Öistä Ljubljanaa triplasillan tuntumasta
tiistaina, elokuuta 04, 2009
Ljubljanaa ja vähän muutakin
Noniin...Torjantai ja perjantai menivät Ljubljanan keskustan seudulla pörräämiseen ja pakolliseen turistivierailuun Ljubljanan linnassa. Ei sieltä näyttävimmästä päästä linnoja missä on tullut käytyä mutta tornista aukeaa kyllä komeat näköalat yli Ljubljanan, että onhan siinä se. Presernov trg:n lähikorttelit, Ljubljanica-joen varren kadut ja vanhan kaupungin korttelit tarjoavat sinänsä ihan mukavaa haahuiluseutua mutta Ljubljanan keskustahan on verrattain pieni, joten pari päivää riittää hyvin niiden seutujen kartoittamiseen.
Iltaelämää löytyy runsaasti joen varrelta ja lähikortteleista, tosin valtaosa paikoista sulkee jo 01, osan ollessa auki 03:een. Peruskahviloiden/baarien lisäksi mieleen jäivät Pr´skelet ja Hijo de Puta vanhan kaupungin puolella. Pr'skelet vetää väkeä luurankokikkailullaan ja Hijo de Putan meininki oli muuten vaan leppoisaa, lehmä katossa ja miesten vessan lavuaari haluaa tulla otetuksi takaapäin. Niin ja viiden euron juomiin törsäämisen päälle saa lautasellisen tapaksia, which was nice. Myös Presernov trg:n kupeessa oleva Kavarna Tromostovje sai osansa turistin pesoista.
Matka tännehän sujui sinivalkoisin siivin ja majoitus Ljubljanassa oli varattuna Emonec-hotellissa. Jos tuollainen kahden tähden perustouhu piisaa niin sen kanssa ei voi mennä pahasti pieleen. Huone 59€/yö, aamiainen kuuluu hintaan ja aivan mestoilla, kortteli joen rantaan ja 100m Presernov trg:lle ja siitä vanhaan kaupunkiin.
Perjantai-iltana tapasin paikallisen kolleegan Gregorin oluen merkeissä ja Gregorhan koki heti velvollisuudekseen lähteä näyttämään Turistille paikkoja. Tämä ei sinänsä ole mikään suuri ihme, onhan kaveri sentään Karjalan Kannaksen Kaljapulloritarikunnan konsuli, toimipaikka Sredne Jersen kylä Ljubljanassa. Enivei, lauantaiaamuna klo 0930 Gregor poimi turistin kyytiinsä ja siitä suunnattiin kohti pohjoista ja Alppeja. Siellä pöristiin ensin aamukahveilla pienessä vuoristokylässä ja siitä otettiin suunta Velike Planinaan. Tälle 1666 metriselle huipulle noustiin todellisten vuoristogorilloiden tapaan gondoli/tuolihissi-kombinaatiolla. Mutta kyllähän tuo urakointi kannatti, huipulta aukeaa melko muikeat näkymät ympäröiville vuorille ja lähikaupunkeihin. Aurinko siellä tosin porotti perin lämpimästi, mikä oli luettavissa illemmalla myös turistin naamasta ja niskasta. Vuoristosamoilun päätteeksi suunta Gregorin kotiin missä vaimo oli jo valmistellut lounaan ja ruokailun parissa vietettiinkin mukava parituntinen aurinkoisella takapihalla. Ruoka huuhdottiin alas luonnollisesti tölkillisellä kylmää Karjalaa, Sloveniassa kun kerran ollaan. Ja kyllä, Karjalan Kannaksen Kaljapulloritarikunnan konsulin nimityskirja oli kehystettynä seinällä. Gregor meni illaksi töihin, joten Turistille aukesi vielä tilaisuus käydä tutustumasa Ljubljanan aluelennonjohtoon ja siitä sitten illanviettoon kylille. Ns. hyvä päivä.
Sunnuntai vierähti chillaillessa, terassilta toiselle Umberto Econ seurassa vaellellen. Sunnuntain aikana Gregor tosin ehti tehdä jo jatkojärjestelyjä Turistin päänmenoksi. Eli maanantaiaamulle oli järjestetty tapaaminen toisen kolleegan kanssa LJLJ ACC:n pihaan, josta oli määrä ottaa suunta kohti rannikkoa. Kolleega File oli menossa viettämään vapaitaan Portorozin rannikkokaupunkiin ja näin Turistille aukesi mahdollisuus autokyytiin kohti matkan varrella olevaa Postojnaa. Matka maanantaiaamuna käynnistyi verkkaisesti, ensin mentiin Filen kantabaariin Ljubljanan laidoille aamukahveille, aamukaljoille ja turisemaan niitä näitä natiivien kanssa. Siitä sitten aikanaan kohti Postojnaa näköalareittejä hyväksi käyttäen ja siellä vielä lounasoluet ennen kuin File jatkoi matkaansa kohti Portorozia ja Turisti itse hakeutui Kompas-matkatoimistoon kyselemään neuvoja nähtävyyksien pällistelemiseksi. Päivän suunnitelmassa oli Postojnan luoliin ja Predjaman linnaan tutustuminen ja Kompas:lla olikin eväät retken tekemiseen. Liput molempiin kohteisiin voi ostaa kevyesti alennettuun hintaan ko. byroosta ja antavat vielä aikatauluinfot yms. Joten siitä sitten jalat alle ja kävelemään kohti luolia, jotka sijaitsevat reilun 10 minuutin kävelymatkan päässä Postojnan keskustasta. Sen verran hyvissä ajoin onnistuin olemaan liikenteessä, että esim.iltapäivään verrattuna jonot olivat vähäisiä ja luoliin pääsi sukeltamaan melko sujuvasti. Kuljetus maan pinnalta luolien syövereihin tapahtuu eräänlaisen vuoristoradoistakin tutun junasysteemin kyydissä, tosin hieman rauhallisemmalla profiililla kuin keskimääräinen vuoristorata. Noin kahdeksan minuutin junamatkan jälkeen (kaksimetriset ja yli, varokaa päätänne...) juna saapuu luolaston syövereihin ja täällä matkustajat jakautuvat puhutun/ymmärretyn/sujuvasti kuunnelllun kielen mukaisiin ryhmiin ja oppaat ottavat porukat huostaansa. Tästä alkaa n. tunnin kestävä vaellus luolien läpi, välillä oppaan jorinoita kuuntelemaan pysähtyen. Itse tosin kadotin oman ryhmäni jo lähtökiihdytyksessä kun jäin tuijottamaan stalagmiitteja, stalagtiittejä ja stalgmitälietä kameran linssin läpi. Mutta eipä siinä mitään, hyvin sen italiaakin puhuvan ryhmän rippeiden kyydissä pysyi ja eksymään ei päässyt. Luolat olivat kyllä komeita ja vaikuttavia, suosittelen jos mestoille satutte. Vaikka Suomessakin kaikenlaisissa luolissa on tullut luuhattua niin ei kotikonnuilta ihan vastaavia löydä. Päivänvaloon palattua ja lounastauon jälkeen alle ilmainen shuttle bus ja sillä kohti 9km päässä sijatsevaa Predjaman linnaa. Linna on rakennettu nerokkaasti vuoren rinteessä olevan luolan suulle, tehden siitä lähes mahdottoman valloitettavan. Itse linnan sisällä ei ole niinkään paljoa nähtävää mutta mukava sokkelohan se oli kierrellä ja lisää luoliakin pääsee näkemään niin halutessaan. Mutta erityisesti ko.paikka on vaikuttava näky ulkoapäin pällisteltynä. Shuttle bus-aikataulu antaa vierailulle aikaa noin puolitoista tuntia mikä riittää oikein hyvin ja sama bussi palautti Turistin luolien kautta Postojnan rautatieasemalle, mistä tunnin Postojna-Ljubljana junamatkaan oikeuttavan lipun voi lunastaa vajaan viiden euron hintaan. Ljubljanaan palattua kävin vielä pällistelemässä paikallisen lepakkoluolan ympäristöä. Ja tämä ei siis ole luola jossa on lepakoita, vaan paikallisten alakulttuurien hengailumesta Ljubljanan rautatieaseman lähellä, Hostel Celican (nähtävyys sekin: entinen vankila, nykyinen hostelli, kalterit vielä tallessa) takana. Anarkistit olivat painaneet pitkää päivää niiden seinämaalausten kanssa. Mitenköhän tuo työnjako tuollaisessa anarko/punk/smelly hippie-yhteisössä oikein toimii..."Tossa ois vielä paljasta seinäpintaa, käypäs Mauri sutasemassa siihen näyttävä graffiti." "Älä komentele, en ota määräyksiä vastaan sortajilta. Fuck the system." "Huokaus." Ihan näyttävä alue kyllä, ei siinä mitn. Illalla Ljubljanassa alkoi helvetillisperkeleellinen ukkonen ja kaatosade, joka rajoitti illallissuunnitelmia pitäen tursitin korttelin säteellä hotellistaan. Paikallisen mätön sijaan illallislautaselta löytyi puolikiloinen t-luupihvi jonka syöminen oli (kumpaankaan prosessiin koskaan osallistumatta) jotain orgian ja teurastuksen väliltä. Nam.
Tiistaiaamukin valkeni sateisena. Tuossa hetki sitten luovutin hotellin pois ja valmistaudun siirtymätaipaleeseen kohti Bledin kaupunkia. Konsuli-Gregor pisti taas järjestellen ja kolleegansa Damjan on nakitettu Turstin viralliseksi kuskiksi Blediin kunhan aamuvuorostaan pääsee. Kävi jo tauolla hakemassa repun autoonsa. Palvelu pelaa. Ljubljanasta jäi oikein mukava kuva. Mukava ja turvllinen pikkukylä jossa Turistikin tuntee olevansa tervetullut. Ja toisin kuin esim. Belgradissa, jossa kaupungilla tulee vastaan toinen toistaan synkemmän näköistä serbiä niin alkuasukkaat tuntuvat paljon avoimemmilta ja ystävällisemmiltä kuin standardislaavit. Bledissä siis kaksi yötä, sitten yöksi Zagrebiin ja eteenpäin kohti Dubrovnikia. Josko vaikka Zagrebista sitten lisää väliaikoja.
Iltaelämää löytyy runsaasti joen varrelta ja lähikortteleista, tosin valtaosa paikoista sulkee jo 01, osan ollessa auki 03:een. Peruskahviloiden/baarien lisäksi mieleen jäivät Pr´skelet ja Hijo de Puta vanhan kaupungin puolella. Pr'skelet vetää väkeä luurankokikkailullaan ja Hijo de Putan meininki oli muuten vaan leppoisaa, lehmä katossa ja miesten vessan lavuaari haluaa tulla otetuksi takaapäin. Niin ja viiden euron juomiin törsäämisen päälle saa lautasellisen tapaksia, which was nice. Myös Presernov trg:n kupeessa oleva Kavarna Tromostovje sai osansa turistin pesoista.
Matka tännehän sujui sinivalkoisin siivin ja majoitus Ljubljanassa oli varattuna Emonec-hotellissa. Jos tuollainen kahden tähden perustouhu piisaa niin sen kanssa ei voi mennä pahasti pieleen. Huone 59€/yö, aamiainen kuuluu hintaan ja aivan mestoilla, kortteli joen rantaan ja 100m Presernov trg:lle ja siitä vanhaan kaupunkiin.
Perjantai-iltana tapasin paikallisen kolleegan Gregorin oluen merkeissä ja Gregorhan koki heti velvollisuudekseen lähteä näyttämään Turistille paikkoja. Tämä ei sinänsä ole mikään suuri ihme, onhan kaveri sentään Karjalan Kannaksen Kaljapulloritarikunnan konsuli, toimipaikka Sredne Jersen kylä Ljubljanassa. Enivei, lauantaiaamuna klo 0930 Gregor poimi turistin kyytiinsä ja siitä suunnattiin kohti pohjoista ja Alppeja. Siellä pöristiin ensin aamukahveilla pienessä vuoristokylässä ja siitä otettiin suunta Velike Planinaan. Tälle 1666 metriselle huipulle noustiin todellisten vuoristogorilloiden tapaan gondoli/tuolihissi-kombinaatiolla. Mutta kyllähän tuo urakointi kannatti, huipulta aukeaa melko muikeat näkymät ympäröiville vuorille ja lähikaupunkeihin. Aurinko siellä tosin porotti perin lämpimästi, mikä oli luettavissa illemmalla myös turistin naamasta ja niskasta. Vuoristosamoilun päätteeksi suunta Gregorin kotiin missä vaimo oli jo valmistellut lounaan ja ruokailun parissa vietettiinkin mukava parituntinen aurinkoisella takapihalla. Ruoka huuhdottiin alas luonnollisesti tölkillisellä kylmää Karjalaa, Sloveniassa kun kerran ollaan. Ja kyllä, Karjalan Kannaksen Kaljapulloritarikunnan konsulin nimityskirja oli kehystettynä seinällä. Gregor meni illaksi töihin, joten Turistille aukesi vielä tilaisuus käydä tutustumasa Ljubljanan aluelennonjohtoon ja siitä sitten illanviettoon kylille. Ns. hyvä päivä.
Sunnuntai vierähti chillaillessa, terassilta toiselle Umberto Econ seurassa vaellellen. Sunnuntain aikana Gregor tosin ehti tehdä jo jatkojärjestelyjä Turistin päänmenoksi. Eli maanantaiaamulle oli järjestetty tapaaminen toisen kolleegan kanssa LJLJ ACC:n pihaan, josta oli määrä ottaa suunta kohti rannikkoa. Kolleega File oli menossa viettämään vapaitaan Portorozin rannikkokaupunkiin ja näin Turistille aukesi mahdollisuus autokyytiin kohti matkan varrella olevaa Postojnaa. Matka maanantaiaamuna käynnistyi verkkaisesti, ensin mentiin Filen kantabaariin Ljubljanan laidoille aamukahveille, aamukaljoille ja turisemaan niitä näitä natiivien kanssa. Siitä sitten aikanaan kohti Postojnaa näköalareittejä hyväksi käyttäen ja siellä vielä lounasoluet ennen kuin File jatkoi matkaansa kohti Portorozia ja Turisti itse hakeutui Kompas-matkatoimistoon kyselemään neuvoja nähtävyyksien pällistelemiseksi. Päivän suunnitelmassa oli Postojnan luoliin ja Predjaman linnaan tutustuminen ja Kompas:lla olikin eväät retken tekemiseen. Liput molempiin kohteisiin voi ostaa kevyesti alennettuun hintaan ko. byroosta ja antavat vielä aikatauluinfot yms. Joten siitä sitten jalat alle ja kävelemään kohti luolia, jotka sijaitsevat reilun 10 minuutin kävelymatkan päässä Postojnan keskustasta. Sen verran hyvissä ajoin onnistuin olemaan liikenteessä, että esim.iltapäivään verrattuna jonot olivat vähäisiä ja luoliin pääsi sukeltamaan melko sujuvasti. Kuljetus maan pinnalta luolien syövereihin tapahtuu eräänlaisen vuoristoradoistakin tutun junasysteemin kyydissä, tosin hieman rauhallisemmalla profiililla kuin keskimääräinen vuoristorata. Noin kahdeksan minuutin junamatkan jälkeen (kaksimetriset ja yli, varokaa päätänne...) juna saapuu luolaston syövereihin ja täällä matkustajat jakautuvat puhutun/ymmärretyn/sujuvasti kuunnelllun kielen mukaisiin ryhmiin ja oppaat ottavat porukat huostaansa. Tästä alkaa n. tunnin kestävä vaellus luolien läpi, välillä oppaan jorinoita kuuntelemaan pysähtyen. Itse tosin kadotin oman ryhmäni jo lähtökiihdytyksessä kun jäin tuijottamaan stalagmiitteja, stalagtiittejä ja stalgmitälietä kameran linssin läpi. Mutta eipä siinä mitään, hyvin sen italiaakin puhuvan ryhmän rippeiden kyydissä pysyi ja eksymään ei päässyt. Luolat olivat kyllä komeita ja vaikuttavia, suosittelen jos mestoille satutte. Vaikka Suomessakin kaikenlaisissa luolissa on tullut luuhattua niin ei kotikonnuilta ihan vastaavia löydä. Päivänvaloon palattua ja lounastauon jälkeen alle ilmainen shuttle bus ja sillä kohti 9km päässä sijatsevaa Predjaman linnaa. Linna on rakennettu nerokkaasti vuoren rinteessä olevan luolan suulle, tehden siitä lähes mahdottoman valloitettavan. Itse linnan sisällä ei ole niinkään paljoa nähtävää mutta mukava sokkelohan se oli kierrellä ja lisää luoliakin pääsee näkemään niin halutessaan. Mutta erityisesti ko.paikka on vaikuttava näky ulkoapäin pällisteltynä. Shuttle bus-aikataulu antaa vierailulle aikaa noin puolitoista tuntia mikä riittää oikein hyvin ja sama bussi palautti Turistin luolien kautta Postojnan rautatieasemalle, mistä tunnin Postojna-Ljubljana junamatkaan oikeuttavan lipun voi lunastaa vajaan viiden euron hintaan. Ljubljanaan palattua kävin vielä pällistelemässä paikallisen lepakkoluolan ympäristöä. Ja tämä ei siis ole luola jossa on lepakoita, vaan paikallisten alakulttuurien hengailumesta Ljubljanan rautatieaseman lähellä, Hostel Celican (nähtävyys sekin: entinen vankila, nykyinen hostelli, kalterit vielä tallessa) takana. Anarkistit olivat painaneet pitkää päivää niiden seinämaalausten kanssa. Mitenköhän tuo työnjako tuollaisessa anarko/punk/smelly hippie-yhteisössä oikein toimii..."Tossa ois vielä paljasta seinäpintaa, käypäs Mauri sutasemassa siihen näyttävä graffiti." "Älä komentele, en ota määräyksiä vastaan sortajilta. Fuck the system." "Huokaus." Ihan näyttävä alue kyllä, ei siinä mitn. Illalla Ljubljanassa alkoi helvetillisperkeleellinen ukkonen ja kaatosade, joka rajoitti illallissuunnitelmia pitäen tursitin korttelin säteellä hotellistaan. Paikallisen mätön sijaan illallislautaselta löytyi puolikiloinen t-luupihvi jonka syöminen oli (kumpaankaan prosessiin koskaan osallistumatta) jotain orgian ja teurastuksen väliltä. Nam.
Tiistaiaamukin valkeni sateisena. Tuossa hetki sitten luovutin hotellin pois ja valmistaudun siirtymätaipaleeseen kohti Bledin kaupunkia. Konsuli-Gregor pisti taas järjestellen ja kolleegansa Damjan on nakitettu Turstin viralliseksi kuskiksi Blediin kunhan aamuvuorostaan pääsee. Kävi jo tauolla hakemassa repun autoonsa. Palvelu pelaa. Ljubljanasta jäi oikein mukava kuva. Mukava ja turvllinen pikkukylä jossa Turistikin tuntee olevansa tervetullut. Ja toisin kuin esim. Belgradissa, jossa kaupungilla tulee vastaan toinen toistaan synkemmän näköistä serbiä niin alkuasukkaat tuntuvat paljon avoimemmilta ja ystävällisemmiltä kuin standardislaavit. Bledissä siis kaksi yötä, sitten yöksi Zagrebiin ja eteenpäin kohti Dubrovnikia. Josko vaikka Zagrebista sitten lisää väliaikoja.
torstaina, heinäkuuta 30, 2009
Hahaa....
...muistin vielä käyttäjätunnuksen ja salasanankin. Hetkeen ei ole tullut tätä päivitettyä mutta syy sihen ei ole niinkään se, että ei olisi tullut reissattua, vaan se että reissut on ollut lähinnä vanhaa tuttua. Eikä esim. edellisestä, poikain kanssa toteutetusta Japanin-reissusta jäänyt paljoa kerrottavaa. Ei niinkään sen takia, että olisi ollut tylsää vaan enemmänkin päin vastoin...Myöskään keväisestä viikosta Turkissa ei juuri merkintöjä kertynyt, syynä tosin se että kyseessä oli työmatka.
Nyt on kuitenkin taas tilanne päällä ja välillä jotain uuttakin. Turisti saapua pätkähti Ljubljanaan, Sloveniaan tuossa iltapäivällä. Aiemmat kokemukset Sloveniasta rajoittuvat bussimatkaan Italian Triestestä (en suosittele) Kroatian Pulaan (suosittelen varauksin) joskus kesällä 2001 ja sillä matkalla Sloveniassa vietetystä 30 minuutista ei vielä kovin merkittävää blogimerkintää askartele. Mutta nyt siis Ljubljanassa ensi tiistaihin asti ja siitä sitten Blediin pariksi päiväksi. Toki tiistaihin mennessä on ajatuksena heittää joku päiväretkikin täältä Ljubljanasta käsin ja junalla. Bledin jälkeen Zagrebin kautta Dubrovnikiin ja Korculan saarelle viikoksi. Sieltä sitten vielä pitkäksi viikonlopuksi vanhaa tuttua moikkaamaan, eli Budapestiin ja Szigetin festareille pariksi päiväksi. Ehkä nyt ehtisi sinne patsaspuistoonkin...Kotona taas 18. päivä elokuuta. Sitten päivä pyykinpesua, repun vaihto pienempään ja 20. päivä - yllättäen - Japanin Osakaan reiluksi viikoksi. Kotona 29. päivä ja lomat lusittu 30.8., tadaa. Linkittelen tuonnempana, ei tällä mobiililaitteella viitsi alkaa kikkailemaan. Ja nyt suonette anteeksi, pitää keskittyä seuralaiseenkin välillä, tuo pitkä, kylmä ja halpa kaipaa huomiotani.
Nyt on kuitenkin taas tilanne päällä ja välillä jotain uuttakin. Turisti saapua pätkähti Ljubljanaan, Sloveniaan tuossa iltapäivällä. Aiemmat kokemukset Sloveniasta rajoittuvat bussimatkaan Italian Triestestä (en suosittele) Kroatian Pulaan (suosittelen varauksin) joskus kesällä 2001 ja sillä matkalla Sloveniassa vietetystä 30 minuutista ei vielä kovin merkittävää blogimerkintää askartele. Mutta nyt siis Ljubljanassa ensi tiistaihin asti ja siitä sitten Blediin pariksi päiväksi. Toki tiistaihin mennessä on ajatuksena heittää joku päiväretkikin täältä Ljubljanasta käsin ja junalla. Bledin jälkeen Zagrebin kautta Dubrovnikiin ja Korculan saarelle viikoksi. Sieltä sitten vielä pitkäksi viikonlopuksi vanhaa tuttua moikkaamaan, eli Budapestiin ja Szigetin festareille pariksi päiväksi. Ehkä nyt ehtisi sinne patsaspuistoonkin...Kotona taas 18. päivä elokuuta. Sitten päivä pyykinpesua, repun vaihto pienempään ja 20. päivä - yllättäen - Japanin Osakaan reiluksi viikoksi. Kotona 29. päivä ja lomat lusittu 30.8., tadaa. Linkittelen tuonnempana, ei tällä mobiililaitteella viitsi alkaa kikkailemaan. Ja nyt suonette anteeksi, pitää keskittyä seuralaiseenkin välillä, tuo pitkä, kylmä ja halpa kaipaa huomiotani.
tiistaina, tammikuuta 13, 2009
Matka on jatkunut
Phnom Penh oli kyllä mainio. Kolmen miljoonan ihmisen kaupunki jossa lienee arviolta 10 miljoonaa mopoa jotka tuntuvat kaikki olevan liikkeellä samaan aikaan. Koko ajan. Kaistajako on suuntaa antava ja ryhmittäytymiskonventiot melko jatsahtavia. Mutta hyvin sinne Turistikin sekaan mahtui, kunhan muisti pelisäännöt.
Kaupunki on kokoisekseen siinä mielessä poikkeava, että kaupunkin silhuetti on melko matala. Yli 5 kerroksisia rakennuksia Phnom Penhistä on vaikea löytää. Tämäkin tosin on muuttumassa ja ensimmäiset yli 30-kerroksiset rakennukset ovat jo tekeillä ja kaupunkikuva tullee muuttumaan merkittävästi lähivuosien aikana. Kaupunki on olemukseltaan selvästi esim. Bangkokia rosoisempi (roskaa, "tuoksuja", hallitsematonta kaaosta, nuhjuisia rakennuksia, jne.) mutta raffin ulkokuoren alta löytyy leppoisaa meinikiä, hienoa kolonialistista arkkitehtuuria ja ystävällisiä ihmisiä. Ja jotenkin paljon aidommin ystävällisen tuntuisia kuin esim. Thaimaassa, jossa länkkäri on paikalliselle kävelevä pankkiautomaatti. Hintatasokin tosiaan reiilusti Thaimaan alapuolella, kaljaa joi halvimmillaan 0,65US$ hintaan, joten ei siinä merkittävämmin köyhtymään pääse vaikka ottaisi toisenkin.
Hotelli onnistui koomailemaan tosin sen Turistin varauksen kanssa, toisena päivänä päättivät siirtää sen kummemmin kyselemättä toiseen, halvempaan huoneeseen, vaikka erikseen ilmoitin edellisenä päivänä, että kalliimpikin kelpaa koko vierailun ajaksi. Noh, samapa tuo, säästyi muuutama kymppi mutta sinne meni se oma parveke, sniif. Tiistaina otin tuktukin alle ja kävin tsekkaamassa Tuol Slengin museon ja Kuoleman kentät. Kuoleman Kentillä sinänsä ei mitään merkittävämpää "nähtävää" ole mutta Tuol Slengin jälkeen paikka pistää kontekstiin kaikki Punaisten Khmerien touhut, jotka eivät olleet sieltä kevyimmästä päästä...17000-20000 ihmistä kävi läpi Tuol Slengin ja "tunnustuksen" jälkeen vielä hengissä olevat roudattiin Kuoleman Kentille viimeistä matkaa varten. Koko sirkuksesta selvisi hengissä lähteistä riippuen 8-12 ihmistä...Iltapäivällä vielä vaeltelemassa Phnom Penhin komeassa art deco kauppahallissa, jossa oli tuttuun Aasialaiseen markkinatyyliin kaupan kaikki mahdollinen. Phnom Penhissä tuntui kaupppa annattavan muutnekin, vaikka kapunki on varmasti niistä hurjimmista vuosistaan hieman rauhoittunutkin, niin esim. jazz-tupakkia kauppasi jokainen tuktuk-kuski ja helposti tunnistettava ominaistuoksu leijuikin vähän siellä sun täällä pitkin kaupunkia. "Happy pizza" jäi kyllä kokeilematta.
Keskiviikko meni kävelykierroksen merkeissä kamera kaulassa roikkuen. Nelisen tuntia lompsimista ja Kansallismuseo + Wat Phnom. Ei mitään merkillisempää.
Keskiviikkoiltahan oli myös Uuden Vuoden aatto ja pitijhän sitä kevyesti juhlistaa vaikka paikalliset eivät sen päälle mitään ymmärräkään. Joten expat-seuraan piti hakeutua. "Huxley's Brave New World" pub tarjosi oivat puitteet alkuillalle, tarjolla oli ilmaista ruokaa kunhan jaksoi juoda. Baariin omistaja Robert Huxley on muuten sen Huxleyn lapsenlapsenlapsi, joten siitä luontavasti baarin nimi. Illan mittaan jaeltiin myös drinkkilippuja joilla napsahtelisi alennusta seuraavasta baarista, joten ei valittamista palvelun suhteen. Seuraavaksi siirryttiin Sharky's - baariin, jossa oli tarjolla yleisen häröilyn lisäksi myös live-musiikkia. Ensimmäinen bändi oli ehtinyt jo lopettamaan saapuessani paikalle mutta asiakaskunta osasi informoida bändin olleen suomalainen. WTF? Hetken pälyilyn jälkeen muutama erehtymättä suomalaisen näköinen jamppa olikin tunnistettavissa ja päädyin vaihtamaan kavereiden kanssa muutaman sanan. Orkesteri oli nimeltään Bum n' Draze, ilmeisesti kamputsean johtava suomalainen viidakkometallibändi. Kaverit ovat viettäneet Kamputseassa jo useamman vuoden ja Uuden Vuoden keikka taisi puheiden mukaan olla bändin abaut viideskymmenes. Noh, täytyy tsekata orkesterin livekunto seuraavalla reissulla.
Uuden Vuoden päivä meni pitkälti aatosta toipuiluun ja kevyeen maleksimiseen. Itsellä on ollut muutaman vuoden ajatuksena jonkinlaisen puljun perustaminen tuonne Aasian suuntaan ja torstaina juttelinkin Huxleys:in pyörittäjien kanssa paikallisista yrityskuvioista. Larrylle jätin käyntikortin ja lupasi pistää vähän kontaktiensa yhteystietoja tulemaan. Saas nähdä mitä siitä syntyy...
Perjantaina ehti vielä maleksimaan hieman joen rantaa ylösalas ja iltapäivällä kohti lentokenttää ja takaisin Bangkokiin. Olisi pitänyt suunnitella muutamaa päivää pidempi PP visiitti, nyt jäi esim. suositellun Boeng Kak-järven alueen reppurimeininki asianmukaisine chillailuineen näkemättä. No, ensi kerralla.
BKK viikonlopun jälkeen piti alkaa miettimään, että mitäs sitten...Vaikkei se ole koskaan ykköskohteisiin kuulunutkaan, niin Koh Samui oli edelleen näkemättä joten sinne siis. Thai Airwaysin siivillä matka Bangkokista Samuille kestää vajaan tunnin ja hintaa parin päivän varoitusajalla ostetulle menopaluulle tuli n. 120€. Toinen vaihtoehto (ja enemmän päivittäisiä vuoroja) BKK-Samui välille on Bangkok Airways. Bangkok Airways on myös hiemaan huokeampi mutta koska keskittäminen kannattaa, niin Turisti suosi Star Alliancea. Majoitusta en ellut buukannut etukäteeen ja se hoitui Samuin kentältä. Mielenkiintoinen kenttä kaiken kaikkiaan...Etelän suunnasta lähestyttäessä saapuva kone hipoo Chaweng Beachin alueen rakennusten kattoja kyseisen rannan sijaitessa aivan kentän kupeessa. Itse kentällä kuljetus koneesta terminaaliin sujuu semmoisella "katujunalla", jolla yleensä roudataan turisteja sightseeing-keikoille ympäri maailmaa. Itse terminaalirakennus osoitttaa tropiikissa asumisen vaikutuksen rakennuskustannuksiin, sillä rakennukseen ei ole nähty tarpeelliseksi pystyttää seiniä alkuunkaan, muistutti enemmän trooppista huvimajaa. Saarelta poistuessa check-in hoidetaan toisessa, vastaavanlaisessa rakennuksessa, josta siirrytään kävellen tähän rakennukseen kauppojen reunustaman kävelykadun kautta. Terminaalishoppailua ulkosalla. Mielenkiintoinen ratkaisu ihan turvallisuudenkin näkökulmasta näinä aikoina....
Anyway...Majoituksen suhteen heitin kolikkoa Chaweng Beachin ja Big Buddha Beachin välillä ja päädyin Chawengiin. MAjoituskohteeksi osui OP Bungalow, jonka tilavasta ilmastoidusta möksästä viihtyisässä puutarhassa aivan rannan kupeessa sai maksaa 1800 bahtia/yö. Ei ihan reppuirihintaisia siis mutta osui budjettiin. Mökki ja sijainti sinänsä ihan hintansa väärtti mutta paikan ravintolassa oli kieltämättäeittämättä Kaakkois-Aasian hitain ja laiskin henkilökunta. Turisti olisi voinut helposti viettää raflassa koko päivän ilman minkäänlaista palvelua ellei olisi ottanut ohjia omiin käsiinsä. Tämä huomioiden paikkaa voi suositella mikäli Chawengille haluaa mennä. Mutta...
Opaskirjojen mukaan tämä olisi se hienoin, isoin ja infraltaan paras pätkä rantaa Samuilla. Postuumisti voi toddeta, että olisi varmaankin pitänyt vaihtaa Big Buddha Beachille, tai etelämpään Lamaille. Itse ranta Chawengilla ei ole läheskään yhtä hyvä kuin muilla käymilläni Thaimaan saarilla ja ranta-alueen pääkadulla meininki muistutti enemmän Ibizaa, kuin Thaimaata (vertailu tehty koskaan Ibizalla käymättä, toim.huom.). Humalaisia brittejä ja venäläisiä piisaa, baaritytöt houkuttelevat diskoihinsa ja hintataso kaukana Thaimaan normaaalista tasosta. Tieedä sitten olisiko meininki muuttunut miksikään saaren muilla rannoilla. Harkitsin hetken vaihtamista Koh Phanganille mutta koska siellä oli viikonloppuna tiedossa Full Moon Party unohdin tämän ajatuksen ssaman tien. Ajatus 10000 essopäästä pörissemässä rannalla vuorokauden läpeensä spastisesti trancen tahtiin ei edusta meikäläisen käsitystä saaristomatkailusta. Koh Taolle olisi voinut hilpaista mutta lopulta laiskuus voitti ja jäin Chawengiin. Ei pidä kuitenkaan käsittää tätä nyt ihan väärin, ei se nyt aivan berberistä ollut sekään. Mutta ei nyt toisaalta mikään Pellinkikään. Saatan hakeutua saarelle toistekin mutta erittäin todennäköisesti eri rannalle ja sitä kautta Phanganille/Taolle.
Nyt ollaan taas BKK:ssa ja kahden vuorokkauden kuluttua matkalla kohti kotia. EVVVK. Kuvapäivityksiä ei tähän väliin tule, GIMP ei suostu yhteistoimintaan. Katsotaan josko vielä huomenna jaksaisi/onnistuisi. Kirjojakin tullut luettua vielä 5-6 lisää, niistäkin tuonnempana. Nyssonmoro.
Kaupunki on kokoisekseen siinä mielessä poikkeava, että kaupunkin silhuetti on melko matala. Yli 5 kerroksisia rakennuksia Phnom Penhistä on vaikea löytää. Tämäkin tosin on muuttumassa ja ensimmäiset yli 30-kerroksiset rakennukset ovat jo tekeillä ja kaupunkikuva tullee muuttumaan merkittävästi lähivuosien aikana. Kaupunki on olemukseltaan selvästi esim. Bangkokia rosoisempi (roskaa, "tuoksuja", hallitsematonta kaaosta, nuhjuisia rakennuksia, jne.) mutta raffin ulkokuoren alta löytyy leppoisaa meinikiä, hienoa kolonialistista arkkitehtuuria ja ystävällisiä ihmisiä. Ja jotenkin paljon aidommin ystävällisen tuntuisia kuin esim. Thaimaassa, jossa länkkäri on paikalliselle kävelevä pankkiautomaatti. Hintatasokin tosiaan reiilusti Thaimaan alapuolella, kaljaa joi halvimmillaan 0,65US$ hintaan, joten ei siinä merkittävämmin köyhtymään pääse vaikka ottaisi toisenkin.
Hotelli onnistui koomailemaan tosin sen Turistin varauksen kanssa, toisena päivänä päättivät siirtää sen kummemmin kyselemättä toiseen, halvempaan huoneeseen, vaikka erikseen ilmoitin edellisenä päivänä, että kalliimpikin kelpaa koko vierailun ajaksi. Noh, samapa tuo, säästyi muuutama kymppi mutta sinne meni se oma parveke, sniif. Tiistaina otin tuktukin alle ja kävin tsekkaamassa Tuol Slengin museon ja Kuoleman kentät. Kuoleman Kentillä sinänsä ei mitään merkittävämpää "nähtävää" ole mutta Tuol Slengin jälkeen paikka pistää kontekstiin kaikki Punaisten Khmerien touhut, jotka eivät olleet sieltä kevyimmästä päästä...17000-20000 ihmistä kävi läpi Tuol Slengin ja "tunnustuksen" jälkeen vielä hengissä olevat roudattiin Kuoleman Kentille viimeistä matkaa varten. Koko sirkuksesta selvisi hengissä lähteistä riippuen 8-12 ihmistä...Iltapäivällä vielä vaeltelemassa Phnom Penhin komeassa art deco kauppahallissa, jossa oli tuttuun Aasialaiseen markkinatyyliin kaupan kaikki mahdollinen. Phnom Penhissä tuntui kaupppa annattavan muutnekin, vaikka kapunki on varmasti niistä hurjimmista vuosistaan hieman rauhoittunutkin, niin esim. jazz-tupakkia kauppasi jokainen tuktuk-kuski ja helposti tunnistettava ominaistuoksu leijuikin vähän siellä sun täällä pitkin kaupunkia. "Happy pizza" jäi kyllä kokeilematta.
Keskiviikko meni kävelykierroksen merkeissä kamera kaulassa roikkuen. Nelisen tuntia lompsimista ja Kansallismuseo + Wat Phnom. Ei mitään merkillisempää.
Keskiviikkoiltahan oli myös Uuden Vuoden aatto ja pitijhän sitä kevyesti juhlistaa vaikka paikalliset eivät sen päälle mitään ymmärräkään. Joten expat-seuraan piti hakeutua. "Huxley's Brave New World" pub tarjosi oivat puitteet alkuillalle, tarjolla oli ilmaista ruokaa kunhan jaksoi juoda. Baariin omistaja Robert Huxley on muuten sen Huxleyn lapsenlapsenlapsi, joten siitä luontavasti baarin nimi. Illan mittaan jaeltiin myös drinkkilippuja joilla napsahtelisi alennusta seuraavasta baarista, joten ei valittamista palvelun suhteen. Seuraavaksi siirryttiin Sharky's - baariin, jossa oli tarjolla yleisen häröilyn lisäksi myös live-musiikkia. Ensimmäinen bändi oli ehtinyt jo lopettamaan saapuessani paikalle mutta asiakaskunta osasi informoida bändin olleen suomalainen. WTF? Hetken pälyilyn jälkeen muutama erehtymättä suomalaisen näköinen jamppa olikin tunnistettavissa ja päädyin vaihtamaan kavereiden kanssa muutaman sanan. Orkesteri oli nimeltään Bum n' Draze, ilmeisesti kamputsean johtava suomalainen viidakkometallibändi. Kaverit ovat viettäneet Kamputseassa jo useamman vuoden ja Uuden Vuoden keikka taisi puheiden mukaan olla bändin abaut viideskymmenes. Noh, täytyy tsekata orkesterin livekunto seuraavalla reissulla.
Uuden Vuoden päivä meni pitkälti aatosta toipuiluun ja kevyeen maleksimiseen. Itsellä on ollut muutaman vuoden ajatuksena jonkinlaisen puljun perustaminen tuonne Aasian suuntaan ja torstaina juttelinkin Huxleys:in pyörittäjien kanssa paikallisista yrityskuvioista. Larrylle jätin käyntikortin ja lupasi pistää vähän kontaktiensa yhteystietoja tulemaan. Saas nähdä mitä siitä syntyy...
Perjantaina ehti vielä maleksimaan hieman joen rantaa ylösalas ja iltapäivällä kohti lentokenttää ja takaisin Bangkokiin. Olisi pitänyt suunnitella muutamaa päivää pidempi PP visiitti, nyt jäi esim. suositellun Boeng Kak-järven alueen reppurimeininki asianmukaisine chillailuineen näkemättä. No, ensi kerralla.
BKK viikonlopun jälkeen piti alkaa miettimään, että mitäs sitten...Vaikkei se ole koskaan ykköskohteisiin kuulunutkaan, niin Koh Samui oli edelleen näkemättä joten sinne siis. Thai Airwaysin siivillä matka Bangkokista Samuille kestää vajaan tunnin ja hintaa parin päivän varoitusajalla ostetulle menopaluulle tuli n. 120€. Toinen vaihtoehto (ja enemmän päivittäisiä vuoroja) BKK-Samui välille on Bangkok Airways. Bangkok Airways on myös hiemaan huokeampi mutta koska keskittäminen kannattaa, niin Turisti suosi Star Alliancea. Majoitusta en ellut buukannut etukäteeen ja se hoitui Samuin kentältä. Mielenkiintoinen kenttä kaiken kaikkiaan...Etelän suunnasta lähestyttäessä saapuva kone hipoo Chaweng Beachin alueen rakennusten kattoja kyseisen rannan sijaitessa aivan kentän kupeessa. Itse kentällä kuljetus koneesta terminaaliin sujuu semmoisella "katujunalla", jolla yleensä roudataan turisteja sightseeing-keikoille ympäri maailmaa. Itse terminaalirakennus osoitttaa tropiikissa asumisen vaikutuksen rakennuskustannuksiin, sillä rakennukseen ei ole nähty tarpeelliseksi pystyttää seiniä alkuunkaan, muistutti enemmän trooppista huvimajaa. Saarelta poistuessa check-in hoidetaan toisessa, vastaavanlaisessa rakennuksessa, josta siirrytään kävellen tähän rakennukseen kauppojen reunustaman kävelykadun kautta. Terminaalishoppailua ulkosalla. Mielenkiintoinen ratkaisu ihan turvallisuudenkin näkökulmasta näinä aikoina....
Anyway...Majoituksen suhteen heitin kolikkoa Chaweng Beachin ja Big Buddha Beachin välillä ja päädyin Chawengiin. MAjoituskohteeksi osui OP Bungalow, jonka tilavasta ilmastoidusta möksästä viihtyisässä puutarhassa aivan rannan kupeessa sai maksaa 1800 bahtia/yö. Ei ihan reppuirihintaisia siis mutta osui budjettiin. Mökki ja sijainti sinänsä ihan hintansa väärtti mutta paikan ravintolassa oli kieltämättäeittämättä Kaakkois-Aasian hitain ja laiskin henkilökunta. Turisti olisi voinut helposti viettää raflassa koko päivän ilman minkäänlaista palvelua ellei olisi ottanut ohjia omiin käsiinsä. Tämä huomioiden paikkaa voi suositella mikäli Chawengille haluaa mennä. Mutta...
Opaskirjojen mukaan tämä olisi se hienoin, isoin ja infraltaan paras pätkä rantaa Samuilla. Postuumisti voi toddeta, että olisi varmaankin pitänyt vaihtaa Big Buddha Beachille, tai etelämpään Lamaille. Itse ranta Chawengilla ei ole läheskään yhtä hyvä kuin muilla käymilläni Thaimaan saarilla ja ranta-alueen pääkadulla meininki muistutti enemmän Ibizaa, kuin Thaimaata (vertailu tehty koskaan Ibizalla käymättä, toim.huom.). Humalaisia brittejä ja venäläisiä piisaa, baaritytöt houkuttelevat diskoihinsa ja hintataso kaukana Thaimaan normaaalista tasosta. Tieedä sitten olisiko meininki muuttunut miksikään saaren muilla rannoilla. Harkitsin hetken vaihtamista Koh Phanganille mutta koska siellä oli viikonloppuna tiedossa Full Moon Party unohdin tämän ajatuksen ssaman tien. Ajatus 10000 essopäästä pörissemässä rannalla vuorokauden läpeensä spastisesti trancen tahtiin ei edusta meikäläisen käsitystä saaristomatkailusta. Koh Taolle olisi voinut hilpaista mutta lopulta laiskuus voitti ja jäin Chawengiin. Ei pidä kuitenkaan käsittää tätä nyt ihan väärin, ei se nyt aivan berberistä ollut sekään. Mutta ei nyt toisaalta mikään Pellinkikään. Saatan hakeutua saarelle toistekin mutta erittäin todennäköisesti eri rannalle ja sitä kautta Phanganille/Taolle.
Nyt ollaan taas BKK:ssa ja kahden vuorokkauden kuluttua matkalla kohti kotia. EVVVK. Kuvapäivityksiä ei tähän väliin tule, GIMP ei suostu yhteistoimintaan. Katsotaan josko vielä huomenna jaksaisi/onnistuisi. Kirjojakin tullut luettua vielä 5-6 lisää, niistäkin tuonnempana. Nyssonmoro.
torstaina, tammikuuta 01, 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
