zagrebista sitten lisää väliaikoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
